Jo 80-luvun alussa oli juttu Sarjainfossa että videopelit vievät sarjakuvien entisen kohdeyleisön, ja sarjakuva jää vanhusten harrastukseksi.
Siis pointtina vastineessani tuohon oli se että aina löytyy universumi, jossa mikä tahansa ennustus totuu jollain aikavälillä. Oliko Sarjainfossa mainittu mitään aikataulua tuolle ennustetulle kehitykselle.
Onkohan se tämä ketju, jossa on puhuttu siitä että ilman lehtiä (siis sanoma, aikakaus- ja sarjakuvalehtiä) ei synny uusia menestyssarjoja ja tähtiartisteja. Havahduin tähän vain justiinsa, kun tajusin että tällä vuosituhannella ei montaa yleisesti tunnettua tai menestynyttä, klassikoksi kohoavaa tms. sarjista ole tullut vastaan. (Eikä niitä varsinkaan ole, muutamaa mangaa lukuun ottamatta, käännetty suomeksi) Toki oma makukin on auttamattoman vanhentunut, mutta hieman epäillyttää että nuorempi polvikaan tulee kovin montaa viime vuosien sarjista vuosikymmenien päästä fiilistelemään tai arvostamaan. Ja jos tuleekin, nuo nettisarjikset ovat silloin jo kadonneet bittiavaruuteen!
Oma näkökulma tähän on että nykymeininki ei kannusta tekemään huolella, pitkäjänteisesti tai ns. ammattimaisesti. Kerrontateknisen ja kädentaidollisen ammattitaidon sijasta keskiössä ovat kaiken maailman tekemistä helpottavat työkalut (siis nopeus), sarjiksen markkinointi ja jakelualustat, interaktio lukijoiden kanssa yms. Eli siis siinä missä sarjakuva ennen oli esine tai teos, se on nykyään lähinnä (yhteisöllinen) kokemus. Sama muutos toki koskee montaa muutakin asiaa ja alaa.