Kirjoittaja Aihe: Sarjakuva on superluokka  (Luettu 33316 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #90 : 20.11.2011 klo 23:49:12 »
Uskoakseni loppujen lopuksi tarkoitamme samaa asiaa: sarjakuvan lukemisjärjestystä ei ole määrätty.
Tämähän vääntöhn lähti siitä kun esitin että sarjakuvassa ei ole tekstiä jolla se alkaisi tai johon se loppuisi. (Ja tämä liittyi kirjallisuuden ja sarjakuvan eroon) Sinä esitit tässä yhteydessä, että sarjakuvan aloittavat ja lopettavat sanat olisi löydettävissä. Miten ne siis voidaan määritellä jos mitään lukemisjärjestystä ei ole?

Kuvasarjalla kait tarkoitat sellaisia sarjakuvia, jotka eivät mahdu perinteisen sarjakuvan käsitteeseen. Intermediaalisen sarjakuvan käsitteeseen ne kuitenkin mahtuvat. Kyse on taas siitä kuinka ahtaan tai laajan näkökulman ottaa.
Aivan. Ei ole temppu eikä mikään syleillä maailmaa ja ottaa määritykseen kaikenlaista kivaa.
 

Moni alkujaan kuvaton kirja on sittemmin saanut kuvituksen tuekseen. Esimerkiksi Kalevala (Gallen-Kallelan ja monen muun kuvitukset, joita tehtiin myös ennen kirjaa) ja enin osa saduista. Suurin osa kirjoista tulee toimeen ilman kuvia, mutta se että kirjassa ei ole kuvitusta ei takaa sitä etteikö näin voisi olla tulevaisuudessa.
Kyse onkin siitä miten kuvitus muuttaa kirjallista teosta. Minä väitän että se kaventaa sitä ja sinä ymmärtääkseni esität että näin ei kävisi (vai väitätkö jopa että sisältö jotenkin laajenee?)

Kuvataiteen puolella esimerkiksi Réne Magriten piippu-maalaus "La trahison des images" olisi tyystin toinen teos jollei siinä olisi tekstiä mukana. Ilman tekstiä "tämä ei ole piippu" ("Ceci n'est pas une pipe") maalaus olisi vain tavanomainen piippu-maalaus. Tekstillä maalaus avaa lukuisia (meta)tulkintoja. Tekstin ja kuvan yhdistelmänä siitä tulee sarjakuvaa, jolla voi ilmaista paljon enemmän kuin pelkällä kuvalla.
Tekstin liittäminen maalaukseen on maalaustaiteen piirre. Väitän että maalauksissa on ollut erinäisiä tekstejä maailman sivu. Jo ennen kuin sarjakuva keksittiin. Tämä ei siis mielestäni tee niistä maalauksista sarjakuvallista ilmaisua. Vaan ne ovat ihan normaalia kuva- tai käsitetaidetta.

Muuten, kun mollasit sarjauvan vanhoja määrittelyjä, unohdit yhden. Sen että sarjakuva on populaarikulttuuria. Tämä tarkoittaa sitä että sarjakuva ilmenee lukuisina (halpoina) kopioina ja leviää moniin käsiin/silmiin. Voidaan toki miettiä sarjakuvalle "alauluokkaa nimeltä sarjakuvataide", joka on sitten harvojen herkkua. Sitä osastoa vain harvat eliittiin kuuluvat jaksavat, viitsivät ja ymmärtävät sarjakuva(taitee)ksi. Aika kätevä, helposti ymmärrettävä ja todennettava määrittely tämäkin.  :)
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #91 : 23.11.2011 klo 00:07:38 »
Esimerkiksi "Olipa kerran" ja "Loppu"?

"Tämähän vääntöhn lähti siitä kun esitin että sarjakuvassa ei ole tekstiä jolla se alkaisi tai johon se loppuisi. (Ja tämä liittyi kirjallisuuden ja sarjakuvan eroon) Sinä esitit tässä yhteydessä, että sarjakuvan aloittavat ja lopettavat sanat olisi löydettävissä. Miten ne siis voidaan määritellä jos mitään lukemisjärjestystä ei ole?"

En tainnut esittää että sellaisia sanoja olisi olemassa, vaan kyseessä oli kysymyslause, jolla toivoin saavani täsmennyksen väitteeseesi. Mutta sen sijaan esititkin että "sarjakuvan lukeminen alkaa kuvasta ja loppuu kuvaan" ja saman aikaisesti "sarjakuvaa ei lueta missään "järjestyksessä" mitä tulee kuvaan ja tekstiin."

Mutta, kait sarjakuvassa voi silti olla sen aloittava ja/tai lopettava sana?
Se missä järjestyksessä sarjakuvaa oikeasti luetaan on eri asia.


"Kyse onkin siitä miten kuvitus muuttaa kirjallista teosta. Minä väitän että se kaventaa sitä ja sinä ymmärtääkseni esität että näin ei kävisi (vai väitätkö jopa että sisältö jotenkin laajenee?)"

Tämähän riippuu kuvasta ja tekstistä. Yleensä kuva täsmentää epämääräistä tekstiä, mikä lienee useimpien kuvien tarkoitus, ja tällöin epämääräisen tekstin tulkintavaihtoehdot vähenevät, eli kaventuvat. Mutta on toki myös mahdollista liittää (esim. abstrakti) kuva, mikä tuo mukanaan uusia tulkintoja, ja tällöin tulkintamahdollisuudet kaiketi laajenevat. Vai?


"Muuten, kun mollasit sarjauvan vanhoja määrittelyjä, unohdit yhden. Sen että sarjakuva on populaarikulttuuria. Tämä tarkoittaa sitä että sarjakuva ilmenee lukuisina (halpoina) kopioina ja leviää moniin käsiin/silmiin."

Sinulta taisi jäädä havaitsematta myös populaarin tulleen mainituksi.

Mollaaminen on myös melko kova sana jos kerran olen sanonut, että perinteinen sarjakuva on intermediaalisen sarjakuvan ydin. Ahtaat määrittelyt vain kuvaavat huonosti sitä mitä nykysarjakuva on, tai mitä sen on mahdollista olla. Itseasiassa nuo määritykset saattavat jopa rajoittaa sarjakuvan kehitystä.


"Aivan. Ei ole temppu eikä mikään syleillä maailmaa ja ottaa määritykseen kaikenlaista kivaa."

Syleilkäämme siis maailmaa, se on paljon kivempaa.


"Voidaan toki miettiä sarjakuvalle "alauluokkaa nimeltä sarjakuvataide", joka on sitten harvojen herkkua. Sitä osastoa vain harvat eliittiin kuuluvat jaksavat, viitsivät ja ymmärtävät sarjakuva(taitee)ksi. Aika kätevä, helposti ymmärrettävä ja todennettava määrittely tämäkin."

Ihan kuin et haluaisikaan antaa sarjakuvalle sen kaikkia mahdollisuuksia. Ihan kuin sarjakuva ei saisi olla taidetta.




Eih Bennek, Eih Blavek

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #92 : 26.11.2011 klo 19:30:58 »
Tämähän riippuu kuvasta ja tekstistä. Yleensä kuva täsmentää epämääräistä tekstiä, mikä lienee useimpien kuvien tarkoitus, ja tällöin epämääräisen tekstin tulkintavaihtoehdot vähenevät, eli kaventuvat. Mutta on toki myös mahdollista liittää (esim. abstrakti) kuva, mikä tuo mukanaan uusia tulkintoja, ja tällöin tulkintamahdollisuudet kaiketi laajenevat. Vai?
Eivät laajene.

Mollaaminen on myös melko kova sana jos kerran olen sanonut, että perinteinen sarjakuva on intermediaalisen sarjakuvan ydin. Ahtaat määrittelyt vain kuvaavat huonosti sitä mitä nykysarjakuva on, tai mitä sen on mahdollista olla. Itseasiassa nuo määritykset saattavat jopa rajoittaa sarjakuvan kehitystä.
On aika selvää että sarjakuvan määrittely on mahdotonta, jos mukaan halutaan kaikki kokeellinen ja ultrakokeellinen sarjakuva (joka ei välttämättä ole sarjakuva vaan on kokeilussaan mennyt ylittämään sarjakuvan rajan - vaikka teosta kutsuttaisiinkin sarjakuvaksi). Jotta ttermi (mikä tahansaa termi) olisi käyttökelpoinen se tarvitsee selkeän intuitiivisaesti hahamotettavan sisältlön.  Sarjakuvan perinteiset (McCloudia edeltävät) määrittelyt vastaavat hyvin tähän tarpeeseen.
 
Syleilkäämme siis maailmaa, se on paljon kivempaa.
Sopii.

Ihan kuin et haluaisikaan antaa sarjakuvalle sen kaikkia mahdollisuuksia. Ihan kuin sarjakuva ei saisi olla taidetta.
Nykyäänhän on niin että mikä tahansa on taidetta. Riippumatta siitä mitä sinä tai minä ollaan asiasta mieltä.  :)
Yhtä hyvin luokat joista puhuin voisi nimetä sarjakuvataide ja sen alaluokka kokeellinen sarjakuvataide. Selvensin ajatusta kuvailemalla jälkimmäistä luokkaa näin: vain harvat eliittiin kuuluvat jaksavat, viitsivät ja ymmärtävät sarjakuva(taitee)ksi.
Oli luokan nimi mikä hyvänsä, tähän luokkaan kuuluva voitaisiin mieltää esimerkiksi abstraktiksi-, keskeneräiseksi-, mitäänsanomattomaksi- tai epäonnistuneeksi (sarjakuvaksi), tai vaikka töhryksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että tämä alaluokka (tai sarjakuvan kaatoluokka) saa ihan vapaasti hengittää, mutta että käsitettä sarjakuva ei pitäisi yrittää sen kautta mieltää tai ymmärtää.

Tekijät, ne jotka ovat kiinnostuneita itseään visuaalisesti ilmaisemaan, eivät vähempää voisi välittää siitä mikä on jonkun foorumikirjoittajan mielestä sarjakuvaa (tai sarjakuvataidetta) ja mikä ei. Eli enpä usko että sarjakuva taiteena kärsisi pätkääkään siitä vaikka se määriteltäisiin: Pekka Puupää ja sen kaltaiset paperilla tai nettissä esitellyt työt.

EDIT: pari typoa
« Viimeksi muokattu: 23.09.2016 klo 00:59:12 kirjoittanut Reima Mäkinen »
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #93 : 30.11.2011 klo 13:24:09 »
 
"On aika selvää että sarjakuvan määrittely on mahdotonta, jos mukaan halutaan kaikki kokeellinen ja ultrakokeellinen sarjakuva (joka ei välttämättä ole sarjakuva vaan on kokeilussaan mennyt ylittämään sarjakuvan rajan - vaikka teosta kutsuttaisiinkin sarjakuvaksi). Jotta ttermi (mikä tahansaa termi) olisi käyttökelpoinen se tarvitsee selkeän intuitiivisaesti hahamotettavan sisältlön.  Sarjakuvan pserinteiset (McCloudia edelvtävät) määrittelyt vastaavat hyvin tähän tarpeeseen."

Onko mielestäsi siis niin että eräs varhaisin sarjakuva määrittely "A serially published, open-ended dramatic narrative or series of linked anecdotes about recurrent identified characters, told in successive drawings regurlarly enclosing ballooned dialogue or its equivalent and generally minimal narrative text. " – Bill Blackbeard,  on paras määrittely (vaikkakin T. Groensteenin tyrmäämä) ja siitä ollaan menty vain huonompaan (mahdottomampaan?) suuntaan kun määrittelyä on laajennettu? Harvat McCloudia edeltäneet määrittelyt sisälsivät webbisarjakuvaa, minkä ymmärtääkseni sinäkin luet sarjakuvaksi kun määrittelet "[...] tai nettissä esitellyt työt."

 
"Eli enpä usko että sarjakuva taiteena kärsisi pätkääkään siitä vaikka se määriteltäisiin: Pekka Puupää ja sen kaltaiset paperilla tai nettissä esitellyt työt."

Tästä olen eri mieltä. Nyt sarjakuva on konservatiivien mukaan jonkinlainen kuvataiteiden ja kirjallisuuden äpärälapsi ja siten sarjakuvaa myös kohdellaan. Tuosta asenteesta tulisi sanoutua irti, jo siksi että se ei pidä paikkaansa.
Jos nyt muotoilu-littera sisältää mutuna 10 eri taidetta, joista sarjakuva on yksi, toisista poikkeava taidemuoto, niin kaipa sen arvostus ja tuet ovat niukassa. Jos sen sijaan sarjakuva määritellään taiteeksi, joka sisältää kirjallisuuden ja kuvataiteet, niin tokihan sen pitäisi saada minimissään saman verran tukia (ja arvostusta) kuin nuo kaksi muutakin. Näiden ero (muotoilun osa vs. oma tuoli) voi olla sarjakuvataiteen elinvoimaisuuden kannalta merkittävä.

Sillä miten joku sarjakuvataiteilija määrittelee työnsä ei periaatteessa ole merkitystä. Mutta kun on havaittavissa sarjakuvataiteilijoita, jotka suorastaan pelkäävät leimautuvansa sarjakuvataiteilijoiksi, ilmeisesti sen takia että sarjakuvan maine ei ole niin hyvä kuin vaikka kuvataiteiden tai kirjallisuuden. Voi olla että sarjakuvan maineella ja tukipolitiikalla on jopa ohjaava vaikutus, siten että sarjakuvataiteilijat suuntaavat kykynsä mieluummin kirjallisuuteen tai kuvataiteisiin kuin sarjakuvaan, tai sitten väittävät tekevänsä jotain muuta kuin sarjakuvaa, vaikka lopputulos on jopa konservatiivien mukaista sarjakuvaa. Siten sarjakuva saattaa menettää potentiaalisesti lahjakkaita tekijöitä muille taiteille.

 
Kun kirjoitat että "kokeellinen sarjakuvataide"
"[...] voitaisiin mieltää esimerkiksi abstraktiksi-, keskeneräiseksi-, mitäänsanomattomaksi- tai epäonnistuneeksi (sarjakuvaksi), tai vaikka töhryksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että tämä alaluokka (tai sarjakuvan kaatoluokka) [...]"
niin olet aika kovasanaisesti tuomitsemassa sen osan sarjakuvaa, jota meillä ja muualla maailmassa pidetään mielenkiintoisimpana, viennin arvoisena. Käsityksesi sarjakuvasta on valitettava (onneksi et sentään käytä sanaa ”rappiotaide”), eikä mitenkään edistä sarjakuvan asiaa, mutta toisaalta sillä ei ehkä ole väliä jos tämä pitää paikkansa:
"Tekijät, ne jotka ovat kiinnostuneita itseään visuaalisesti ilmaisemaan, eivät vähempää voisi välittää siitä mikä on jonkun foorumikirjoittajan mielestä sarjakuvaa (tai sarjakuvataidetta) ja mikä ei."

Eih Bennek, Eih Blavek

Reijo Valta

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 2 201
  • Haddadaa
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #94 : 08.12.2011 klo 14:06:57 »
Osin näitä määrittelyitä liippaava Harri Filpan Tiedettä ja sarjakuvaa nyt arvioituna etusivulla.

baobab

  • Jäsen
  • Viestejä: 56
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #95 : 11.12.2011 klo 17:39:03 »
Sarjakuvalla sen sijaan on muotokieli, jota näillä kahdella muulla taiteella tyypillisesti ei ole,

Jo tämän seikan takia on väärin kutsua sarjakuvaa kirjallisuuden ja kuvataiteen super- eli yläluokaksi. Ainakin sekä klassisessa biologisessa luokittelussa että ohjelmoinnissa ylemmän luokan määrittely sisältää ne ominaisuudet, jotka on sen kaikilla alaluokilla. Sehän sen yläluokan idea juuri on. Ihminen ja päästäinen ovat nisäkkäitä, koska niillä on tietty suppea määrä olennaisia piirteitä, jotka on määritelty nisäkäs-luokan ominaisuuksiksi.

Jos kuvataiteet ja kirjallisuus haluttaisiin saman yläluokan alle, pitäisi se luokka määritellä sillä tavalla, että nuo molemmat täyttävät sen luokan määritelmään kuuluvat ominaisuudet. Ei niin päin, että yläluokassa on kirjo ominaisuuksia, joista sitten poimitaan alaluokkiin ne kulloinkin sopivat.

Toki tuollaisen yläluokan määritelmää voi pohtia, mutta tuskin kannattaa jo valmiiksi kutsua sitä käsitettä nimellä sarjakuva, vaan ensin lähteä miettimään, mitkä ovat ne ominaisuudet, jotka yhdistävät sekä kuvataidetta että kirjallisuutta koko laajuudessaan. Luulenpa, että lopputulosta ei ensimmäisenä tulisi mieleen kutsua sarjakuvaksi.

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #96 : 12.12.2011 klo 16:58:38 »
"Jo tämän seikan takia on väärin kutsua sarjakuvaa kirjallisuuden ja kuvataiteen super- eli yläluokaksi. Ainakin sekä klassisessa biologisessa luokittelussa että ohjelmoinnissa ylemmän luokan määrittely sisältää ne ominaisuudet, jotka on sen kaikilla alaluokilla. Sehän sen yläluokan idea juuri on. Ihminen ja päästäinen ovat nisäkkäitä, koska niillä on tietty suppea määrä olennaisia piirteitä, jotka on määritelty nisäkäs-luokan ominaisuuksiksi."

Sarjakuva juurikin sisältää ne kirjallisuuden ja kuvataiteiden ominaisuudet, jotka sen alaluokat (osajoukot) kirjallisuus ja kuvataiteet perivät. Näiden lisäksi sarjakuva sisältää joukon ominaisuuksia joita nämä alaluokat eivät ole perineet:
"A subclass is a class that inherits some properties from its superclass."
 
Eli wikin mukaan on mahdollista että perittäessä ei ole pakollista periä kaikkia ominaisuuksia.
Ylläpidon nimeämä ketjun otsikko korostaa ehkä turhan paljon superluokka -käsitettä intermediaalisesta sarjakuvasta puhuttaessa (itse olisin laittanut otsikoksi Intermediaalinen sarjakuva). Tätä tietotekniikan termiä voi kyllä hyvin käyttää aiheesta puhuttaessa (kuten itsekin teen), sillä se kenties auttaa käsittämään mistä on kyse, mutta tietotekniikassa perintää voi ymmärtääkseni toteuttaa monella tapaa ja kaikki keinot eivät kenties sovellu intermediaalisen sarjakuvan kuvaamiseen. Lisäksi olio-ohjelmointikielissä on eroja. Mutta, koodatessa tässä yhteydessä jopa moniperintä saattaisi tavallaan olla parempi ohjelmoinnin käsite kuin (selektiivinen) perintä. Joten oikeastaan olen kanssasi samaa mieltä.

Perinnän sijasta parempi olisi kait korostaa unioni -käsitettä (sarjakuva) ja puhua sen osajoukoista (kirjallisuus ja kuvataiteet sekä muotokieli).

"Jos kuvataiteet ja kirjallisuus haluttaisiin saman yläluokan alle, pitäisi se luokka määritellä sillä tavalla, että nuo molemmat täyttävät sen luokan määritelmään kuuluvat ominaisuudet. Ei niin päin, että yläluokassa on kirjo ominaisuuksia, joista sitten poimitaan alaluokkiin ne kulloinkin sopivat."

Sellainen sarjakuva mikä sisältää pelkästään suorasanaista tekstiä ja kuvataiteita on täysin mahdollinen, mutta yleensä sarjakuvaa on tällaisesta esitystavasta jatkojalostettu lisäämällä siihen muotokieltä ja/tai korvaamalla osittain tekstillä kuvien puutteita ja kuvin tekstin puutteita.
Yläluokasta ominaisuuksien poiminta ja toisten ominaisuuksien poimimatta jättäminen lienee mahdollista, mutta sitä ei kait yleensä tehdä ohjelmoinnissa, koska koodista tulisi hankalasti luettavaa.

"Toki tuollaisen yläluokan määritelmää voi pohtia, mutta tuskin kannattaa jo valmiiksi kutsua sitä käsitettä nimellä sarjakuva, vaan ensin lähteä miettimään, mitkä ovat ne ominaisuudet, jotka yhdistävät sekä kuvataidetta että kirjallisuutta koko laajuudessaan. Luulenpa, että lopputulosta ei ensimmäisenä tulisi mieleen kutsua sarjakuvaksi."

OK. Minä kutsun sitä intermediaaliseksi sarjakuvaksi, mutta jos tälle käsitteelle olisi jokin kuvaavampi nimi niin kuulisin sen mielelläni. Harkitsin myös pan- ja omnimediaalisia nimiä, mutta ne mielestäni viittaavat liian laajaan määrittelyyn, sellaiseen joka antaa ymmärtää että määrittely sisältäisi kaiken taiteen. Sarjakuva yhdistää nämä kolme taidetta (kirjallisuus, kuvataide ja sarjakuva), mediaa, ja siten päädyin intermediaalisen sarjakuvan käsitteeseen.
 

Eih Bennek, Eih Blavek

baobab

  • Jäsen
  • Viestejä: 56
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #97 : 12.12.2011 klo 18:05:41 »
Kyllähän tuo intermediaalinen sarjakuva itse sarjakuvan kirjosta käytettäväksi termiksi sopii minusta ihan hyvin. Sehän on sarjakuvan perinteinenkin määritelmä, että siinä yhdistyy kirjallisuus ja kuvataiteet.

Sen sijaan minusta tässä ketjussa ei ole tuotu esiin sellaista ominaisuutta, joka yhdistäisi näitä kaikkia kolmea taidemuotoa koko laajudessaan, jotta ne voitaisiin järkevästi sovittaa intermediaalisen sarjakuvan tai jonkin vastaavan määritelmän alle, ts. jotta voitaisiin sanoa esimerkiksi "kirjallisuus on intermediaalista sarjakuvaa". Visuaalisuus se yhdistävä tekijä ei voi olla. Kirjallisuus ei ole visuaalinen taide, sillä visuaalinen elementti ei tavallisesti ole lainkaan varsinaisen tarkastelun ja arvioinnin kohteena, ja teokset voi yhtä hyvin tunnustella sokeainkirjoituksena tai kuunnella äänikirjana. Ja vaikka väitettäisiin, että visuaalisuus olisi yhdistävä elementti, niin visuaaliset taiteet kokonaisuudessaan käsittävä termi on jo olemassa - nimittäin termi "visuaaliset taiteet", "visual arts", eli "kuvataiteet".
« Viimeksi muokattu: 12.12.2011 klo 18:26:26 kirjoittanut baobab »

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 277
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #98 : 12.12.2011 klo 19:52:03 »
Narratiivinen taide? Sarjakuvan ei tosin välttämättä tarvitse olla narratiivinen. Ja kuvataide on harvoin narratiivinen.

Timo

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #99 : 12.12.2011 klo 19:56:20 »
Miten sarjakuva voisi rikkoa rajojaan niin, ettei se lainkaan näyttäisi sarjakuvalta? Jos se kerran on superluokka, niin ei se sitten kai voi. Jos siitä ottaa jotain pois, niin silloinhan se muuttuu joksikin alemman luokan edustajaksi.

Severi

  • Sertifioitu Höpsisti
  • Jäsen
  • Viestejä: 300
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #100 : 13.12.2011 klo 23:31:22 »
 
Kyllähän tuo intermediaalinen sarjakuva itse sarjakuvan kirjosta käytettäväksi termiksi sopii minusta ihan hyvin. Sehän on sarjakuvan perinteinenkin määritelmä, että siinä yhdistyy kirjallisuus ja kuvataiteet.

Sen sijaan minusta tässä ketjussa ei ole tuotu esiin sellaista ominaisuutta, joka yhdistäisi näitä kaikkia kolmea taidemuotoa koko laajudessaan, jotta ne voitaisiin järkevästi sovittaa intermediaalisen sarjakuvan tai jonkin vastaavan määritelmän alle, ts. jotta voitaisiin sanoa esimerkiksi "kirjallisuus on intermediaalista sarjakuvaa". Visuaalisuus se yhdistävä tekijä ei voi olla. Kirjallisuus ei ole visuaalinen taide, sillä visuaalinen elementti ei tavallisesti ole lainkaan varsinaisen tarkastelun ja arvioinnin kohteena, ja teokset voi yhtä hyvin tunnustella sokeainkirjoituksena tai kuunnella äänikirjana. Ja vaikka väitettäisiin, että visuaalisuus olisi yhdistävä elementti, niin visuaaliset taiteet kokonaisuudessaan käsittävä termi on jo olemassa - nimittäin termi "visuaaliset taiteet", "visual arts", eli "kuvataiteet".


Mikäli olen ymmärtänyt oikein niin visuaalinen taide on käsite, joka sisältää kaiken visuaalisuuden, kuten kuvataiteet, veistotaiteen tai vaikka audiovisuaalisuuden. Siten visuaalinen taide kattaa aivan kaiken, jossa katse-aistia käytetään. Visuaaliset taiteet on siten hyvin laaja määritelmä, joka voi myös sisältää taiteita joissa tarvitaan muitakin aisteja. Tämän laajuuden vuoksi oli tarpeen tehdä aistipohjainen rajaus, eli pelkästään katse-aistiin vastaavat taiteet, jolla mm. (visuaaliset) äänielokuvat ja kuvanveisto saatiin erotettua sarjakuvista. Tällä rajauksella jäljelle jäivät kaikki katseeseen vastaavat kaksiulotteiset taiteet, jotka muodostivat oman ryhmänsä. (katso Arts and senses -kaavio)
 
Kuvataiteiden lisäksi myös kirjallisuus luetaan perinteisesti omaksi taiteekseen. Vaikka kirjallisuutta ei lasketa visuaaliseksi taiteeksi, niin kuitenkin myös kirjallisuutta voidaan pitää ainakin osittain visuaalisena taiteena, sillä käsittääkseni lukemisen (kirjallisen lukutaidon) edellytyksenä on visuaalinen lukutaito. Toisaalta tekstin tulkinta voi kait tapahtua mielen kuvina. Kun kirjallisuus on adaptoitu toiseen taiteeseen äänikirjaksi tai sokeainkirjoituksesksi, niin se ei enää ole katseeseen vastaavaa taidetta, koska tulkinta ei enää tapahdu katseen kautta.
 
Sarjakuva on puolestaan perinteisesti luettu toisaalta osaksi visuaalisia taiteita, toisaalta osaksi kirjallisuutta, seikka jonka esitän olevan päinvastoin. Intermediaalinen sarjakuva sisältää kuvataiteet (eli visuaalisen taiteen rajattuna) ja kirjallisuuden sekä sarjakuvan oman muotokielen. Yhdistävä tekijä on siten vain katseen kautta tulkittavat taiteet, vaikka kaikista kolmesta luonnollisesti visuaalisuutta löytyy enemmän tai vähemmän.
 
Eih Bennek, Eih Blavek

Joe_Smith

  • Lontoon seikkailija
  • Jäsen
  • Viestejä: 115
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #101 : 14.12.2011 klo 08:41:06 »
En jaksanut ihan kaikkia viestejä käydä läpi mutta tuossa ensimmäisessä viesteissä Severi heti harhautui toistamaan yleisen lausahduksen, joka on suoraan sanottuna ihan puppua.

Lainaus
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Eikä kerro. Kuva kertoo nimenomaan sen, mitä siinä kuvassa näkyy. Vaan kirjoitettu versio, eikä tarvitse olla edes tuhatta sanaa, antaa lukijan mielikuvitukselle vallan muodostaa aiheesta ihan ikioman tulkintansa, joka on jokaisella ihmisellä erilainen. Näin ollen kyllä se pieni tekstinpätkä kertoo kuitenkin enemmän kuin se vaivainen kuva.
Joe Smith
Tuhansien vaarojen mies

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 277
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #102 : 14.12.2011 klo 09:22:02 »
No se vähän riippuu. Yhdessä kuvassa voit kertoa vaikka useamman ihmisen yhteiskunnallisesta statuksesta, luonteenpiirteistä, elämäntilanteesta etc. sanomatta sanaakaan.

Timo

tertsi

  • Vieras
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #103 : 14.12.2011 klo 09:55:31 »
Blueberry-albumin "Rautahepo" ensimmäinen ruutu. Siinäpä sitä saisi sanoja käyttää aika määrän tuota ruutua kuvailemaan. Eivätkä taitais riittääkään.

baobab

  • Jäsen
  • Viestejä: 56
Vs: Sarjakuva on superluokka
« Vastaus #104 : 14.12.2011 klo 14:26:29 »
Siten visuaalinen taide kattaa aivan kaiken, jossa katse-aistia käytetään.

Esitit siis määritelmän, jonka mukaan intermediaalinen sarjakuva on vain osajoukko laajemmasta visuaalinen taide -käsitteestä.

Koska käsite visuaalinen taide ei kuitenkaan pidä sisällään kirjallisuutta, ei sitä voi pitää sisällään myöskään osajoukko intermediaalinen sarjakuva. Ja tähän on hyvä syy, eli se, ettei kirjallisuus ole visuaalinen taide.

Olet väärässä siinä, että lukemisen edellytyksenä olisi visuaalinen lukutaito, sillä myös sokeilla voi olla lukutaito. Kirjan painaminen esimerkiksi Braille-muodossa ei ole adaptaatiota toiseen taiteeseen, vaan se on edelleen yhtä ja samaa kirjallisuutta, kirjoitusjärjestelmä vain muuttuu. Vaikka tämä esimerkki on näennäisen vähäpätöinen, jos puhtaasti lukijoiden määrää ajatellaan, osoittaa se kuitenkin vedenpitävästi sen, että kirjallisuudessa näköaisti ei ole oleellista tai välttämätöntä, eikä se siksi määritelmällisesti ole visuaalinen eli katseen kautta tulkittava taidekaan.
« Viimeksi muokattu: 14.12.2011 klo 14:28:41 kirjoittanut baobab »