"Kaikki sarjakuva on kuvataidetta ja kirjallisuutta" on selvästi mielekkäämpi väite kuin "kaikki kuvataide ja kirjallisuus on sarjakuvaa". Mitä hyötyä jälkimmäisestä väitteestä on millään tasolla? Miten se edistää sarjakuvan, kirjallisuuden tai kuvataiteiden analyysiä tai niiden historian tuntemista? Mitä tarkoitusta palvelee, jos Rikos ja rangaistus tai ylipäänsä mikä tahansa romaani luokitellaan vajaaksi sarjakuvaksi?
Aivan, se ei palvelisi ketään. Mutta se osoittaa asian huvittavuuden koska vain kourallinen sarjakuvia onnistuu ilmaisemaan lähellekään yhtä paljon kuin tämä "vajakki" R&R.
Asioita voi toki luokitella miten tahtoo, mutta kaikissa luokituksissa ei näytä olevan järkeä.
Aivan. Kanattaa myös muistaa että on hyvin yleistä että arkielämän käsitteistö ja luokittelu (jonka mukaan kuitenkin elämässä mennään) ei ole loogista. Se on käyttöön vakiintunutta ja "sopimuksiin" perustuvaa. Näiden sopimusten purkaminen tai muuttaminen on hidas ja vaikeasti, jos ollenkaan, hallitava prosessi.
Olisiko siitä jotain haittaa? Mahdollisesti sarjakuvan (akateeminen)tutkimus ja opetus lisääntyisivät. Tuet lisääntyisivät. Ja uskoakseni kotimaisen sarjakuvan, myös tekijöiden, määrä kasvaisi ja laatu paranisi (vaikka onhan jo tähänkin mennessä muutama varsin hyvä teos ilmestynyt); aivan kuten muillakin taiteilla, joilla on omat "tuolit".
En usko että omasta "tuolista" koituisi automaattisesti pelkästään hyvää sarjakuvalle. Kun vertaa taiteilijan asemaa esimerkiksi sarjakuvan, kirjallisuuden ja kuvataiteen parissa voi todeta että työskentelymahdollisuudet ovat tekijöille nykypäivänä pitkälle samat. Mikään näistä ei myöskään ole kärjessä arvostettujen ammattien listassa. Sen sijaan joku Juban ja Heilän kaupallinen menestys toi alalle vähintään yhtä paljon uskottavuutta kuin apurahasysteemi, joka on saatu tapeltua aikaiseksi.
Ei tukea -> ei mahdollisuutta luoda taideteoksia -> taidetta ei synny -> ei tukea -> ei mahdollisuutta luoda taideteoksia -> taidetta ei synny ...
En usko köyhä taiteilija myyttiin, mutta huomautan vain että ei suomessa nälkään kuole vaikka ryhtyisikin sarjakuvataiteilijaksi. Taidetta syntyy aina.
Hyvä?. Tietääkseni sarjakuva ei saa kuin murto-osan tukea valtiolta verrattuna vaikkapa siihen mitä kirjallisuus saa. Jos olisi kunnon tuki sarjakuvataiteelle niin silloin kait tuota myös syntyisi. Tuetta sarjakuvataiteilijan on pakko tehdä hengenpitimikseen muita hommia.
Kaikki tuo on enemmän tai vähemmän totta. Mutta vähättelemällä kuvataiteita tai kirjallisuutta, jotka vaativat tekijältään hieman erilaista luovutta kuin sarjakuva, mutta tuottavat kuitenkin monien arvostamaa sisältöä, ei kuitenkaan päästä puusta pitkään.
Ymmärsinkö oikein että sinusta olisi parempi, että sarjakuva olisi yleisesti hyljeksitty taidemuoto, vailla tukea? Tekisit sarjakuvaa jopa ilmaiseksi kunhan "äpäryys" säilyy?
Halusin sanoa, että sarjakuva ei ole (enää Suomessa) yleisesti hyljeksitty ja vailla tukea. Tekijät eivät ole vailla julkaisukanavia ja työnsaantimahdollisuuksia.
Se että kaalini on niin järjestynyt että valitsen mieluummin omaehtoisen "taiteen" kuin palkallisen "huoraamisen" on oma valintani. Tämä johtuu toisaalta myös siitä että ei ole löytynyt hyvää huorauspaikkaa. Siis sellaista sarjakuvaa, mitä olisi ilo tehdä rahasta.
Sarjakuvalla on kaiketi monta tasoa. Sillä voi halutessa tuottaa vaikeaselkoista taidetta, mutta yhtähyvin sitä voidaan selkeytensä ansiosta käyttää opetustarkoitukseen, jopa ihmisille jotka eivät ole koskaan aikaisemmin sarjakuvaa nähneetkään, kuten esimerkiksi World Comics tekee. Tämä median monipuolisuus lienee yksi sarjakuvan suurista vahvuuksista.
Aivan mutta sarjakuvan heikkous nykymaailmassa on sen ns. työvaltaisuus. Melkein mikä tahansa asia on paljon nopeampi kirjoittaa tai selittää (videolla) kuin piirtää sarjakuvaksi. Näin se vain on.
Mutta eikö myös aisteilla ole hierarkiansa?
Mitä tulee taiteen kokemiseen, ei. Muulla ei tässä yhteydessä ole väliä.
Taideteosta vastaavien aistien lisäksi myös muut aistit ovat koko ajan läsnä mutta ne eivät auta teoksen varsinaisen sisällön tulkinnassa. Kenties voi käydä jopa niin että muut aistit vievät harhaan.
Sanoin jo aiemmin. Kuvaa tai tekstiä ei TULKITA silmillä. Yllätys yllätys, teos tulkitaan aivoilla. Kokemuksen laadun tai ns. taiten äärellä herkistymisen kannalta on toissijaista miten se "taideinformaatio" aivoihin on päätynyt.
En ole arvottamassa taiteita sisällöllisesti (subjektiivisesti). Totean vain että tietyt taiteet muodostavat oman ryhmänsä aistivastaavuuden mukaan ja että tuossa ryhmässä on ylä- ja alaryhmänsä.
Aiemmin on jo osoitettu että luokittelusi mättää ihan loogisestikin. Minun argumenttini taas on se että vaikka taiteenlajit järjestetään esittämälläsi tavalla, sillä kuvalla (tai teorialla) ei vielä todisteta että jokin taiteen alue olisi toista parempi.
Tämä median monipuolisuus lienee yksi sarjakuvan suurista vahvuuksista.
Minä olen päätynyt luokittelemaan näin:
Kuvataide on media joka koostuu kuvista, kirjaimista, ikoneista ja symboleista.
Sarjakuva on media joka koostuu kuvista, ikoneista, kaavioista ja symboleista sekä erilaisista teksteistä (tekstin rekistereistä voisi tehdä vielä tarkemman listan).
Samoin sanomalehti. Tekstin rekisterit vain usein poikkeavat sanomalehdessä sarjakuvan vastaavista.
Elokuva ja Televisio ovat medioita jotka koostuvat edellisten medioiden elementtien lisäksi musiikista ja erilaisista äänistä sekä animaatiosta.
Radio on media joka koostuu musiikista ja erilaisista teksteistä ja äänistä.
Internet on media joka koostuu edellisten medioiden elementtien lisäksi dynaamisesta ja linkitetysä datasta (tiedosta).
jne.Se mihin kukakin mitäkin media käyttää on sitten eri asia.