Jos käydyn keskustelun perusteella sarjakuva on samanaikaisesti ahtaasti määriteltyä (jota kutsun perinteiseksi), tavallista sarjakuvaa ja laajimmillaan määriteltynä intermediaalista, niin voi hyvin ymmärtää nuo kaikki. Mutta perinteisestä sarjakuvasta tulisi mielestäni yleisen käsityksen mieluummin siirtyä intermediaalisen suuntaan, koska perinteinen ei vastaa nykyaikaa.
Eikö taiteilijoillekin ahtaat rajat ole kauhistus? Voisin kuvitella että huonoimmassa tapauksessa kapeakatseisuus johtaa taiteen näivettymiseen. Toisaalta voi käydä niinkin kuin Mambrinon kypäri sanoi, että rajat ovat punainen vaate. Jos näin on intermediaalisen sarjakuvan tapauksessa, niin toivotan tervetulleeksi kaiken sellaisen taiteen mikä teorian rikkoo. Syntyypähän jotain uutta ja mielenkiintoista.
Aivan kuten on kirjallisuuden eri kategoriat (proosa, runous, kuvakirjat jne.) jotka elävät rinnan, niin samoin todennäköisesti tulevat sarjakuva, kuvataiteet ja kirjallisuus olemaan tasa-arvoisempia. Siitäkin huolimatta, että intermediaalisen sarjakuvan teorian perusteella sarjakuvan tulisi olla näistä suurin taiteenlaji, niin näin tuskin tulee käymään ainakaan lähitulevaisuudessa. Muilla etujärjestöillä on huomattavasti enemmän varoja/resursseja lobata asiaansa, puhumattakaan siitä että sukupolvien aikana vakiintuneet käsitykset ovat syvällä. Mutta toivotaan että järki voittaa ja sarjakuva saa ansaitsemansa arvon.
Sanoinko jo, että sarjakuva on kuvataiteiden ja kirjallisuuden superluokka?
Kuvataiteet on sarjakuvaa ilman tekstiä ja kirjallisuus on sarjakuvaa ilman kuvia!
Norsu on siivekäs norsu ilman siipiä!
Kirjoitin käytännössä jo esseen vastaukseksi, mutta koska en enää itsekkään ole varma mikä on sen punainen lanka, en postaa sitä ennen kuin kirjoitan sen uudelleen.
Sen sijaan tarjoan välipalaksi vertauskuvan.
Olen jos sanonut, että minun mielestäni, jos halutaan systemaattisesti määritellä taidemuotoja, voidaan sanoa että on ainakin yksi kaunokirjallisen romaanin ominaisuus, joka erottaa sen sarjakuvasta: Kuvattomuus.
Siis se, ettei romaanin kuvallisilla ominaisuuksilla (kuten kansikuva tai mahdollinen kustantajan lisäämä kuvitus) ole mitään merkitystä. Siinä on toki usein kuvallisiksi symboleiksi koodattua ihmiskieltä, mutta näiden symboleiden visuaalisilla ominaisuuksilla ei ole merkitystä, kunhan ne ovat tunnistettavia ihmiskielen symboleiksi: millainen on kirjasintyyppi tai paljonko tekstiä on per sivu, vai luetaanko niitä silmin vai sormin, sellainen on yhdentekevää. Ihmiskieli on taas symboleita tietyille käsitteille, ja käsitteet muodostavat romaanin varsinaisen sisällön, minkä vuoksi romaanit ovat käännettävissä kielestä toiseen. Toisaalta lyyrisinä teoksina, siis jos huomioidaan kielen sanojen estetiikka, niiden kääntäminen taas ei oikein onnistu. Kuten myöskään jos huomioidaan kirjainsymboleiden ym. ulkoiset esteettiset ominaisuudet, jokainen yksittäinen painos (tai kappale, kun ajattelee että saman painoksen kirjojen fyysinen ulkoasu muuttuu ajan myötä) on omaa esteettinen kokonaisuutensa, ja sellaisia keräileviä kutsutaan bibliofiileiksi.
Oletetaan nyt kuitenkin ettei tällä erolla ole merkitystä, siis kuvattomuus ei ole kirjan sarjakuvasta erottava ominaisuus ja sarjakuvilla voi olla kaikki samat ominaisuudet kuin kirjoillakin (millä tarkoitan sanoa että ne voivat käyttää kaikkia kirjallisuuden keinoja).
Niin se vertaus.
Olkoon kaikkien sellaisten "matemaattisesti puhtaiden" säännöllisten monikulmioiden joukko A, joiden ainoat ominaisuudet ovat kulmien lukumäärä ja se tosiseikka että ne ovat säännöllisiä monikulmioita. Platonisessa mielessä säännöllisten monikulmioiden ideoiden joukko, siis.
Olkoon kaikkien värien joukko B, joiden ainoa ominaisuus on niiden väri ja että ne ovat värejä.
Olkoon kaikkien värikkäiden säännöllisten monikulmioiden joukko C.
On selvää, että joukon C alkioiden parista voidaan luetella kaikki ne samat ominaisuudet, jotka löytyvät joukon A alkioiden parista. Ei ole sellaista kulmien lukumäärää, joka löytyisi joukosta A muttei joukosta C jonkin värikkään monikulmion kulmien lukumääränä. Vastaavasti ei ole sellaista väriä, joka löytyisi joukosta B muttei joukosta C jonkin värikkään monikulmion värinä. Joukon C alkioilla on jopa ominaisuuksia jota ei ole joukon A eikä B alkioilla, kuten rajattu väripinta. (Yhdelläkään joukon A tai B alkiolla ei ole ominaisuutta "rajattu väripinta") Ainoa joukon A alkioiden ominaisuus mitä joukon C alkioilla ei ole, on värin puute, jos se voidaan edes laskea ominaisuudeksi (pikemminkin kyseessä on ominaisuuden puute).
On jopa mahdollista sanoa, että kaikki joukon A alkiot ovat joukon C alkioita ilman monikulmaista muotoa. ("Värit ovat värikkäitä monikulmioita ilman monikulmaista muotoa.") Siis kaikki värit ovat vajaita värikkäitä monikulmioita. Lause on loogisesti pätevä, mutta se kuulostaa typerältä. Värit voivat sinänsä kyllä aivan hyvin ilman monikulmaista muotoa, monikulmaisuutta ei varsinaisesti odoteta väreiltä.
Ei kuitenkaan ole mahdollista sanoa, että joukon A alkiot ovat joukon C alkioita.
(e: koska esim. kolmio matemaattisena "ideana", siis kuvio jolla on kolme kulmaa euklidisessa tasoavaruudessa, ei ole värikäs kolmio)
Norsu on siivekäs norsu ilman siipiä!
E: Ja totta kai: siivet ovat siivekkäitä norsuja ilman norsua!