Ouroboros-efekti:
Mitä vähemmän lehtiä on tarjolla kioskeissa ja kaupoissa, sitä harvempi käy etsimässä niitä sieltä, joka johtaa kysynnän laskuun ja miksi kauppias haaskaisi hyllytilaa tuotteille joilla on vain vähän kysyntää?
Postin ns toiminta ei auta. Jos tilattu tuote tulee, jos EI kun, se on usein rikki tai selluloosaa. Jos siis ylipäätään tulee.
Ynnätään internet-kulttuurin haluttomuus maksaa taiteesta, musiikin, elokuvien, tvn, sarjakuvien ja kirjojen on oltava saatavilla digitaalisesti ja maksutta tai nimellisellä hinnalla jos on ihan pakko.
Ei vaikea matemaattinen lopputulema.
On sentään syklinen kierto, kulttuuri elää , VesaKta vapaasti mukaillen, aalloissa.
Paperilehti on punk ja lofi ja tänä monikansallisten suuryritysten aikana unohtuu miten yhä useammalla on edellytyksiä tulla julkaistuksi.
Totta kai tässä on taloudellinen vääristymä, mutta harvoin jos koskaan on ollut mahdollista saada oman näköisiä sarjakuvia ulos kunhan jaksaa puurtaa ja tajuaa että taloudellisesti kyseessä on seppuku.
Isot kustannustalot ja lehtitalot ovat ulkona pelistä, rahaa ei liiku tarpeeksi. Someajan verkostoumiset eivät kisaa lähikauppojen kanssa mutta epämääräiset kivijalkaliikkeet ja kuriiripalveluiden jakelut pitävät marginaalin elossa.
Laitamien oudot ryhmät ovat nekin nykyisin monikansallisia. Sama pätee sarjakuvapiireihin.
Eivät vinyylitkään ole palanneet supermarketteihin, mutta silti niitä myydään enemmän kuin CD-levyjä.
Oman sukupolveni väki sotki asiat, sössi lehdet pois lähikaupoista ja keskittyi typeriin trendeihin.
Mutta emme ole viimeinen sukupolvi.
Kuten aina, periksi voi antaa kun lakkaa olemasta.
