Kirjoittaja Aihe: Sarjakuva on superluokka  (Luettu 30801 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 330
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #75 : 17.11.2011 klo 03:54:58 »
Römpötti on periaatteessa oikeassa, sääntöjä pitää kunnioittaa. Näin toimii Auswitchin väki. Mutta Pulitzer raati valitsi Mausin siksi että se oli parempi ja vaikuttavampi teos kuin muut perinteisemmät kirjat. Sama olisi finlandiaraadin pitänyt tehdä, antaa tolle mahdollisuus että jospa se olisi vaikka vaikuttavin kirja mitä on tänävuonna tehty. Nyt anteeksi vaan siellä on joku mimmiliiga mikä kirjoittaa sotajuttuja, oivaltavaa.
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

pitkis

  • Jäsen
  • Viestejä: 50
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #76 : 17.11.2011 klo 09:45:13 »
Minun mielestäni oli oikea päätös jättää Tietäväisen kirjan pois Finlandiasta. Syy on ihan yksinkertainen, on olemassa jo Sarjakuva-Finlandia. Miksi ihmeessä pitää sitten laittaa sarjakuvan kirjallisuuskisaan?


Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • **
  • Viestejä: 18 739
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #77 : 17.11.2011 klo 09:49:19 »

 Meillä on sanatonta sarjakuvaa, joten miksi ei olisi myös kuvatonta sarjakuvaa?


Kas tässä - kuvaton sarjakuva! Tadaa...  ;D Ongelma on tavallaan se, että media ei rajoita ilmaisua, ei estä käyttämästä kuvaa. Sikäli turhaa tämä kikkailu.(?) Radiokuunnelma ei voi välittää kuvaa, joten se on kierrettävä, mykkä filmi ei pystynyt aikoinaan toistamaan ääntä, se piti korvata jollain muilla ilmaisullisilla keinoilla. Media ei estä käyttämästä kuvia sarjakuvassa. Mutta, kas eihän se estä romaanejakaan käyttämästä kuvia. Hmmm... ? (EDIT: typo ja lisäys)
« Viimeksi muokattu: 17.11.2011 klo 11:55:47 kirjoittanut Timo Ronkainen »

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #78 : 17.11.2011 klo 11:37:01 »
 
"Tämän ajatusketjun sotkit kyllä niin että viestiäsi voisi pitää trollina."

Mielestäni vain vastasin kysymyksiisi. Jos kommunikaatiossa tulee väärinkäsityksiä, niin kaipa siihen tarvitaan kaksi osapuolta. Viestittäjä ja viestin vastaanottaja. Asiaa siis voisi auttaa jos muotoilet kysymykset huolellisesti ja luet vastaukset yhtä huolellisesti. Minä pyrin samaan.



Kerrataan. Pidät siis seuraavia asioita seikkoina, joita löytyy kuvataiteesta ja kirjallisuudesta, mutta ei sarjakuvasta:

Lainaus käyttäjältä: Reima Mäkinen
"Sarjakuvien kuvissa ei ole teemallista sarjallisuutta taiteilijan muun tuotannon kanssa."

Lainaus käyttäjältä: Reima Mäkinen
"Sarjakuvassa tai samojen tekijöiden sarjoissa ei ole kuvia, jotka tekijä olisi luonut tutkiakseen vaikkapa jotakin aihetta, värejä tai muotoja tai vaikutelmien kuvaamista."

ja kun ehdotin McCloudin kirjoja vastasit:

"Ei. McCloud ei tee kuviaan (sarjaan) tutkiakseen kuvien visuaalisuutta, värejä tai muotoja. Hänen Comics-kirjansa (päämääränsä) eivät ole vaikutelmien, vaan teorioiden/väitteiden kuvaamista."

Mielestäni McCloud hyvinkin tutkii "jotakin aihetta" ja siten täyttää "teemallisen sarjallisuuden" ehdon. Mutta oletetaan ettet tarkoittanut sitä. Kelpaako sitten vaikka Glömp -sarjasta löytyvät teokset visuaalisuuden tai värien tai muotojen tutkimisen esimerkeiksi? Mistä muuten tiedät mihin taiteilija pyrkii teoksellaan?


"No, kyllä siinä aika helvetinmoinen putkinäkö saa olla jos meinaa sarjakuvan lukea kuvia huomaamatta."

Tästä ei ollut kysymys. Vaan siitä, että arvelen sen olevan yksilöllistä missä järjestyksessä sarjakuvaa luetaan. Kuvat vai teksti ensin? Riippuu yksilöstä ja kenties jopa sarjakuvasta.



"Kyllä se muotokieli (tekstin, kuvien ja symbolien) esiintyy irrallaan. Omana taiteenaan. Sarjakuvassa."

Tarkoittanet että sarjakuvan muotokieli on osa sarjakuvataidetta. Näinhän juuri kirjoitin, olemme siis samaa mieltä, vai?


"Minun väitteeni on pelkällä tekstillä voi ilmaista enemmän kuin tuomalla kuvan sen rinnalle ja pelkällä kuvalla enemmän kuin liittämällä siihen pätkääkään tekstiä."

Antaisitko esimerkkejä väitteesi tueksi?


”Siinä mielessä perinteinen käsitys, jonka mukaan sarjakuvaa pidetään heikkona (mielikuvituksettomana, lasten kirjallisuutena) ja onnettomana kuvataiteena on oikeassa. Mutta ei hätää omana itsenään sarjakuva kuitenkin on ihan täysverinen taiteenlaji. Se ei siis ole kummankaan taiteenlajin (eikä elokuvan) alaluokka vaan oma taiteensa.”

Intermediaalisen sarjakuvan teoria ei sulje pois perinteistä sarjakuvaa, sitä voi jopa pitää intermediaalisen sarjakuvan ytimenä. Kuitenkin sarjakuva on paljon muutakin kuin tuo ydin, mutta ilmeisesti en saa sinua siitä vakuuttuneeksi. Olen pahoillani, että käsityksesi sarjakuvasta on noin konservatiivinen.

Eih Bennek, Eih Blavek

Reima Mäkinen

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 9 478
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #79 : 17.11.2011 klo 13:47:34 »
Mielestäni vain vastasin kysymyksiisi. Jos kommunikaatiossa tulee väärinkäsityksiä, niin kaipa siihen tarvitaan kaksi osapuolta. Viestittäjä ja viestin vastaanottaja. Asiaa siis voisi auttaa jos muotoilet kysymykset huolellisesti ja luet vastaukset yhtä huolellisesti. Minä pyrin samaan.

Lainaus
Lainaus
Severi - 12.11.2011, klo 11:29:16
Jos sarjakuva kuitenkin käyttää jotain osia kahdesta muusta, niin mikä on se erottava osa mitä sarjakuvassa ei olisi, mutta on kahdessa muussa?

Reima 12.11.2011, klo 19:54:02
"Sarjakuvassa ei esimerkiksi ole kuvia joita lukija ei liittäisi tarinaan, tarinan kulkuun (kuvataiteen kuvaan (sen sisältöön) ei yleensä liity tarinaa). "

Severi - 13.11.2011, klo 14:24:17
Lainaus käyttäjältä: Severi - 13.11.2011, klo 14:24:17
Jos rehellisiä ollaan niin tokihan yksikin kuva voi olla tarina, joten kaikki kuvat liittyvät tarinan kulkuun. Onhan meillä runsaasti yksikuvaista sarjakuvaa sanomalehdet täynnä. Kari Suomalaisen puupäähatun perusteluissa muistaakseni sanottiin, että myös pilakuvat ovat sarjakuvaa. Gary Larsonin yksikuvainen Far Side on yleisesti luettu sarjakuvan piiriin. Joten mielestäni mikään yksittäinen piirros/maalaus/valokuva ei eroa oleellisesti sarjakuvasta, jossa kuvia samoin yksi tahi useampi.

Reima - 14.11.2011, klo 12:15:33
"Oli kyse siitä voiko sarjakuvassa olla kuvia joihin ei liity tarinaa."

Severi 15.11.2011, klo 01:05:29
Kyllä voi olla. Esimerkkinä abstraktit sarjakuvat.

Tottakai pyrin huolellisuuteen. Ja kyllä kai tuosta ylläolevasta voi jonkun ajatuskuvion hahmottaa. Itse en kuitenkaan hyväksy näkemystä että abstraktin sarjakuvan kuvaelementeillä ei olisi yhteyttä edellisen tai seuraavan ruudun elementteihin (tai viittaussuhdetta vieläkin kauempana olevaan ruutuun). Mikä tahansa kirjain, sana, väri tai muoto joka toistuu ruuduissa, liittyy sen aiempaan esiintymiseen ja muodostaa näin tarinan siitä mitä sille on tapahtunut.

Olen pahoillani, että käsityksesi sarjakuvasta on noin konservatiivinen.
Ja sitä konservatiivsemmaksi se muuttuu mitä enemmän tästä keskustelemme. En myöskään, nyt tarkemman harkinnan jälkeen hyväksy "abstrakteja sarjakuvia" sarjakuviksi. Lasken ne kuvataiteeksi. Perusteluna ihan se että minun määrittelyssäni sarjakuva kertoo tai ilmentää tarinaa (mikä siis täten erottaa sen useimmista kuvataiteen teoksista). Sarjakuvan tarina voi toki olla viitteellinen eikä siinä tarvitse olla logiikkaa tai montaa erillistä "tapahtumaa". Mutta juuri tämä tapahtuminen ja kuvassa tekstin tai muiden sarjakuvallisten elementtien kautta esiin tuleva aikaperspektiivi erotta sarjakuvan kuvaa ja kuvataiteen kuvaa.


Mielestäni McCloud hyvinkin tutkii "jotakin aihetta" ja siten täyttää "teemallisen sarjallisuuden" ehdon. Mutta oletetaan ettet tarkoittanut sitä. Kelpaako sitten vaikka Glömp -sarjasta löytyvät teokset visuaalisuuden tai värien tai muotojen tutkimisen esimerkeiksi? Mistä muuten tiedät mihin taiteilija pyrkii teoksellaan?
Tuossa nyt hämää vähän sana aihe. Tarkoitin siis pikemminkin teemaa tai aiheen ilmiasua, en aiheen konkreettista ta tiedettyä muotoa. McCloud kuvittaa aihettaan (ja tekstiään) "lukkoonlyödyillä" muodoilla. Hän ei tutki aihetta sarjakuvailmaisu (tms.) piirtämällä  ja esittämällä lukijalle erilaisia tulkintoja ja kokeiluja sen mahdollisista ilmentymistä. Korkeintaan hänen harrastamansa runsas ikonien ja niiden luomien mielikuvien viljely voidaan etäisesti laskea tähän. Tässä McCloud on kuitenkin Kaavamainen väittäjä pikemminkin kuin uutta luova tai rohkea kyseenalaistaja.
Se että Glömpissä (tai Kutissa) on julkaistu abstrakteja kuvia ja abstrakteja kuvia peräkkäin ei tarkoita sitä että ne olisivat sarjakuvaa. Ne voivat olla myös yksittäisiä kuvia. Sitäpaitsi meillä on suomen kielessä myös mainio käsite kuvasarja, joka sopii hyvin kuvaamaan näitä sarjakuvalta näyttäviä teoksia. Tietenkin kuvasarjan ja sarjakuvan ero on häilyvä, mutta jälleen kerran näiden erottaminen toisistaan on käytännöllisen kätevää.
 
En tiedä mihin kukakin taiteilija pyrkii, myönnän. Mutta se että taiteilija valitsee itseilmaisunsa välineeksi sarjakuvan, vaikkapa maalauksen tai tekstin sijasta, antaa viitettä siitä mitä hän toivoo voivansa tehdä. Kaino toiveeni olisi että sarjakuvantekijä haluaisi välittää jotakin mielestään olellista, kenties jopa tarinan muotoon puettuna. Tosin, nyt postmodernina aikana lienee paljon sellaistakin taidetta jonka kanssa taiteilija ei pyri yhtään mihinkään, mutta voi silti päästä jonnekin.

Tästä ei ollut kysymys. Vaan siitä, että arvelen sen olevan yksilöllistä missä järjestyksessä sarjakuvaa luetaan. Kuvat vai teksti ensin? Riippuu yksilöstä ja kenties jopa sarjakuvasta.
Minusta sarjakuvaa ei lueta missään "järjestyksessä" mitä tulee kuvaan ja tekstiin. Molempia luetaan sekaisin yhtä aikaa ja edestakaisin. Kerrallaan kokonaisia sivuja ja aukeamia. Mutta ajatuksesi siitä että sarjakuvan teksti ja kuva olisivat jotenkin erillisinä hahmotettavissa olevia elementtejä, selittää kyllä teoriasi syntyä.

Antaisitko esimerkkejä väitteesi tueksi?
Mikä tahansa kuvaton kirja tai kuvataiteen teos käy esimerkistä. Tosin sillä varauksella että kone ei todennäköisesti kovin helposti löytäisi sitä eroa, jonka tunteva ihminen ymmärtää. Tässä yhteydessä on pakko muistuttaa vielä että keskustelemme taiteesta.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

haplo

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 1 434
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #80 : 17.11.2011 klo 20:21:37 »
Itse en kuitenkaan hyväksy näkemystä että abstraktin sarjakuvan kuvaelementeillä ei olisi yhteyttä edellisen tai seuraavan ruudun elementteihin (tai viittaussuhdetta vieläkin kauempana olevaan ruutuun). Mikä tahansa kirjain, sana, väri tai muoto joka toistuu ruuduissa, liittyy sen aiempaan esiintymiseen ja muodostaa näin tarinan siitä mitä sille on tapahtunut.

Nimenomaan. Vaikka abstrakti taide (tai sarjakuva) pyrkiikin eroon tämän maailman esittämisestä, ei se mielestäni pyri eroon tarinasta. Sen tarinan (tulkinnan) vain luo katsoja itse, eli abstraktissa sarjakuvassa, väittäisin, katsoja pyrkii erottamaan abstrakteista kuvista/ruuduista yhteneväisyyksiä ja luomaan tarinaa/tulkintaa. Tässä ketjussa oli muistaakseni aiemmin puhe siitä, että subjektiivisuus pitäisi pitää erossa keskustelusta, ja tätä abstraktista taiteesta puhuttaessa ei nimenomaan voi tehdä.

Paradigman muuttaminen tai siihen pyrkiminen ei ole helppo tehtävä. Nostan Severille siitä hattua, mutta joudun samalla jälleen toteamaan ettei teorialle taida olla vielä sijaa laajemmassa määrin. Kiinnostava se silti on.


Kahkonen

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 648
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #81 : 18.11.2011 klo 00:05:00 »
Kas tässä - kuvaton sarjakuva! Tadaa...  ;D

Hieno, kyllä tuota lukisi. Sen sijaan tämä Alexander Curicin sarjakuva ei ihan iltalukemistona onnistu: http://spatialfiction.weebly.com/
« Viimeksi muokattu: 18.11.2011 klo 00:07:14 kirjoittanut Kahkonen »

J Lehto

  • Ulvova molopää
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #82 : 18.11.2011 klo 00:43:12 »
Kas tässä - kuvaton sarjakuva!

Mutta kun ei se ole kuvaton, siinähän on kolme kuvaa. Toki ne jättävät hieman tavallista enemmän mielikuvituksen varaan. Vrt. Asterix Britanniassa ja sumukohtaus.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • **
  • Viestejä: 18 739
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #83 : 18.11.2011 klo 01:26:59 »
Mutta kun ei se ole kuvaton, siinähän on kolme kuvaa. Toki ne jättävät hieman tavallista enemmän mielikuvituksen varaan. Vrt. Asterix Britanniassa ja sumukohtaus.

Arvasin, että joku ottaa tuon Asterix-kohtauksen esille. :)
Entä jos olisin jättänyt ruutujen rajat pois?

Timo

J Lehto

  • Ulvova molopää
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #84 : 18.11.2011 klo 20:15:05 »
Lainaus käyttäjältä: Timo Ronkainen link=topic=14272.msg355151#msg355151
Entä jos olisin jättänyt ruutujen rajat pois?

Sitten se ei enää olisi sarjakuva. Pikemminkin puhekuplin varustettu pilapiirros tyyliin Eino-Olli.

tertsi

  • Vieras
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #85 : 18.11.2011 klo 20:26:41 »
Mutta kun ei se ole kuvaton, siinähän on kolme kuvaa. Toki ne jättävät hieman tavallista enemmän mielikuvituksen varaan. Vrt. Asterix Britanniassa ja sumukohtaus.
Asterix ja suuri merimatka.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • **
  • Viestejä: 18 739
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #86 : 19.11.2011 klo 21:04:16 »
Sitten se ei enää olisi sarjakuva. Pikemminkin puhekuplin varustettu pilapiirros tyyliin Eino-Olli.

Sarjakuviin tarvitaan siis ruudut tai ruutujen rajat? Eisnerillä ei niitä ole useinkaan. Eikä Ville Rannalla, eikä....

Timo

J Lehto

  • Ulvova molopää
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #87 : 19.11.2011 klo 21:22:50 »
Sarjakuviin tarvitaan siis ruudut tai ruutujen rajat? Eisnerillä ei niitä ole useinkaan. Eikä Ville Rannalla, eikä....

No, nyt kun katson tuota sateista sarjakuvaasi, niin siinähän on eri värisillä puhekuplilla merkitty puhujat, ja ne ovat aika tarkasti alekkain niin että kolmen peräkkäisen ruudun vaikutelma luultavasti säilyisi, vaikka niitä ympäröivät laatikot häivytettäisiinkin.

Eisner operoi taitavasti kompositiolla ja luottaen siihen että lukija tietää lukevansa konventionaalisesti etenevää sarjakuvaa.

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #88 : 20.11.2011 klo 21:16:41 »
 
Kerrataan. Esitit että:
 
"Minä väitän että sarjakuvan lukeminen alkaa kuvasta ja loppuu kuvaan. Vaikka joku yrittäisi lukea vain ne sanat, hän kuitenkin näkee ne kuvat ja ne vaikuttavat häneen."

Mihin vastasin:
"Luulisin että tästä aiheesta on kirjoitettu ristiriitaisia näkemyksiä. Eikö se miten kuva ja teksti luetaan ole yksilöllistä?"
sekä
"[...] arvelen sen olevan yksilöllistä missä järjestyksessä sarjakuvaa luetaan. Kuvat vai teksti ensin? Riippuu yksilöstä ja kenties jopa sarjakuvasta."

Tähän vastasit:

"Minusta sarjakuvaa ei lueta missään "järjestyksessä" mitä tulee kuvaan ja tekstiin. Molempia luetaan sekaisin yhtä aikaa ja edestakaisin. Kerrallaan kokonaisia sivuja ja aukeamia. Mutta ajatuksesi siitä että sarjakuvan teksti ja kuva olisivat jotenkin erillisinä hahmotettavissa olevia elementtejä, selittää kyllä teoriasi syntyä."

Siis "sarjakuvan lukeminen alkaa kuvasta ja loppuu kuvaan" ja saman aikaisesti "sarjakuvaa ei lueta missään "järjestyksessä" mitä tulee kuvaan ja tekstiin."
 
Uskoakseni loppujen lopuksi tarkoitamme samaa asiaa: sarjakuvan lukemisjärjestystä ei ole määrätty.


"Sitäpaitsi meillä on suomen kielessä myös mainio käsite kuvasarja, joka sopii hyvin kuvaamaan näitä sarjakuvalta näyttäviä teoksia. Tietenkin kuvasarjan ja sarjakuvan ero on häilyvä, mutta jälleen kerran näiden erottaminen toisistaan on käytännöllisen kätevää."

Kuvasarjalla kait tarkoitat sellaisia sarjakuvia, jotka eivät mahdu perinteisen sarjakuvan käsitteeseen. Intermediaalisen sarjakuvan käsitteeseen ne kuitenkin mahtuvat. Kyse on taas siitä kuinka ahtaan tai laajan näkökulman ottaa.


"Minun väitteeni on pelkällä tekstillä voi ilmaista enemmän kuin tuomalla kuvan sen rinnalle ja pelkällä kuvalla enemmän kuin liittämällä siihen pätkääkään tekstiä."

ja
 
"Mikä tahansa kuvaton kirja tai kuvataiteen teos käy esimerkistä. Tosin sillä varauksella että kone ei todennäköisesti kovin helposti löytäisi sitä eroa, jonka tunteva ihminen ymmärtää. Tässä yhteydessä on pakko muistuttaa vielä että keskustelemme taiteesta."

Moni alkujaan kuvaton kirja on sittemmin saanut kuvituksen tuekseen. Esimerkiksi Kalevala (Gallen-Kallelan ja monen muun kuvitukset, joita tehtiin myös ennen kirjaa) ja enin osa saduista. Suurin osa kirjoista tulee toimeen ilman kuvia, mutta se että kirjassa ei ole kuvitusta ei takaa sitä etteikö näin voisi olla tulevaisuudessa.

Kuvataiteen puolella esimerkiksi Réne Magriten piippu-maalaus "La trahison des images" olisi tyystin toinen teos jollei siinä olisi tekstiä mukana. Ilman tekstiä "tämä ei ole piippu" ("Ceci n'est pas une pipe") maalaus olisi vain tavanomainen piippu-maalaus. Tekstillä maalaus avaa lukuisia (meta)tulkintoja. Tekstin ja kuvan yhdistelmänä siitä tulee sarjakuvaa, jolla voi ilmaista paljon enemmän kuin pelkällä kuvalla.

Eih Bennek, Eih Blavek

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #89 : 20.11.2011 klo 21:28:57 »
"Ja sitä konservatiivsemmaksi se muuttuu mitä enemmän tästä keskustelemme. En myöskään, nyt tarkemman harkinnan jälkeen hyväksy "abstrakteja sarjakuvia" sarjakuviksi. Lasken ne kuvataiteeksi. Perusteluna ihan se että minun määrittelyssäni sarjakuva kertoo tai ilmentää tarinaa (mikä siis täten erottaa sen useimmista kuvataiteen teoksista). Sarjakuvan tarina voi toki olla viitteellinen eikä siinä tarvitse olla logiikkaa tai montaa erillistä "tapahtumaa". Mutta juuri tämä tapahtuminen ja kuvassa tekstin tai muiden sarjakuvallisten elementtien kautta esiin tuleva aikaperspektiivi erotta sarjakuvan kuvaa ja kuvataiteen kuvaa."

ja
"Nimenomaan. Vaikka abstrakti taide (tai sarjakuva) pyrkiikin eroon tämän maailman esittämisestä, ei se mielestäni pyri eroon tarinasta. Sen tarinan (tulkinnan) vain luo katsoja itse, eli abstraktissa sarjakuvassa, väittäisin, katsoja pyrkii erottamaan abstrakteista kuvista/ruuduista yhteneväisyyksiä ja luomaan tarinaa/tulkintaa. Tässä ketjussa oli muistaakseni aiemmin puhe siitä, että subjektiivisuus pitäisi pitää erossa keskustelusta, ja tätä abstraktista taiteesta puhuttaessa ei nimenomaan voi tehdä."

Vaatimus sarjakuvan määrittelyyn jotenkin olennaisesti kuuluvasta tarinasta on siis subjektiivinen ja kiistanalainen. Siksi hylkään tuon vaatimuksen. Sarjakuvassa voi olla tarina ja useinmiten onkin, mutta se ei ole pakollinen.
 
Eih Bennek, Eih Blavek