Sarjakuvalehden kuolema...

[Reima Mäkinen]

Miksi vertaatte sarjakuvalehtiä ristikkolehtiin? Lehtihyllyissä on tuotteita joita on aiemmin ostettu ja ostetaan edelleen. Sarjakuva ei taskareita ja Texejä lukuun ottamatta kuulu tuohon porukkaan. Onhan siellä paljon ns. naistenlehtiäkin. Itse asiassa kohderyhmistä erottuvat tarjontaa katsomalla selkeästi vanhemman polven eläkeläiset ja naisoletetut. Myöskään lapsille ei paljon mitään enää tarjota. Nuortenlehdet katosivat suurin piirtein 2000-2010, samohin aikoihin kun Mustanaamio hiipui kuvioista ja laapittavat kännykät tulivat. On se pieni ihme että Hevoshullu vielä jatkaa. No, sehän ei varsinaisesti mikään sarjakuvalehti ole ollut pitkään aikaan sekään. Lähinnä kai Furbergin uusintoja pyörittävät.

[Petteri Oja]

Myöskään lapsille ei paljon mitään enää tarjota.

Jos tarkoitat puhtaita sarjakuvalehtiä, niin ei, mutta jos puhutaan yleisemmin lastenlehdistä (joissa on mukana sarjakuvaakin) niin tarjontaahan on melkoisesti. Kaikenlaista Muumia, Ryhmä-Hauta, Ninjagoa, Frozenia, Naperoa, Pokemonia yms. Yllätyin tarjonnan määrästä, kun joulun alla siihen ekaa kertaa perehdyin.

[Timo Ronkainen]

Miksi vertaatte sarjakuvalehtiä ristikkolehtiin?

No mihin sitten?
Kyse ei ole tyylillisestä tms vertailusta, vaan ihan pelkästään valikoimasta. Ristikkolehtiä oli aivan ylimääräisesti eniten ainakin kyseisen hyllyn valikoimassa. Ei ne pelkästään vanhusten kamaa voi olla. Ristikkolehtiä on ollut kauemmin kuin sarjakuvalehtiä ja näemmä yhä vieläkin. Ei ne samat vanhukset ainakaan enää niitä ratko. Kun täyttää 60-70 vee alkaa ristikoiden täyttely urakalla? 

Timo

[Darth Mika]

No mihin sitten?
Kyse ei ole tyylillisestä tms vertailusta, vaan ihan pelkästään valikoimasta. Ristikkolehtiä oli aivan ylimääräisesti eniten ainakin kyseisen hyllyn valikoimassa. Ei ne pelkästään vanhusten kamaa voi olla. Ristikkolehtiä on ollut kauemmin kuin sarjakuvalehtiä ja näemmä yhä vieläkin. Ei ne samat vanhukset ainakaan enää niitä ratko. Kun täyttää 60-70 vee alkaa ristikoiden täyttely urakalla? 

Timo

Mun vanhempani tekee ristikoita ihan tajuttomasti ja mun mummoni äidin puolelta ratko niitä aikoinaan aika paljon. Toivottavasti tulen mun äidinisääni ja en tee ristikoita lähitulevaisuudessa tai vanhana. Epäilen etten moiseen koske.
Ihmetyttää mikä siinä kiehtoo ja miksi lehtihyllyt on niitä täynnä.
Mutta tosiaan perinteiset sarjakuvat on aika hyvin kadonneet lehtihyllyiltä. Supersankaria ei ole kuin se Spiderman ja noh Maailman vahvin nalle (voiko tota kutsua edes supersankariksi). Aku Ankkaa kyllä löytyy ihan kiitettävästi ja Tex Willeriä. Sitten on myös korkkareita jokunen ja ruottalainen Mustanaamio! Siinä se tarjonta sitten onkin...meille aikuisille. Tiedän, että lapsille on vielä niitä muita lehtiä, mutta ne ei mun mielestä täytä vähän vanhemman eli teinien ja aikuisten sarjakuvan tunnusmerkkejä.
Nykykakarat olisi silmät pyöryläisinä, jos näkisivät sen sarjakuvapaljouden, mitä meidän lapsuudessa ja nuoruudessa oli lehtipisteessä. Joskus käy sääliksi tätä Z-sukupolvea vai pitääkö sanoa nykyään facebook-sukupolveksi. Koska ns. lehtipiste sarjakuva on keskittynyt vain harvoihin nimikkeisiin, niin ei ihme, ettei sarjakuvat kiinnosta nykynuoria. Pitäisi olla paljon enemmän vaihtoehtoja. Nykyään, kun R-kioskissakaan ole enää lehtiä...siellä tarjotaan niiden sijasta kahvia tai peliautomaatteja.

[echramath]

Minun lähikauppani on S-Market ja kyllä siellä yllättävän paljon sarjakuvaa on, nimittäin Texin ja Ankan ohella peräti kahdeksan eri mangaa, mikä toivottavasti on elinkelpoinen määrä, vaikka kyllähän Tammen nimikepari tunkee markkinoille enemmänkin. Hopeanuolen pojan koston paluu ei ilmeisesti lopu koskaan.

R-Kioskilla kieltämättä ei myydä enää yhtään mitään. Koko pulju on muuttunut pakettien ja muiden noutopisteeksi.

[Timo Ronkainen]

Lehtipisteen listaus sarjakuva- ja lastenlehdistä (niputtavat samaan kategoriaan). Pikkulapsille on kaikenlaista kyllä. Pets, Palomies Sami, Ponien maailma, Prinsessaa, Top Model, Lego Extraa, Ninjagoja yms. Sarjakuvia ei noissa liene pahemmin, mukana lie lelu tms.

Ei sarjakuva sinällään ole mihinkään kadonnu (niitä löytää krijakaupoista - joiden valikoima on kyllä Akateemista ja muutamia erikoiskirjakauppoja lukuunottamatta luvattoman köyhä). Yhtälailla voi pistää merkille lukemistolehtien katoamisen lehtipisteistä. Olikohan naisille vielä joku Linnasarja? Pokkareita toki löytyy, mutta niiden profiili on hiukkasen korkeampi kuin vuosikymmenten takaisilla halpislukemistopokkareilla.

Timo

[Antti Valkama]

Minun lähikauppani on S-Market ja kyllä siellä yllättävän paljon sarjakuvaa on, nimittäin Texin ja Ankan ohella peräti kahdeksan eri mangaa, mikä toivottavasti on elinkelpoinen määrä, vaikka kyllähän Tammen nimikepari tunkee markkinoille enemmänkin. Hopeanuolen pojan koston paluu ei ilmeisesti lopu koskaan.

Tällä hetkellä on Lehtipisteen sivujen mukaan hyllyissä kaikkiaan 11 eri pokkaria. Se taitaa olla maksimi tätä nykyä. Mutta välillä on selvästi vähemmän kuin kahdeksan. Osa sarjoista ei näet ilmesty säännöllisesti vaan aikataulu riippuu Japanin ilmestymisistä. Ts. meillä ei ole niitä jemmassa odottamassa montaa osaa valmiina käännettäväksi.

Takahashin kamaa on nyt kaksi kerrallaan myynnissä, koska myyntiaika on noin 8 viikkoa ja Last Wars ilmestyy joka kuukausi. Sen päätyttyä Noah ilmestyy harvemmin, joka toinen kk, sillä se on yhä melko alussa Japanissakin. Eli loppua ei ole vielä näkyvissä, mutta vähemmän silti. (Last Warsissahan esiintyvät mm. Ginin eli Hopeanuolen pennun Weedin pennut.)

[Jukka Laine]

Ennen sai Tintin MYÖS lehtipisteestä ja taskarin MYÖS kirjakaupasta. Onko enää sellaisia albumijulkaisuja joita saa molemmista. Thorgal oli ja meni, mutta se taisi olla kokeilu.

[Darth Mika]

Ennen sai Tintin MYÖS lehtipisteestä ja taskarin MYÖS kirjakaupasta. Onko enää sellaisia albumijulkaisuja joita saa molemmista. Thorgal oli ja meni, mutta se taisi olla kokeilu.

Eikös Akateemisesta kirjakaupasta saa vielä Aku Ankan taskarinkin ostettua? Tosiaan Tinttejä ei ole herran aikoihin voinut ostaa lehtipisteestä. Asterix ja Lucky Lukea kylläkin. Noh Tintistä ei ole sitten Hergen kuoleman jälkeen tullut mitään uutta materiaalia. Siinä varmaan syy!

[Petteri Oja]

Ennen sai Tintin MYÖS lehtipisteestä ja taskarin MYÖS kirjakaupasta. Onko enää sellaisia albumijulkaisuja joita saa molemmista. Thorgal oli ja meni, mutta se taisi olla kokeilu.

Asterix, Lucky Luke ja Tex Willerin suuralbumi sekä Maxi-Tex.

[Reima Mäkinen]

Jos tarkoitat puhtaita sarjakuvalehtiä, niin ei, mutta jos puhutaan yleisemmin lastenlehdistä (joissa on mukana sarjakuvaakin) niin tarjontaahan on melkoisesti. Kaikenlaista Muumia, Ryhmä-Hauta, Ninjagoa, Frozenia, Naperoa, Pokemonia yms. Yllätyin tarjonnan määrästä, kun joulun alla siihen ekaa kertaa perehdyin.

Tässä vaikuttaa kyllä paljon se missä shoppailee. Itse kun käyn pienemmissä lähikaupoissa ja pienemmissä marketeissa, niin ei niissä juuri mitään lehtipuolta enää ole. Iltapäivälehdet löytyy, muutama taskari sekä jonkin verran naistelehtityyppistä matskua. R-kioskit puolestaan näyttävät norjalaisomistukseen siirtymisen jälkeen tekevän kuolemaa niinkuin on todettu. Niillehän jäi kilpailijoista erottavaksi valtiksi lähinnä vain veikkausmyynti, ruuat, karkit ja jopa kahvin saa naapurista halvemmalla ja laajemmalla auki-ololla (ei tommosta sanaa ookkaan!). Ainakin täällä päin.

Sitten kun autoilen johonkin hehtaarimarkettiin, niin siellähän sitten jo toteutuukin vaikkapa se yllä mainittu lastenlehtien paljous. Aikuisille on sitten vastaavasti tarjolla paljon myös ulkomaista, harrastelehtityyppistä aikakauslehteä, jonka kanssa eivät kotimaiset pysty luonnollisestikaan kilpailemaan. Lastenlehtiä ilmeisesti pitää hengissä se että niihin saa kuitenkin vielä myytyä hyvin kohdentuvia mainoksia ja toisaalta lehtipistettä voi käyttää myös halpojen (kylkiäis)lelujen myyntipaikkana.

Lehdet ovat tosiaan jossain määrin korvautuneet (manga)pokkareilla, mutta ei se niidenkään myynti ole kuitenkaan lähelläkään huippuvuosien sarjakuvalehtien myyntiä. Pikemminkin se on taiteilua kannattavuusrajalla, sikäli kun olen ymmärtänyt. En kylläkään tiedä millaista tuottoa Sangatsu manga edellyttää liiketoiminnalleen, mutta ei se voi mikään ihmeellinen olla.

No mihin sitten?

Vaikkapa mainitsemiini naisten- tai nuortenlehtiin.

Kyse ei ole tyylillisestä tms vertailusta, vaan ihan pelkästään valikoimasta. Ristikkolehtiä oli aivan ylimääräisesti eniten ainakin kyseisen hyllyn valikoimassa. Ei ne pelkästään vanhusten kamaa voi olla. Ristikkolehtiä on ollut kauemmin kuin sarjakuvalehtiä ja näemmä yhä vieläkin.

Sanaristikot eivät ominaisluonteensa vuoksi ole suosittuja digitaalisena.Toki ristikoita tarjotaan ratkottavaksi myös digitaalisesti, mutta homman luonne muuttuu paljon enemmän kuin pelkän silmäiltävän (sarjakuva)lehden. Lisäksi se suurin yleisö, mainitut yli 60-vuotiaat, ilmeiseti arvostaa enemmän sitä paperin ratkontatuntumaa kuin vaikka pädin tai tietsikan. Olen tämän varmaan ennenkin kertonut, mutta ristikkolehtien tarjontahan räjäjähti joskus viime vuosituhannen lopulla. Lehtien kustannus alkoi keskittyä ja kun nämä lehtitalot (Sanoma etunenässä) tarkastelivat sitä mikä Lehtipisteissä myy, päättivät nekin pukata markkinoille oman ristikkolehtipalettinsa. Silloin ja ilmeisesti edelleenkin on vallalla kova kilpailu, jossa mm. lehtien alhaisella hinnalla yritetään kasvattaa omaa markkinakakkua. Asiakkaat tietenkin kiittävät, mutta yleisellä tasolla tämä vaikuttaa siihen että ristikkolehdetkään eivät ole kovin kannattavia. Toki tietokoneen käyttäminen on tuonut niidenkin tuotannossa kustannuksia alas, mutta silti, muutaman euron hintaisilla lehdillä ei kovin suuria voittoja tehdä, kun on kuitenkin alvi ja jakelija ottaa puolet siitä myyntihinnasta.

Mielenkiintoista tuossa on tietenkin se että ristikkolehtiä on vain päätetty julkaista, koska siellä on nähty potentiaalia. Sarjakuvapuolella samansuuntaisi vakavia yrityksiä lehtien lanseeraamiseksi ei ole nähty. Toki on ollut näitä kokeiluja, tyyliin Tempo, mutta kovin lyhytikäisiksi ja ponnettomiksi ovat jääneet. llmeisesti sarjakuvalehtien irtonumeromyynti vain on ollut NIIN surkeaa että kustantaja on jo niinkin nopeasti pystynyt vetämään omat johtopäätöksensä.   

EDIT: Jostain tuli mieleen myös Pahkasika (ja Myrkky). Oletettavasti niidenkin tekeminen loppui juuri siiihen että kysyntää ei vain enää ollut, eli rahaa ei tullut.

[Veli Loponen]

Komppaan Reiman näkökulmaa ristikoista. Pienen ikäni olen seurannut äitini ristikoiden täyttelyä ja sitä kautta kiinnittänyt huomiota lehtipisteiden ristikkovalikoimaan. Ristikot on aina olleet aika suuressa osassa lehtipisteiden tarjontaa. Eli siinä mielessä rinnastus sarjakuviin ei ole oikein reilu.

[Antti Valkama]

Lehdet ovat tosiaan jossain määrin korvautuneet (manga)pokkareilla, mutta ei se niidenkään myynti ole kuitenkaan lähelläkään huippuvuosien sarjakuvalehtien myyntiä. Pikemminkin se on taiteilua kannattavuusrajalla, sikäli kun olen ymmärtänyt. En kylläkään tiedä millaista tuottoa Sangatsu manga edellyttää liiketoiminnalleen, mutta ei se voi mikään ihmeellinen olla.

Olet ymmärtänyt aivan oikein. Itsenäisenä pienkustantajana olisivat Sangatsu Manga ja Punainen jättiläinen ehkä jo panneet pillit pussiin. (Luulisin - varma en ole, kun en ole yrittäjän elämää kokeillut.) Ison firman osana myös periaatesyyt eli tarjonnan monipuolisuus ym. merkitsevät, ja on taloudellisesti mahdollista jatkaa pitkäjänteisesti, vaikka ei aina menisi niin hienosti. Kunhan emoyhtiöllä sujuu riittävän hyvin...

[hdc]

Yhtälailla voi pistää merkille lukemistolehtien katoamisen lehtipisteistä. Olikohan naisille vielä joku Linnasarja? Pokkareita toki löytyy, mutta niiden profiili on hiukkasen korkeampi kuin vuosikymmenten takaisilla halpislukemistopokkareilla.

Vertailukohtana tuntuisivat erilaiset lukemistolehdet olevan aika hyvä verrokki lehtipisteiden sarjistarjonnalle. Perinteinen julkaisija Kolmiokirja listaa neljä nimikettä, joista Nyyrikki kai enää ainoana perinteismallisena lehtenä. Harlekiini-pokkareita löytyy kanssa, mutta nämä Reginat, Jerry Cottonit yms taas ovat markkinoilta kadonneet...

[Reima Mäkinen]

Vertailukohtana tuntuisivat erilaiset lukemistolehdet olevan aika hyvä verrokki lehtipisteiden sarjistarjonnalle. Perinteinen julkaisija Kolmiokirja listaa neljä nimikettä, joista Nyyrikki kai enää ainoana perinteismallisena lehtenä. Harlekiini-pokkareita löytyy kanssa, mutta nämä Reginat, Jerry Cottonit yms taas ovat markkinoilta kadonneet...

Se olisi kyllä mielenkiintoista tietää että onko some ja tositeevee korvannut ajanvietteenä lukemistolehdet, siinä missä pelit ja muu digiviihde on syönyt sarjakuvaa (lasten kuuttamana)? Eli että onko pitkien tekstien lukeminen (tuossa muodossa) vähentynyt vähän samaan tyyliin kuin sarjakuvien viehätys on rapissut? Kirjankustantajien tarjontaa ja markkinaahan on kyllä seurattu mm. Kustannusyhdistyksen tutkimuksin ja myyntitiedoin.