Ehkei niinkään, kyllä se on kylmä kapitalismi. Meillä sarjakuva ei myy, Ranskassa myy.k
Tätä juuri tarkoitin.
Sekin on valittu kulttuurikysymys.
Kävin myös kirjakaupoissa ja valikoima oli kattava, joskin fokus oli kirjoissa, sarjakuvissa, taide-ja konttori tarvikkeista ja sitten elokuvissa ja musiikissa.
Suomalainen kapitalismi tarjoaa tiimariosaston.
hdc summasi erot aika hyvin, festareilla huomasi kaksi eroa jotka aiheeseen liittyvät: bongasin kuinka laajalla skaalalla sarjakuvaa harrastetaan, ikä- ja sukupuolijakaumaa on turha mainita sen enempää kuin yhteiskuntaluokkia tai "oppineisuutta".
On siellä koko kansan juttu.
Ystäväni teki toisen huomion, keskitytään sarjakuvaan ei festarialennuksiin. Jos albumi maksaa 25€ se maksaa 25€.
Kulttuurilla ja sen tekijöillä on arvo, myös kuluttajille.
Siitä ei mukista.
Ranskalla on populaation koon ja suuremman kielialueen edut ja alaltamme vuosikymmenten etumatka, mutta kulttuuriin ei päde " koskaan et muuttua saa".
Kulutuskäytös ohjaa kapitalismia. Kapitalismi ei omaa muuta moraalia kuin rahan ansaitsemisen ja pyrkii luomaan kulutustarpeita.
Jos haluaa sarjakuvakulttuuria sitä saa tekemällä ehdotuksia ja maksamalla niistä. Kauppiaat tilaavat jos joku ostaa, kustantajat julkaisevat jos joku ostaa, mutta eivät viemään hyllytilaa.
Kulttuuri on aina valinta ja sisältää viihteen siinä kuin taiteen ja taidebulkinkin.
Ja sen kenttää eivät muovaa vain tekijät ja julkaisijat vaan myös kuluttajat.
Tanska päätti alkaa tukea elokuva ja TV puolta 1970-luvulla. Se näkyy elokuvien ja sarjojen laadullisessa ja määrällisessä puolessa jo nyt.
Isot liikkeet ovat hitaampia kuin kvartaali.
Mutta jos ei itse tee, ei sitäkään kukaan tee puolestasi.