Sarjakuvalehden kuolema...

[Petri Aarnio]

Olen ammatiltani opettaja. Rahoituksen lopussa ja "asiakkaiden" opiskelijoiden/lukijoiden vähyydessä on huomattavan paljon samanlaista argumentaatiota. Juu on totta että ajat ja mediat muuttuu. Ja onneksi en itse ole kustannustoimittaja tai toimitusjohtaja. Valitus vain synkentää tunnetta. Oikeasti sarjakuvat ovat yhtä hienoja kuin mihin aikoinaan rakastuit. Mikäli tuotat sarjakuvaa tai myyt niin "lakeja":
1. Mikään ei kuole, mutta digin myötä marginalisoituu.
2. Älä julkaise huonoa sarjakuvaa. Se vain jyrkentää loppua.
3. Akuankalle ja texwillerille tulee käymään huonosti (arvo romahtaa) kun ei ole muuta kuin akuankka ja texwilleri.
4. Jos olet fani älä kuuntele antikvariaattien ja kustantajien marinaa vaan usko syvemmin
5. Jos olet fani, olet vain yksi ihminen. Et kanna vastuuta koko alasta. Usko ihmeisiin!
6. Jos olet fani, intoile voimakkaammin. Innostus tarttuu.

[Reima Mäkinen]

Mikäli tuotat sarjakuvaa tai myyt niin "lakeja":
1. Mikään ei kuole, mutta digin myötä marginalisoituu.
2. Älä julkaise huonoa sarjakuvaa. Se vain jyrkentää loppua.
3. Akuankalle ja texwillerille tulee käymään huonosti (arvo romahtaa) kun ei ole muuta kuin akuankka ja texwilleri.
4. Jos olet fani älä kuuntele antikvariaattien ja kustantajien marinaa vaan usko syvemmin
5. Jos olet fani, olet vain yksi ihminen. Et kanna vastuuta koko alasta. Usko ihmeisiin!
6. Jos olet fani, intoile voimakkaammin. Innostus tarttuu.

Ei kukaan julkaise (omasta mielestään) huona (2).
Kaikelle tulee ennen pitkää loppu (3)
Kauppiaiden ja kustantajien "marinasta" voi päätellä jotakin ja on paras tunnustaa tosiasiat (sikäli kun niitä pystyy hahmottamaan) jos miettii että mitä asian korjaamiseksi tai suunnan muuttamiseksi pitäisi tehdä. (4)

Curtvilehän ainakin tuntuu käsittääkseni suosivan sitä teoriaa että tarjontaa supistetaan liian hanakasti, eikä uskota että riittävän suuri yleisö vaikkapa jollekin uudelle julkaisulle löytyy ennen pitkää. Viime aikoina olen miettinyt Egmontin panostuksia 2000-luvun alussa. Nyt 15 vuotta myöhemmin ne näyttävät aika massiivisilta. Supersankareihin uskottiin vielä aika monessa muodossa ja vaikkapa Madia, Myrkkyä sekä Mustanaamiota tekohengitettiin kuitenkin melkoisen sinnikkäästi.
Se on sitten eri asia, että olisiko tuohon aikaan pitänyt panostaa joihinkin muihin tuotteisiin, ja jos niin mihin. Tässä asiassa ei ainakaan multa löydy poikkeuksellisesti edes jälkiviisautta.

Joka tapauksessa uusienkin nimikkeiden tuominen markkinoille alkoi jo ysärin puolella muuttua aika mahdottomaksi. Muistellaan nyt vaikka Uutta Ruutua, Jysäystä, Viivi & Wagner -lehteä, Tempoa, Modesty Blaisea, Pulp-pokkarisarjaa ja mitä näitä oli. Tätähän se makujen pirstoutuminen teettää. Yleisö jakautu niin pahuksen pieniin lokeroihin että ei niitä näe edes suurennuslasilla ja netti vielä "todisti" että homma toimii muka niinkin.

[Jiksi]

Kyllä se 90-luvulla oli lama, pleikkari ja internet. Kun raha meni uusiin juttuihin, eikä vanhoihinkaan olisi ollut varaa, niin siinä se meni.

Samalla vielä lehtihyllyillä Marvel-lehtien hinta syöksähti ylös ja laatu alas.

Ei sitä voinut kaltaiseni innokkain sarjakuvaharrastaja panostaa montaa kymppiä johonkin Venomiin, josta ei ö-luokan kuvituksen takia ollut iloa edes sitä yhtä lukukertaa.

[Doc Lomapäivä]

2. Älä julkaise huonoa sarjakuvaa. Se vain jyrkentää loppua.

Tätä mä oon saarnannu vuosia mutta ei oo kuunneltu. En tarkoita nyt kustantajia, vaan yksittäisiä sarjakuvia, lyhyitäkin. Älä tee mitään ilman kunnon ideaa, mieti loppuun asti. Jos ei heti synny, tee muuta väliin.

4. Jos olet fani älä kuuntele antikvariaattien ja kustantajien marinaa vaan usko syvemmin
5. Jos olet fani, olet vain yksi ihminen. Et kanna vastuuta koko alasta. Usko ihmeisiin!
6. Jos olet fani, intoile voimakkaammin. Innostus tarttuu.

Nimenomaan näitä asioita sarjakuva tarvitsee! Innostu, ja pidä kiinni omasta innostuksesta. Älä kuuntele muita, älä ajattele kannattaako touhu. Ajattele vain sitä mikä itseä kiinnostaa.

PITÄÄ USKOA MUUTOKSIIN!

Jos lautapeliharrastajat olisivat ajatelleet ysärinä että "ei oo kuin Kimble ja Monopoli, tylsää" ja jättäneet koko harrastuksen, olisiko Tampereella nyt kolmea lautapelikauppaa ja Lautapelikahvilaa jonka pöydät on aina varattu?

[Petri Aarnio]

Vaikka olin tyly, niin minulla on suuri kunnioitus kaikkia tapaamiani julkaisioita, sarjakuvatoimittajia ja antikvariaattien pitäjiä - koko klusteria kohtaan. Jokaiselta olen oppinut jotakin.

Huonot ajatohjaavat tekemään kompaktimpia paketteja taloudellisesti, joka toisinaan johtaa huonoon estetiikkaan / toimittamiseen. Tulee ilman sen enempää tutkimista mieleen jotkut Jalavan "Viidakkonoita" Taika-Jim. Siitä pitää toimittajan olla hereillä. Enkä tarkoita että kaikki julkaisut ovat jotakin ihmeen preeglattuja/folioituja konvehtirasioita. Joku juju pitää kaikessa olla.

Kompaktit julkaisut voivat myös olla hyvä. Ne ovat käyneet monella kustantajalla, jokainen kierto pakottaa ajatteleen ja kehittään julkaisua.

Ihan sama juttu kun levy-tuotannon puolella. Rutina kuolemasta tappaa vähänkin hyvän.

Hommat vaan pitää tehdä paremmin! Vaikka se olisi sitten viimeinen teko!

[Petteri Oja]

Ihmeitä tapahtuu:

https://tekniikanmaailma.fi/vuosi-1986-on-taalla-taas-vinyylilevyjen-myynti-on-nousemassa-cd-levyjen-ohi-ensimmaista-kertaa-33-vuoteen/

[Darth Mika]

Ihmeitä tapahtuu:

https://tekniikanmaailma.fi/vuosi-1986-on-taalla-taas-vinyylilevyjen-myynti-on-nousemassa-cd-levyjen-ohi-ensimmaista-kertaa-33-vuoteen/

Minä odotan, että ihmiset kyllästyisi bluray elokuvien pieniin koteloihin ja laserdiscit tulisi takaisin. No ei ehkä tapahdu koskaan.
Kyllähän Disney on kuiteskin lanseerannut Big Sleeve tyyppisiä leffa-koteloita. Se on LP-levyn kokoinen. Mulla on yksi sellainen Force Awakensista!
Taas ajauduin aiheesta ulos...argghhhh!

[Reima Mäkinen]

Ihmeitä tapahtuu:

https://tekniikanmaailma.fi/vuosi-1986-on-taalla-taas-vinyylilevyjen-myynti-on-nousemassa-cd-levyjen-ohi-ensimmaista-kertaa-33-vuoteen/

Hyvä. Osa ns. todellisista musiikkidiggareista arvostavaa vinyyliä enemmän kuin laseria. Silti tuossa uutisessa on vähän samaa makua kuin jossain sähkökirjan myynnin tuplauksessa vuosien takaa. Ihmeitä tapahtuu herkemmin silloin kun volyymit ovat suht pienet (eikä asialla ole juuri merkitystä kaupallis-teollisessa merkityksessä).

[Curtvile]

Olen yhtäaikaa samaa ja eri mieltä kanssasi, kuten yleensäkin. Sarjakuvalehti on enenevässä määrin selvästikin Suomessa pienen piirin "harrastus", pienet painokset, mutta intohimoiset harrastajat niitä halajavat.

Festareilla tätä saa taas todistaa. Olkalaukku on taas täynnä kaikenlaista mukavaa, ihan kuin levymessujenkin jälkeen.

Ja tässä se ongelma minusta onkin.
Festareilla, messuilla.
Molemmat mitä mainioimpia, mutta eivät joka viikkoisia.
Aika pitkälti viikoittain tulee hankittua sarjakuvia, pääasiassa lehtiä ja sitten pehmytkantisia albumeja. Kovakantisia vain jos on ihan saatanan pakko.

Kulttuuri muuttuu ja sitä muutetaan, tietoisesti.
Sarjakuvalehti myynti tarjoaa pienen katteen, koska vaikka varsinkin sarjakuvan saralla on ihmisiä joille en ole lausunut kiitosta puurtamisesta ja pään hakkaamisesta tiiliseinän ihan vaan rakkaudesta lajiin ja pyyteettömästi, taloudellisesti kannattavuuden rajoja särkien tehdystä julkaisutyöstä.... Raha ratkaisee.
Spotify yms netflixit myyvät olematonta, joka kuukausittaisen hintaan. Kirjoille ja sarjakuville koetetaan samaa, koska maksu on säännöllistä ja sidottu muihin rakenteisiin, softa-ja rautapuoleen ja sosiaaliseen ryhmäpaineeseen.

Reima on lukenut teesejäni ihan oikein. En usko että muutoksen tekee isot yritykset tai yksittäiset fanit.
Ihminen on lajina heikko monin tavoin.  Uutta ei uskalleta kokeilla, ei ennen kuin se on trendi ja muutenkin Yleisesti Hyväksyttyä ©.
Vasta kun jokin on ollut niin kauan olemassa että se vaikuttaa "tutulta" mahdollistaa massojen löytävän asian.

En usko että sarjakuvalehden kohtalo kuriositeettina, zombina muiden taidemuotojen seassa muuttuu tässä maassa.
Kaltaiseksi aiheesta innostuneet eivät pysty syyttämään sitä määrää valuuttaa että rakenteellinen muutos tapahtuisi, asenteellisesta puhumattakaan.
Täälläkin.

Mutta ei se haittaa. Zombit levittävät puremillaan infektiota ja se pitää sarjakuvaskeneä hengissä. Kuolevatkin vain jos ammutaan päähän.

Aika sitten näyttää lopputuloksen.

[Lurker]

--
Mutta ei se haittaa. Zombit levittävät puremillaan infektiota ja se pitää sarjakuvaskeneä hengissä. Kuolevatkin vain jos ammutaan päähän.

Aika sitten näyttää lopputuloksen.

Aivoja! Aivoja!

[Reima Mäkinen]

Panittekos merkille eilisen suru-uutisen siitä että UPM lopettaa aikakauslehtipaperitehtaan Suomesta? Lieneekö tekee juuri sitä samaa hienoa ja kiiltävää paprua, jota hongkongilaiset ovat käyttäneet sarjakuvalehtiinsä (ja kehuneet vuolaasti).

Niille jotka eivät tienneet: Hongkongissa on edelleen ilmestynyt lukuisia paikallisin voimin tuotettuja, kerran viikossa ilmestymiä sankarilehtiä, painoksina jotka eivät häpeä edes meikäläisen Ankan rinnalla.

[Timo Ronkainen]

Maailmalla (tai ainakin Norjassa) alkavat sarjakuvat kadota päivälehdistäkin.
Norjalainen Dagbladet tiputti arkilehdistään sarjakuvat kokonaan. Ne vain vievät rahaa, eivätkä tuo - sanovat. Eivät tuo netissä klikkauksia. Sarjakuvat ovat paperilehden matskua - sanovat. Ei kannata.
Kone kääntää juttua:
"- Dagbladet spends a lot of money on comics. It is very paper newspaper-specific, and while the paper newspaper is in the fall of its life, we see that the comics are not as well read online as we could wish, she says." (Kulturredaktør i Dagbladet Sigrid Hvidsten).

Timo

[Lurker]

Maailmalla (tai ainakin Norjassa) alkavat sarjakuvat kadota päivälehdistäkin.
Norjalainen Dagbladet tiputti arkilehdistään sarjakuvat kokonaan. Ne vain vievät rahaa, eivätkä tuo - sanovat. Eivät tuo netissä klikkauksia. Sarjakuvat ovat paperilehden matskua - sanovat. Ei kannata.
Kone kääntää juttua:
"- Dagbladet spends a lot of money on comics. It is very paper newspaper-specific, and while the paper newspaper is in the fall of its life, we see that the comics are not as well read online as we could wish, she says." (Kulturredaktør i Dagbladet Sigrid Hvidsten).

Onneksi Suomessa kehitys on ollut aivan päinvastainen ja varsinkin kotimaiset stripit ovat ennennäkemättömän suosittuja.

[VesaK]

Ruotsissakin sarjakuvalehdet ovat katoamassa. Vuonna 1989 nimikkeitä oli 83, viime vuonna enää 31. Vain lastenlehdet kuten Bamse ja Kalle Anka eli Aku pitävät pintansa. Aikuisille kelpaavat 91:an alias Mokkeri sekä tietenkin Fantom eli Mustanaamio. Mangan lumous on niin ikään hiipunut.
Sarjakuvien lukeminen on siirtynyt yhä enemmän nettiin. Myös albumit ja sarjakuvakirjat kelpaavat ruotsalaisille, uutisoi Svt.

[Lurker]

Tarvittaisiin sarjakuvalehtien harrypotter. Jotakin, joka toisi takaisin yleiseen tietouteen tämän hiipuvan formaatin. Nyt jostakin läskimoosesta massoille.