^Filmish vaikuttaa erittäin kiinnostavalta. Kiitti vinkistä, Curtvile!
Sain nyt viimeinkin Filmish'in luettua. Curtvilen hehkutuksen jäljiltä odotukset olivat korkealla, joten pienoiseksi pettymykseksi tuo jäi. Leffaharrastajan egoa hiveli, kun suurin osa esitellyistä leffoista on tullut nähtyä ja lopuistakin moni oli muuten tuttu, joten tunnit television äärellä eivät ole selvästikään menneet hukkaan. Joihinkin leffoihin sai hieman uutta näkökulmaa, mikä oli kirjan parasta antia. Uusia kiinnostavia leffatärppejä olisi toivonut enemmänkin mutta pitää olla tyytyväinen edes kun muutama löytyi.
Kokonaisuutena kirja ei kuitenkaan vakuuttanut, sillä teemojen käsittely vaikutti tarkoitushakuiselta. Aivan kuin kirjoittajalla olisi ollut tietty viesti mielessä ja hän sitten valitsi sellaiset leffat, jotka tukivat tuota viestiä ja jätti huomiotta leffat, jotka osoittivat, että tilanne ei olekaan niin musta-valkoinen. Ehkä tuollainen cherry picking menee läpi tällaisessa viihdelukemistossa mutta ei se kovin akateemista ole vaikka lopusta viiteluettelo löytyykin. Esimerkiksi käyköön arabien roolittaminen ainoastaan pahiksiksi Hollywoodin toimintaleffoissa. Ilmiö on tietysti todellinen, mutta kirjan perusteella jäi sellainen mielikuva, että se koskee vain arabeja tai intiaaneja vaikka samalle listalle olisi voinut hyvin nostaa myös esimerkiksi kommunistit ja saksalaiset. Joko analyysi olisi pitänyt rajata selkeämmin tai sitten siinä olisi pitänyt käsitellä pahiksia laajemmin, sillä suurin osa heistäkin lienee valkoisia miehiä. Ehkä kirjoittaja olisi osunut paremmin maaliinsa, jos hän olisi keskittynyt sankareihin ja valkoisten miesten yliedustukseen siinä ryhmässä.
Toinen esimerkki voisi olla elokuvissa esiintyvä teknologian pelko, jota löytyy monesta leffasta mutta asiaa tarkistamatta väittäisin, että useimmissa leffoissa teknologiaan suhtaudutaan positiivisesta ja joissain tapauksissa sen avulla jopa pelastetaan maailma (esim. Pacific Rim tai Independence day).
Kolmas ärsyttävä seikka oli mainstream-leffoista puhuminen määrittelemättä mitä kaikkea se kattaa. Sellainen mielikuva jäi, että sillä viitattiin vain Hollywoodin tuotantoon vaikka kirjoittaja britti olikin. Epämääräisen termin alle voi lakaista kaikenlaista eikä väitteitä pysty oikein tarkistamaan, kun ei tiedä mitä kaikkea termi pitää sisällään.
Olisin toivonut, että analyysissä olisi huomioitu enemmän yhteiskunnan tilaa esiteltyjen elokuvien tekohetkellä. Itse en näe, että elokuvat määrittävät maailmaa, pikemminkin ne vain havannoivat ja kommentoivat sitä. Niinpä on tärkeää tietää millaisessa ympäristössä elokuva on tehty, jotta voi ymmärtää koetteleeko teos yhteiskunnan normeja vai vahvistaako se niitä. Loppupuolella kirjaa mainitaan miten Hollywoodin elokuvia aikoinaan normitettiin ulkopuolelta yhteiskuntakelpoiseksi, mutta tätä ulkopuolista vaikuttamista ei huomioitu ollenkaan kirjan alkupuolella, jossa tekijöitä syyllistettiin keskittymisestä valkoisten miesten näkökulmaan. Ehkäpä normien haastamista oli niin vähän, sillä se olisi tehnyt huonoa bisnekselle, sillä niihin aikoihin rahat leffalippuihin tulivat useimmiten miesten taskuista. Kirjassa ei huomioitu olleenkaan sitä, että etenkin Hollywoodissa elokuvat ovat teollisuuden haara, joten sitä tehdään mikä myy. Eikä siinä tunnuttu huomioitavan sitäkään, että monet esimerkkielokuvista pohjautuivat kirjoihin, minkä vuoksi ei ole selvää onko elokuvan teema/viesti/ideologia peräisin elokuvantekijöiltä vai alkuperäisteoksesta. Eli mielenkiintoisia ajatuksia esitettiin, mutta sitä ei tehty riittävän vakuuttavaksi. Tietysti, jos lukija on samoilla linjoilla kirjoittajan kanssa, niin ajatukset on hyvin helppo hyväksyä ja uskoa.
Tätä ennen olin lukenut elokuvatutkimuksen saralta vain Hollywoodin sotakoneen ja näiden kokemusten pohjalta en koe suurta houkutusta perehtyä kolmanteen teokseen tältä alalta. Melkoisen epämääräistä ja höttöistä menoa vaikuttaa olevan. Jatkossa taidan pitäytyä elokuvantekijöiden haastatteluissa/elämänkerroissa.
