Kirjoittaja Aihe: Warren Ellis  (Luettu 8876 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 778
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #15 : 28.03.2017 klo 20:35:44 »
Epäinhimillisten Karnak on varmastikin alun perin akrannut Jack Kirbyn kynästä. Tiedättehän se epäinhimillinen joka ei ole varsinaisesti epäinhimillinen ainoastaan löytää kaikesta virheen?
Warren Ellis päätti kirjoittaa kerrassaan miellyttävän hyytävän tragedian hahmosta Marvelille.


Gerardo Zaffino ja Roland Boschi tekevät vimmaista luonnosmaista piirrosjälkeä joka vetää tarinaan mukaan.
Todistaa lausekkeen : ei ole huonoja rooleja, ainoastaan huonoja näyttelijöitä.
Tästä ei kumpiakaan löydä.
Ellis repii tässä koko rahan edestä tuoden useampia tasoja mukaan.

Kyynikoille.

echramath

  • Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 392
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #16 : 08.01.2018 klo 17:11:31 »
Supergod annettiin lainaan. Luin sitten bussimatkalla.

Ellis on vähän tällainen maamoottori. Hit-and-miss. Myös vähän siltä väliltä. Aika paljon hän on tehnyt näitä tutkielmia, että entä jos supersankarit olisivatkin tällaisia tällä kertaa ja itselläni on todella seitinohut suhde sekä Teräsmieheen että Marvel-mutantteihin, joten tämmöinen nyt ei ihan potki vertauskuvallisille munille. Kirjascifissä on kuitenkin tullut vastaan jo koko joukko enemmän tai vähemmän hyvin kuvattuja käytännössä kaikkivaltiaita olentoja, joiden armoilla ihmiset ovat vaikkeivat ymmärtäisikään, tai sitten ymmärtävät varsin hyvin, koska kaikkivaltiaat ovatkin inhimillisiä.

Eli kun ydinaseiden ohella suurvallat alkavat kilpailemaan myös luomalla kukin oman yli-inhimillisen olennon, siinä käy kokolailla hullusti. Ihmeolentojen motiiveja on usein mahdoton ymmärtää ja hyväntahtoinenkin jumala kylvää ympärilleen tuhoa. Cliffhanger-rytmitys viiden sarjakuvalehden rakenteella.

Mutta:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

I've got 99 problems, but luftballons ain't one. // comixblag

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 146
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #17 : 09.01.2018 klo 21:22:41 »
Justiinsa tuli suomeksi Ellisin James Potkukelkkaa. Lukemaan en vielä ole ehtinyt. Tarinassa tiemmä piipahdetaan Helsingissä.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #18 : 07.09.2019 klo 23:17:20 »
Karnak: The Flaw in all Things jäi mieleen Curtvilen suosituksesta.

Sarja on paljolti Ellisin nykytyylin mukainen, vahva suoritus nousematta esiin kovin voimakkaasti hyvässä kuin huonossakaan. Ei sarja sillä perusteella keskinkertainenkaan ole, ollaanpa vain vähän sivussa Ellisin mediaanin suhteen.

Sarjan ydinidea on, että kaikki kyseenalaistavat Karnakin kulkeman tien, mutta Karnak punnertaa huulet irvessä maaliin.

Omalla tavallaan hienosti Ellis alleviivaa myös Karnakin viat – tulkitsen tarinan nimen viittaavan juuri tähän – mutta ei sarjaa ole aina ilo lukea. Suurin vika todella on Karnak itse.

Sarjakuvissa on ehdottomia superyksilöitä loputtomiin. Ei auta sekään, ettei Karnakilla ole sanottavaa persoonallisuutta. Ellis kehittää hahmolle paholaismaisia piirteitä, mutta hampaat irvessä hymyileviä pahiksia ja antisankareita ovat sarjakuvat väärällään jo ennastaan.

Traagisuuden sijaan näin hahmon yksinkertaisesti vastenmielisenä. Sadistinen "opettaja" ei tarjoa lukijalle mahdollisuutta samaistua, oivallusta ymmärtää kuin aihetta myötätuntoon. Karnak selittää toimiaan, mutta selitykset ovat järjettömiä. Tässä mielessä tarina on yhtä palkitseva kuin videopeli, jossa juostaan alusta loppuun putkessa. Tarinan lukee pää sammuksissa vain nähdäkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kun hymyileminen on loukkaus ja SHIELDin sotilas kysyy Karnakilta, onko hän itse paholainen, niin toisinaan lätsähtää kämmen otsalle.

Gerardo Zaffino kuvittaa ensimmäisen kolmannen ja Roland Boschi loput. Kuusiosaiseen minisarjaan pitäisi kiinnittää yksi kuvittaja, mutta kun vaihtuu niin onneksi edes vaihtuu omaa makuani paremmin vastaavaan kuvittajaan.

Teksti näyttää negatiivisemmalta kuin oli tarkoitus tuottaa. Jos ei ole yhtä nyrpeänä ylenmääräiseen synkkyyteen ja väkivaltaan kuin minä juuri tämän luettuani, niin tätä varmaan erehtyisi kehumaan.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #19 : 16.09.2019 klo 20:48:46 »
Global Frequency Deluxe Edition kokoaa alun perin lehden mittaisista lyhyttarinoista koostuneen sarjan yksiin kansiin. Tulin painaneeksi nimen muistiin jo tuoreeltaan, mutta kumma kyllä en törmännyt tähän koskaan missään.

Ensimmäiset kaksi lyhyttarinaa menee formaattiin totuttautuessa, ja sitten lähtee potkimaan oikein kunnolla.

Tarinan keskiössä on hyvin aluillaan olleen some-kauden tiedustelupalvelu, joka on pitkälle itseorganisoituva ja -ohjautuva.

Ellisin jälkipuheen mukaan kyseessä on antiteesi Authorityn tyylille. Itse luonnehtisin tätä hieman siten, että kyse on Ellisin tiiviiksi puristetusta urasta: maailma on pissitty niin, että virtsa roiskuu molemmilta laidoilta ylitse, mutta sitten nuoret, pätevät ja itsevarmat sekä vähän eksentriset tai perverssit laittavat sen kuntoon lupia kyselemättä.

Tämä fantasiapuoli saa usein yliotteen siten, että kävellään keskelle vanhojen valtarakenteiden edustajia, usein poliiseja, ja sen suuremmin käskytetään tekemään mitä tahansa. Kukaan ei koskaan ole väärässä tai erehdy, ellei tarina satu rakentumaan sen varaan. Ei lyhyttarinoissa olisi tietysti sivujakaan jahkaamiselle.

Samaan aikaan tämä on myös tulevaisuuteen hyvin optimistisesti katsova, tietyllä tavoin kiinni juuri siinä 2000-luvun alun hengessä, jossa kuviteltiin kylmän sodan ja kaiken siihen kuuluneen kakkelin painuvan vähitellen unohduksiin matkalla kohden kaikin tavoin parempaa ja valoisampaa yhteiskuntaa.

Kuitenkin juuri tämä sopii populismin ja ilmastonmuutoksen varjostaman nykyhetken tasapainottajaksi, vähän sellaiseksi fantasiaksi millaiseksi se on aikanaan kirjoitettukin.

Käytännössä lyhärit loistavat mestarikuvittajien käsissä, mutta heikompia juttuja onkaan mukana vain yksi.

Tuo parkour-jakso tuntuu ajastaan jääneeltä, mutta tämän lisäksi useammin kuin kerran tulee mieleen Morrisonin Supergods-kirjassaan esittämä suorastaan töykeä luonnehdinta siitä, että mikä tahansa päivän tiedelehtien kansijuttu päätyy seuraavassa kuussa Ellisin käsikirjoitukseen.

Onhan tässä paljon sellaisia juttuja, jotka olivat 2000-luvun alussa tuoreita, mutta jotka ovat ehtineet tähän mennessä kiertää jo monessa muussakin jutussa.

Käytännön vaakakupissa kuitenkin painaa enemmän kuinka näitä pohjaideoita on tarinassa käytetty. Hyvässä vedossahan Ellis on näitä kirjoittaessaan ollut, ei mahda minkään.

Opusta oli tarkoitus kommentoida sarjakuvasunnuntain kunniaksi Twitterissä, mutta tämän lukeminen kesti arvoimaani enemmän ja sunnuntai ehti tulla ja mennä.

Tarinat vaativat hieman keskittymistä, mutta niitä on samalla myös nautinto lukea, eikä vähiten juuri mestarikuvittajien sivuja tutkiessa. Keskimäärin kuvittajat on valittu varsin hyvin siten, että kukaan ei persoonallisimmillakaan tyylillä rajusti poikkea yleisestä linjasta. Tietysti suuren osan aikaa kuvataan joko puhelimeen höliseviä hahmoja tai urbaania ympäristöä, mikä tasapäistää isoa joukkoa kuvittajia.

Jos minulla olisi tämän julkaisuaikana ollut tähän varaa, tai se olisi löytynyt edes lähikirjastosta, suhtautuisin opukseen tätä nykyä varmasti samoin kuin Authorityyn ja Planetaryyn. Tänään tämä oli vain riemastuttava löytö, mikä pelasti yhden kokonaisen viikonlopun.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #20 : 17.09.2019 klo 17:52:47 »
Edellisen opuksen tapaan myös Desolation Jones: Made in England on Wildstorm-kauden tuotoksia.

Ensi alkuun tämä vaikuttikin pidennetyltä versiolta yhdestä Global Frequencyn lyhyttarinoista. Tässäkin saa ihmisiä rusikoida ilman, että virkavalta puuttuu asiaan. Tätä mystistä koskemattomuutta ja montaa taustamaailmaan liittyvää yksityiskohtaa ei selitetä, vaikka selityksiä toki esitetyn pohjalta pääkopassa muodostuu.

Väkivaltaa ja pahuutta sarjaan on koetettu sovittaa kaikissa mahdollisissa muodoissa. Ei tästä kuitenkaan jää pahaa jälkimakua, varmaan siitä johtuen että viihteessä väkivaltaa ja pahuutta on esitetty riittämiin.

Toiminta on fyysistä, pääosin inhaa, lihaa ruhjovaa, luita murskaavaa lajia. Toiminta tässä parasta onkin, joskin kehystarina juonikäänteineen vie mukanaan.

Ensi alkuun tämä vähän hakee suuntaansa, mutta lähtee sitten vetämään ihan mukavasti.

Ei parasta Ellisiä, eikä myöskään parasta kuvittajalta J.H. Williams III. Jälkimmäinen onnistuu tontillaan hieman paremmin.

Kuvittelin tätä olevan enemmän, mutta Wikipedian mukaan jatko on jäänyt kesken ja mies itse on todennut ettei sitä koskaan viedä loppuun. Olipas pettymys.

Ellisin asteikolla tämä menee sinne keskikastiin sillä perusteella, että tähän tuskin koskaan tulee palattua.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #21 : 18.09.2019 klo 06:12:40 »
Supreme: Blue Rose on Teräsmiestarina, metakommentaaria supersankarisarjakuvan aina muuttuvasta, mutta silti aina samana pysyvästä, olemuksesta.

Tämän pohjalla on Rob Liefeldin Supreme, mutta koska tämä pohjautuu vahvasti juuri Alan Mooren versioon hahmosta – joka on rehellinen Teräsmies-pastissi – voi tästä nauttia yhtä hyvin vaikka ei koskaan olisi Supremeen koskenutkaan.

Alussa tästä ei oikein saa kiinni, ehkä tarina oli alkujaan tarkoitus olla kunnianhimoisempi, mutta tasaisesti tämä vajoaa maan pinnalle ja lopussa mennään jo rautakangen paksuisen rautalangan kanssa. Olisiko epävarmuus iskenyt tai sitten ei ole maltti riittänyt viimeistellä aivan loppuun saakka.

Isoin ongelma tässä on kuitenkin se, ettei Lex Luthorin jne. Teräsmiehen Supreme-vastineita tunne ilman googlettamista.

Tämä voisi olla hirveää tuubaa, ellei sitä olisi kirjoittanut Ellisin tasoinen tekijä. Kässärissä kiinni pysyminen viihdyttää siihen, kunnes tilalle vaihtuu tunnistamisen tuottamaa iloa. Siltikin tämä voisi olla niin paljon parempi, nyt tämä menee yhden illan tuttavuutena mitä ei myöhemmin jäädä muistelemaan.

Tula Lotay kuvittaa hienosti unen ja toden rajaseutua.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #22 : 18.09.2019 klo 18:41:34 »
Injection ja Trees ovat Ellisin sarjoja, joille odotan kovasti jatkoa. Jälkimmäinen, eli yhteistyö kuvittaja Jason Howardin kanssa, on tuoreeltaan saamassakin jatkoa.

Cemetery Beach on niin ikään yhteistyö Howardin kanssa. Tarinassa on kuunatseja ja bang, bang, boom, boom. Siinä se sitten olikin, seitsemässä osassa.

Jostain syystä nyt ei olla kuussa, vaan 1920-luvulla on päädytty perustamaan siirtokunta avaruuteen. Tämä on sitten tuoreeltaan löydetty, ja sotilaan sekä avaruuspunkkarinaisen (?) kanssa lukija perehdytetään varsin kömpelöön scifi-yhteiskuntaan.

Tämä on vaivaannuttavan selvästi välityö, sellainen juttu minkä toivotaan myyvän kovasti niin, että voidaan taas keskittyä omaan tuotantoon.

Ellis selittää omaan tapaansa, mutta nyt ei ole hienoja ideoita selitettävänä. Käsikirjoitus haparoi yhden sivun verran ajankohtaisuutta, mutta ei pääse kiinni siihen.

Töidensä perusteella Ellis on ollut futuristi, mutta vuosituhannen vaihteen tulevaisuuskuvitelmat eivät kääntyneet odotetusti hyvin päin.

Totta kyllä, juuri nuoret muokkasivat tulevaisuuden lupia kyselemättä, kuten Ellis monesti töissään kuvasi. Teknologian avulla nouseva polvi kuitenkin vain muodosti tulevaisuudesta omanlaisensa dystopian Facebookin kaltaisine pahoine suuryrityksineen.

Lopulta maailmaa ei parannettu MIT:n ja Piilaakson yhteistyönä, kuten Ellisin töissä uskottiin. Sen näyttävät tekevän Greta Thunbergin tapaiset nuoret, jotka puhuttelevat ihmisiä suoraan, ilman valtarakenteita mitä teknomiljonäärit todellisuudessa ja Ellisin töissä käyttivät.

Jos ei Ellis tässä loista, niin iso ongelma on myös Howardin kuvituksen sopimattomuus toimintaan. Tunnelmallinen ja persoonallinen jälki kuvaa maisemia komeasti, mutta kun sarja on toimintaa alusta loppuun, niin kuvittajan heikkoudet lyövät kasvoille kylmästi.

Kaiken lisäksi Howard kuvaa pahikset natseiksi laittamalla nämä irvistelemään. Jos nämä olisi nimetty natseiksi heti alussa, ei olisi tarvinnut niin irvistellä.

TCJ:n arvostelijan tämä on saanut epäilemään, olivatko edes ne Ellisin vanhat hyviä, kun niin kyllästyttää. Olivat ne. Ja ovat ne uudetkin. Tietysti sitä aina arvostaa, kun arvostamansa tekijät kehittyvät uuteen suuntaan, mutta vanhemmiten sitä on oppinut arvostamaan sitäkin, että toistetaan samaa uudestaan ja tehdään se hienosti. Tämä ei ollut nyt kumpaakaan, joten peukut alas molemmin käsin.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #23 : 18.06.2020 klo 20:37:57 »
Sarjakuvateollisuus niittää nyt katkeraa satoa vuosikymmenien vaikenemisen kulttuurin tuloksena.

Kenties kyse on osaltaan siitä, että kustantajien merkityksen vähentyessä pandemian aikana myös ovenvartija-asemassa olevien valta vähenee.

Warren Ellis taitaa olla nyt suurin nimi, joka on liitetty naisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Kurja juttu kaikkien kannalta, vähiten toki siltä osin, kuinka fanikunnan tulisi suhtautua miehen töihin.

Koska tämä ei ole ensimmäinen tapaus, niin olen itse ottanut sellaisen lähestymistavan, että nautin edelleen vanhoista töistä, mutta en ole valmis ostamaan uutta tuotantoa.

Tämän kehittymistä voi toki jäädä seuraamaan, mutta harvoin nämä tapaukset ovat kääntyneet hyvin päin.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 778
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #24 : 13.07.2020 klo 21:42:45 »
  Guardianin artikkelitapauksesta avaa keskivertonettijuttua paremmin tapausta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #25 : 24.06.2021 klo 21:19:21 »
Ei ollut Image sitten sen parempi kuin Dark Horse, Dynamite tai DC.

Warren Ellis palaa aika "ovelasti" samana päivänä kuin nimikaimansa. Onhan tämä ruma juttu.

Jopa niin ruma juttu, että Erik Larsen, joka takavuosina oli vielä avoimen törkeä vähemmän menestyneitä kollegojaan kohtaan Twitterissä on nyt ahkerasti pesemässä käsiään ja ottamassa etäisyyttä Imagen päätöstä kohtaan. Sanoisin, ettei ole yksi parempi toista. Se on ilmeisesti Imagella niin mietitty, että sarjakuvateollisuus ensin hiljaa hyväksyy, sitten kollektiivisesti unohtaa ja lopulta Ellis on tahraantuneenakin niin iso nimi, että kannattaa olla lojaali. Se on raha, joka ei haise.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 778
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #26 : 25.06.2021 klo 11:58:45 »
Warren Ellis palaa aika "ovelasti" samana päivänä kuin nimikaimansa. Onhan tämä ruma juttu.

Jopa niin ruma juttu, että Erik Larsen, joka takavuosina oli vielä avoimen törkeä vähemmän menestyneitä kollegojaan kohtaan Twitterissä on nyt ahkerasti pesemässä käsiään ja ottamassa etäisyyttä Imagen päätöstä kohtaan. Sanoisin, ettei ole yksi parempi toista. Se on ilmeisesti Imagella niin mietitty, että sarjakuvateollisuus ensin hiljaa hyväksyy, sitten kollektiivisesti unohtaa ja lopulta Ellis on tahraantuneenakin niin iso nimi, että kannattaa olla lojaali. Se on raha, joka ei haise.

*Lukee myös linkitetyn artikkelin*
Suora lainaus
Lainaus
• It is not for the money. Despite what people may assume, Image Comics do not make an awful lot of profit from publishing. I would argue that it’s actually very little. They make back the printing costs and then a little off the top. No big bucks, so this was not a financial decision

Netflix laittoi ulos Castlevanian, korostamatta Ellisin osuutta.
Aiheesta on kirjoitettu toki paljon ja itse kuulun ryhmään uskon uhreja mutta haluan tietenkin faktat ja kuulla sen toisenkin kannan.
Kuten gizmodon artikkeli mainitsee kyse ei ole yksin Elliksestä
https://gizmodo.com/warren-ellis-accusers-respond-to-his-image-comics-retur-1847159513

Kun sarjakuvia tehdään niin että käsikirjoitus ja piirrosjälki ovat eri tahoilta tulee kysymykseen onko Templesmithin tai Hitchin kannettava rangaistus vaikkeivät liity asiaan? Sarjakuvien teko on prosessi mutta tekijät eivät ole läheskään aina paita ja peffa.

Mutta aina nämä ovat ilkeitä juttuja joissa itse kustakin paljastuu erikoisia piirteitä.
Maailmaa ei paranneta nettifoorumeilla sen enempää kuin somessa. Pahemman paikan siitä saa helposti ja oman ajattelunsa suurin osa ihmisistä ulkoistaa.

Warren Ellis on tehnyt mainioita sarjakuvia ja kirjoja ja on yhä myrskyn silmässä, ilmiselvästi omasta syystään, mutta entäs ne muut tekijät? Voi olla että tiesivät tai sitten ei.
Tästä ulostulo ei ole aina helppoa.
Lähin vertautuvuus on kun aikanaan uusi tuttavuus kysyi sukunimestäni, onko se-ja-se sukua minulle? On, serkun tytär.
Oli kuulemma tehnyt peruskoulusta helvetin piinaamalla tätä naista ylipainosta.
Valittelin tapahtunutta, aivan kuin se mitään muuttaisi, hänelle ja koska puuttuu muutamia filttereitä ihmettelin koska serkun tytön pitäisi a) tietää paremmin ja b) eritoten kun omaa synnynnäisen fyysisen kehitysvamman.
Koskaan ei voi tietää ihmisistä mitä niiden elossa ja mielessä kulkee.
Yhden asian se muutti.

Opetti luopumaan ennakkoluuloista. Jos samaa olisi kerrottu toiselta puolen sukua olevasta serkusta joka on uusnatsi joka voisi äänestää persuja jos eivät olisi hänen mukaansa maahanmuuttajia hyysääviä kommareita en olisi hämmästynyt. Mutta ennakkoluuloja ja kehitysvammaa vastaan taistellutta koulutettua nuorta naista?
( Osa ostaa idean heti koska on sukua minulle ja minä en säilytä liekinheitintäni vakan alla)


Sarjakuvaharrastus on siitä kumma että täällä ja maailmalla nämä kommentoijat ovat 10-15% kokonaisuudesta. Ja sama idea pätee, jokin ei sovi narratiiviin. Mutta silloin osa hyväksikäytöstä ja ahdistelusta jää näkymättömiin. Sitä ei voi tapahtua tai sen väitetään olevan uhrista johtuvaa.
Tai sitten on vain Warren Ellis joka tekee kaiken pahan ja ne joille väitteet ovat vaikeita niellä joutuu siitä että Elliksen tuotanto on ajanut aivan eri arvoja kuin syytteet ja maailma on mustavalkoinen, on vain hyvät ja pahat.

Jokainen tapaus on liikaa. Mutta itselleni Image ei silti näyttäydy misogyniaa ajavana tahona eikä Ellis sinä ainoana ongelmallisena tekijänä.
Työnsä ovat yhä kestäneet lukemista vaikka sekin kertonee enemmän minusta kuin Elliksestä.


Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #27 : 25.06.2021 klo 14:27:44 »
Netflix laittoi ulos Castlevanian, korostamatta Ellisin osuutta.

Kyseessä on niin iso tuotanto, ettei sen hyllyttäminen tulisi kysymykseen, koska raha. Onko se sitten harrastajien asia lainkaan arvioida, että miten paljon "sivullisten uhrien" oletettu kärsimys kaikessa painaa ja paljonko se saa maksaa.

Templesmith sanoo epäsuorastikin suoremmin sen, mitä kustantajat eivät kehtaa sanoa lainkaan. ComicsGate muodostaa merkittävän osan core-harrastajista, jotka tuovat käytännön tasolla dollareita sisään. Siitä syystä kustantajat liputtavat viestiä siihen suuntaan – tekijöille ja harrastajille – ja saa siitä goodwilliä ja rahaa.

Huolimatta siitä, ettei tehtyjen päätösten vaikutuksia voida mitata, kyse on uskosta, että tiettyjä tekijöitä ja tiettyjä lukijoita voitelemalla sitä rahaa sitten ropisee.

Kaikessa yksinkertaisuudestaan kyse on siitä, että Ellis on Imagelle sama kuin Tony Halme oli Timo Soinille.

Fandom on osa ongelmaa, koska totta kai joku random fani tietää aina parhaiten, kuka on syytön ja syyllinen. Jos ei tietäisikään, on katsonut riittävästi oikeussalidraamaa televisiosta oppiakseen käsitteen "reasonable doubt". Lisäksi "asioilla on aina kaksi puolta", ja päivän lopussa Ellis kirjoittaa paremmat tarinat.

Kun kaikki on lopulta tästä sanottu ja tehty, paljastuu se raaka totuus: fanin kärsimys on suurin. Siksi Ellisiä odottaa kirkas tulevaisuus sarjakuvien parissa, koska Templesmithin sanoin, et kai edes odottanut muuta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 778
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #28 : 25.06.2021 klo 17:21:57 »
Kelataan takaisin
Kyseessä on niin iso tuotanto, ettei sen hyllyttäminen tulisi kysymykseen, koska raha. Onko se sitten harrastajien asia lainkaan arvioida, että miten paljon "sivullisten uhrien" oletettu kärsimys kaikessa painaa ja paljonko se saa maksaa

Koska Netflix on hyvä ja Image paha? Tämä selvä

Templesmith sanoo epäsuorastikin suoremmin sen, mitä kustantajat eivät kehtaa sanoa lainkaan. ComicsGate muodostaa merkittävän osan core-harrastajista, jotka tuovat käytännön tasolla dollareita sisään. Siitä syystä kustantajat liputtavat viestiä siihen suuntaan – tekijöille ja harrastajille – ja saa siitä goodwilliä ja rahaa.

Huolimatta siitä, ettei tehtyjen päätösten vaikutuksia voida mitata, kyse on uskosta, että tiettyjä tekijöitä ja tiettyjä lukijoita voitelemalla sitä rahaa sitten ropisee.

Kaikessa yksinkertaisuudestaan kyse on siitä, että Ellis on Imagelle sama kuin Tony Halme oli Timo Soinille.

Tästä luen että core- harrastajat ovat 1:1 naisvihamielisiä ja seksismin lisäksi rasistisia ja mukaasi Image kosiskelee heitä?
Siitä huolimatta että alkuperäinen artikkelikin myös katsoi ettei tällä ole taloudellista vaikutusta, ettei se ole motiivina.

Kun sanoin mutuna arvion 10-15% kuluttajista olevan se koko internetin kommentoija määrä tarkoitin ihan koko internetin kommentoija määrää, hardcote fanit ja ihan satunnaiset lukijat yhtä lailla. Itse vaadin empiirisen näytön että vakavissaan olevista harrastajista merkittävä osa olisi comicsgaten kannattajia. Epäilen vahvasti ettei Ellisin faneista valtaosa ole myöskään koska töissään on ajanut aivan päinvastaisia arvoja.
Elliksen juttu oli toimivat käsikirjoitukset joissa oli moninaisuutta, sukupuolissa, seksuaalisissa suuntauksissa, etnisyydessä, kulttuurisesti eri taustoista tulevien hahmojen kavalkadi.
Toki selkeästi erottui juuri siinä että työnsä korostivat tasa-arvoa ja mollasivat seksismin, rasismia ja uskonnollista korservatismia.

Siksi syytökset tulivat ns yllättäen kun eivät sopineet yhteen saadun kuvan kanssa.

Mutta mukaasi Image kosiskelee näitä ja juuri näitä tahoja koska ovat populistinen puolue jonka fokus on jos ei suoranaisesti oikeistolaisessa rasismissa niin vähintään kansanomaisessa " maahanmuuttokriittisyydessä" ?
Se kun ei nähdäkseni pidä juuri lainkaan paikkaansa.
Sinulla ja muilla on tietenkin kantaansa täysi oikeus, mutta me muut voimme esittää siitä eriävän kannan näytön perusteella.

Yhtä lailla voidaan maalata isolla sudilla mutta silloin minusta heitetään liuta lapsia pesuveden mukana viemäriin.

Ellisin tapauksessa ymmärtääkseni on ottanut yhteyttä uhreihin mutta käsittääkseni asia on kesken eikä siinä ole lainkaan ns voittajia vaan ainoastaan eri tavoin häviäviä tahoja.

echramath

  • Suomen Hakki Hamsteri -kerhon puheenjohtaja
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 392
Vs: Warren Ellis
« Vastaus #29 : 25.06.2021 klo 18:30:13 »
Koska Netflix on hyvä ja Image paha? Tämä selvä

Kyllä itse näen selvän eron.

Ensin on tilanne, jossa täydessä lennossa olevan tv-sarjan käsikirjoittaja osoittautuu ongelmalliseksi kesken kaiken, sarjahan alkoi jo 2017 ja siinä missä sarjakuva on usein kahden taiteilijan show, mukana on tuottajaa, ohjaajaa, suunnittelijaa, animaattoria ja ääninäyttelijää, lisäksi koko homma perustuu Konamin ties kuinka pitkään "loreen". Vaikka käsikirjoittaja onkin isossa roolissa myös liikkuvan kuvan maailmassa, rahallisen panoksen lisäksi, olisiko sarjan keskeyttäminen ollut kenenkään edun tai oikeuksien mukaista, vai olisiko jonkun muun pitänyt käsikirjoittaa viimeinen kausi uusiksi? Sarjalle on tulossa jatkoa, ja siinä Ellis ei ole mukana, mutta olisiko ollut muutenkaan.

Ja toisaalta meillä on sarja, joka on aikanaan jäänyt kesken ja jolle on odotettu jatkoa pitempään kuin sen yhden tyypin lohikäärmekirjalle, ja nyt se sitten on nähty oikea-aikaiseksi. (Joku voisi kysyä, johtuuko tämä siitä, että Ellisille ei nyt oikein mitään muutakaan projektia ole tarjottu)
I've got 99 problems, but luftballons ain't one. // comixblag