Myönnän että minulla oli vaikeuksia saada selkoa tekstistäsi, seikka mikä saattaa johtua siitä ettei minulla ole akateemisen taidekoulutuksen suomaa etua. Asiaa kenties helpottaisi jos antaisit linkkejä tai konkreettisia esimerkkejä.
"En vain ymmärrä koko rakennelmaasi tai "katseen kautta tulkitsemista". Siis perusteluasi sille että sarjakuva olisi jokin superluokka kun se selkeästi on eri(llinen) taiteenlaji."
Kirjallisuus, kuvataiteet ja sarjakuva vastaavat katseeseen, eli näköaistiin. Niitä tulkitaan vain näköaistin kautta. Tulkinta tapahtuu aivoissa, mutta tulkittava informaatio tulee aistien kautta. Muut taiteet vastaavat muihin aisteihin. Siten nämä kolme (kirjallisuus, kuvataiteet ja sarjakuva) muodostavat oman ryhmänsä.
Perinteisesti on väitetty, että sarjakuva olisi kirjallisuuden ja kuvataiteiden yhdistelmä, mutta ei kuitenkaan oikein kumpaakaan. Jonkilainen joukko-opin
leikkaus. Jos sarjakuva kuitenkin käyttää jotain osia kahdesta muusta, niin mikä on se erottava osa mitä sarjakuvassa ei olisi, mutta on kahdessa muussa?
Väitän että sellaista erottavaa osaa ei ole. Sarjakuva sisältää kirjallisuuden ja kuvataiteet, jolloin se on niiden superluokka, jonka ominaisuuksia voidaan löytää kahdesta muusta. Ja kuvataiteet sekä kirjallisuus eivät voi esittää mitään sellaista mitä sarjakuvalla ei voisi ilmaista. Eikö joukko-opin mukaan se joukko, joka sisältää kaksi muuta (
unioni), ole suurempi kuin erilliset osajoukot? Puhumattakaan siitä että mukaan luettaisiin vielä sarjakuvalle tyypillinen symbolikieli, jota ei yleensä löydy kahdesta muusta taiteesta.
Tästä seuraava johtopäätös on se että koska sarjakuva, jota kutsun myös intermediaaliseksi sarjakuvaksi erotuksena perinteisestä sarjakuvasta, pitää sisällään kaksi muuta osajoukkoa voidaan kysyä ovatko ne kaksi itsenäisiä taiteita lainkaan. Niinkuin runous luetaan nykyään osaksi kirjallisuutta, niin toivon mukaan tulevaisuudessa kirjallisuus ja kuvataiteet luetaan osaksi sarjakuvaa. Kyse on erillaisesta taidenäkemyksestä.
Auttoiko tämä ymmärtämään?
"Sitä kutsutaan pelkistämiseksi ja niin syntyy parempaa SARJAKUVAA.
Kirjallisuuden pelkistäminen on erilaista ja osin automaattista, välineestä johtuvaa. Tai kuvataiteen rajaus. Yhtä oleellista tai jopa oleellisempaa kuin se mitä taideteoksiin pannaan on se mitä niistä jätetään pois ja miten tämä saa teoksen elämään."
Pelkistäminenkö jotenkin automaattisesti synnyttää parempaa sarjakuvaa? Luettavampaa ja muutoin ymmärrettävämpää kenties, vai ovatko sanattomat tikku-ukko sarjat parasta sarjakuvaa? Mutta tässä taas ollaan menossa arvotuksen puolelle, subjektiivisuuteen.
Miksei sarjakuvan pelkistäminen voi olla yhtä automaattista kuin kirjallisuuden pelkistäminen? Ajatko kenties sitä takaa, että luontiprosessi olisi sarjakuvan ja kirjallisuuden erottava tekijä? Tällöin käsittääkseni olet luomassa uutta taideluokitusta, sillä kait noiden prosessien tulisi päteä kaikkiin taiteisiin.
"Kaikki mainitut alat myös pelaavat mielikuvilla. Niinpä kirjallisuuden synnyttämät MIELIkuvat ovat visuaalisesti parempia kuin vaikkapa sarjakuvan kuvat (jotka piirtäjä on ikään kuin tyhjentänyt)."
Näiden mielikuvien "paremmuus" riippuu päämääristä. Jos taiteilijan päämärä on tehdä monitulkintaista taidetta, niin teksti sopinee siihen tarkoitukseen kuvia paremmin. Mutta mikä sitten estäisi sarjakuvassa käyttämästä täsmälleen samaa keinoa kuin kirjallisuudessa, jopa täsmälleen samaa tekstiä? Ei mikään.
Sarjakuvassa voidaan käyttää sivukaupalla tekstiä ilman kuvan kuvaa (esim. Cerebus tai Hugo Cabret tai jossain määrin Corto Maltese), tai ainakaan kuvan ei tarvitse olla "tyhjentävä" (esim. abstrakti sarjakuva). Toisaalta, jos päämääränä on tehdä selkeätä tarinaa, niin sitten voi piirtää selkeitä, tyhjentäviä kuvia. Mutta kirjallisuudessa ei voi tehdä näin, koska siinä ei ole kuvia. Sarjakuvassa voi lisäksi pelata kuvien ja tekstin välisillä ristiriidoilla, teksti sanoo jotain mutta kuva taas muuta. Kirjallisuudessa tällaista mahdollisuutta ei kaiketi ole. (Olet varmaan lukenut Scott McCloudin kirjat
Making Comics ja
Understanding Comics, jotka käyvät läpi näitä asioita)
Periaatteessa sarjakuvaa voitaisiin luoda myös siten, että otetaan
mielivaltainen joukko maalauksia/valokuvia/piirroksia ja yhdistetään ne johonkin satunnaiseen tekstiin. Lopputulos voisi olla ylättävä ja mielenkiintoinen. Tai sitten ei.
Sarjakuva siis pitää sisällään kirjallisuuden keinot, mutta mahdollistaa äärettömän paljon enemmän. Kirjallisuus puolestaan ei sisällä sarjakuvan keinoista kuin osan.
"Kuvataiteen kuvat taas avaavat monia mahdollisuuksia sanallistamiselle ja siksi sanotaankin että yksi kuva vastaa tuhatta sanaa. Tämä siis vain perusteluna sille, että enemmän (tekstiä ja kuvaa) ei ole yhtään sen enempää kuin vähemmän molempia tai toista."
En taida ihan ymmärtää. Tarkoitako että kun kuvataiteen kuva sanallistetaan sitä ei voisi tehdä sarjakuvassa, koska sarjakuvassa kenties on jo sanoja valmiina? Mutta onhan olemassa sanatonta sarjakuvaa. Ja meneekö sanallistaminen pilalle heti kun sarjakuvassa on yksi sana?
"Vaikka sarjakuva esittää kuvan ja tekstin ikään kuin rinnakkain, samassa, väittäisin ne kuvat ja tekstit ovat ikään kuin eri mediaa ja eri roolissa tai rekisterissä kuin mitä ne ovat yksinään esiintyessään. Sarjakuva ei siis yhdistä tekstiä ja kuvaa vaan se yhdistää "tekstiä" ja "kuvaa"."
Ymmärrän tämän niin että sarjakuva on enemmän kuin osiensa summa. Ja nuo osat ovat olemassa myös erikseen, jolloin niitä kutsutaan kirjallisuudeksi ja kuvataiteeksi. Näytät päätyneen samaan lopputulokseen kuin minäkin.