Jos tarkoitat puhtaita sarjakuvalehtiä, niin ei, mutta jos puhutaan yleisemmin lastenlehdistä (joissa on mukana sarjakuvaakin) niin tarjontaahan on melkoisesti. Kaikenlaista Muumia, Ryhmä-Hauta, Ninjagoa, Frozenia, Naperoa, Pokemonia yms. Yllätyin tarjonnan määrästä, kun joulun alla siihen ekaa kertaa perehdyin.
Tässä vaikuttaa kyllä paljon se missä shoppailee. Itse kun käyn pienemmissä lähikaupoissa ja pienemmissä marketeissa, niin ei niissä juuri mitään lehtipuolta enää ole. Iltapäivälehdet löytyy, muutama taskari sekä jonkin verran naistelehtityyppistä matskua. R-kioskit puolestaan näyttävät norjalaisomistukseen siirtymisen jälkeen tekevän kuolemaa niinkuin on todettu. Niillehän jäi kilpailijoista erottavaksi valtiksi lähinnä vain veikkausmyynti, ruuat, karkit ja jopa kahvin saa naapurista halvemmalla ja laajemmalla auki-ololla (ei tommosta sanaa ookkaan!). Ainakin täällä päin.
Sitten kun autoilen johonkin hehtaarimarkettiin, niin siellähän sitten jo toteutuukin vaikkapa se yllä mainittu lastenlehtien paljous. Aikuisille on sitten vastaavasti tarjolla paljon myös ulkomaista, harrastelehtityyppistä aikakauslehteä, jonka kanssa eivät kotimaiset pysty luonnollisestikaan kilpailemaan. Lastenlehtiä ilmeisesti pitää hengissä se että niihin saa kuitenkin vielä myytyä hyvin kohdentuvia mainoksia ja toisaalta lehtipistettä voi käyttää myös halpojen (kylkiäis)lelujen myyntipaikkana.
Lehdet ovat tosiaan jossain määrin korvautuneet (manga)pokkareilla, mutta ei se niidenkään myynti ole kuitenkaan lähelläkään huippuvuosien sarjakuvalehtien myyntiä. Pikemminkin se on taiteilua kannattavuusrajalla, sikäli kun olen ymmärtänyt. En kylläkään tiedä millaista tuottoa Sangatsu manga edellyttää liiketoiminnalleen, mutta ei se voi mikään ihmeellinen olla.
No mihin sitten?
Vaikkapa mainitsemiini naisten- tai nuortenlehtiin.
Kyse ei ole tyylillisestä tms vertailusta, vaan ihan pelkästään valikoimasta. Ristikkolehtiä oli aivan ylimääräisesti eniten ainakin kyseisen hyllyn valikoimassa. Ei ne pelkästään vanhusten kamaa voi olla. Ristikkolehtiä on ollut kauemmin kuin sarjakuvalehtiä ja näemmä yhä vieläkin.
Sanaristikot eivät ominaisluonteensa vuoksi ole suosittuja digitaalisena.Toki ristikoita tarjotaan ratkottavaksi myös digitaalisesti, mutta homman luonne muuttuu paljon enemmän kuin pelkän silmäiltävän (sarjakuva)lehden. Lisäksi se suurin yleisö, mainitut yli 60-vuotiaat, ilmeiseti arvostaa enemmän sitä paperin ratkontatuntumaa kuin vaikka pädin tai tietsikan. Olen tämän varmaan ennenkin kertonut, mutta ristikkolehtien tarjontahan räjäjähti joskus viime vuosituhannen lopulla. Lehtien kustannus alkoi keskittyä ja kun nämä lehtitalot (Sanoma etunenässä) tarkastelivat sitä mikä Lehtipisteissä myy, päättivät nekin pukata markkinoille oman ristikkolehtipalettinsa. Silloin ja ilmeisesti edelleenkin on vallalla kova kilpailu, jossa mm. lehtien alhaisella hinnalla yritetään kasvattaa omaa markkinakakkua. Asiakkaat tietenkin kiittävät, mutta yleisellä tasolla tämä vaikuttaa siihen että ristikkolehdetkään eivät ole kovin kannattavia. Toki tietokoneen käyttäminen on tuonut niidenkin tuotannossa kustannuksia alas, mutta silti, muutaman euron hintaisilla lehdillä ei kovin suuria voittoja tehdä, kun on kuitenkin alvi ja jakelija ottaa puolet siitä myyntihinnasta.
Mielenkiintoista tuossa on tietenkin se että ristikkolehtiä on vain päätetty julkaista, koska siellä on nähty potentiaalia. Sarjakuvapuolella samansuuntaisi vakavia yrityksiä lehtien lanseeraamiseksi ei ole nähty. Toki on ollut näitä kokeiluja, tyyliin Tempo, mutta kovin lyhytikäisiksi ja ponnettomiksi ovat jääneet. llmeisesti sarjakuvalehtien irtonumeromyynti vain on ollut NIIN surkeaa että kustantaja on jo niinkin nopeasti pystynyt vetämään omat johtopäätöksensä.
EDIT: Jostain tuli mieleen myös Pahkasika (ja Myrkky). Oletettavasti niidenkin tekeminen loppui juuri siiihen että kysyntää ei vain enää ollut, eli rahaa ei tullut.
