"On aika selvää että sarjakuvan määrittely on mahdotonta, jos mukaan halutaan kaikki kokeellinen ja ultrakokeellinen sarjakuva (joka ei välttämättä ole sarjakuva vaan on kokeilussaan mennyt ylittämään sarjakuvan rajan - vaikka teosta kutsuttaisiinkin sarjakuvaksi). Jotta ttermi (mikä tahansaa termi) olisi käyttökelpoinen se tarvitsee selkeän intuitiivisaesti hahamotettavan sisältlön. Sarjakuvan pserinteiset (McCloudia edelvtävät) määrittelyt vastaavat hyvin tähän tarpeeseen."
Onko mielestäsi siis niin että eräs varhaisin sarjakuva määrittely "
A serially published, open-ended dramatic narrative or series of linked anecdotes about recurrent identified characters, told in successive drawings regurlarly enclosing ballooned dialogue or its equivalent and generally minimal narrative text. " – Bill Blackbeard, on paras määrittely (vaikkakin T. Groensteenin tyrmäämä) ja siitä ollaan menty vain huonompaan (mahdottomampaan?) suuntaan kun määrittelyä on laajennettu? Harvat McCloudia edeltäneet määrittelyt sisälsivät webbisarjakuvaa, minkä ymmärtääkseni sinäkin luet sarjakuvaksi kun määrittelet "[...]
tai nettissä esitellyt työt."
"Eli enpä usko että sarjakuva taiteena kärsisi pätkääkään siitä vaikka se määriteltäisiin: Pekka Puupää ja sen kaltaiset paperilla tai nettissä esitellyt työt."
Tästä olen eri mieltä. Nyt sarjakuva on konservatiivien mukaan jonkinlainen kuvataiteiden ja kirjallisuuden äpärälapsi ja siten sarjakuvaa myös kohdellaan. Tuosta asenteesta tulisi sanoutua irti, jo siksi että se ei pidä paikkaansa.
Jos nyt muotoilu-littera sisältää mutuna 10 eri taidetta, joista sarjakuva on yksi, toisista poikkeava taidemuoto, niin kaipa sen arvostus ja tuet ovat niukassa. Jos sen sijaan sarjakuva määritellään taiteeksi, joka sisältää kirjallisuuden ja kuvataiteet, niin tokihan sen pitäisi saada minimissään saman verran tukia (ja arvostusta) kuin nuo kaksi muutakin. Näiden ero (muotoilun osa vs. oma tuoli) voi olla sarjakuvataiteen elinvoimaisuuden kannalta merkittävä.
Sillä miten joku sarjakuvataiteilija määrittelee työnsä ei periaatteessa ole merkitystä. Mutta kun on havaittavissa sarjakuvataiteilijoita, jotka suorastaan pelkäävät leimautuvansa sarjakuvataiteilijoiksi, ilmeisesti sen takia että sarjakuvan maine ei ole niin hyvä kuin vaikka kuvataiteiden tai kirjallisuuden. Voi olla että sarjakuvan maineella ja tukipolitiikalla on jopa ohjaava vaikutus, siten että sarjakuvataiteilijat suuntaavat kykynsä mieluummin kirjallisuuteen tai kuvataiteisiin kuin sarjakuvaan, tai sitten väittävät tekevänsä jotain muuta kuin sarjakuvaa, vaikka lopputulos on jopa konservatiivien mukaista sarjakuvaa. Siten sarjakuva saattaa menettää potentiaalisesti lahjakkaita tekijöitä muille taiteille.
Kun kirjoitat että "
kokeellinen sarjakuvataide"
"[...] voitaisiin mieltää esimerkiksi abstraktiksi-, keskeneräiseksi-, mitäänsanomattomaksi- tai epäonnistuneeksi (sarjakuvaksi), tai vaikka töhryksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että tämä alaluokka (tai sarjakuvan kaatoluokka) [...]"
niin olet aika kovasanaisesti tuomitsemassa sen osan sarjakuvaa, jota meillä ja muualla maailmassa pidetään mielenkiintoisimpana, viennin arvoisena. Käsityksesi sarjakuvasta on valitettava (onneksi et sentään käytä sanaa ”rappiotaide”), eikä mitenkään edistä sarjakuvan asiaa, mutta toisaalta sillä ei ehkä ole väliä jos tämä pitää paikkansa:
"Tekijät, ne jotka ovat kiinnostuneita itseään visuaalisesti ilmaisemaan, eivät vähempää voisi välittää siitä mikä on jonkun foorumikirjoittajan mielestä sarjakuvaa (tai sarjakuvataidetta) ja mikä ei."