Olen yhtäaikaa samaa ja eri mieltä kanssasi, kuten yleensäkin. Sarjakuvalehti on enenevässä määrin selvästikin Suomessa pienen piirin "harrastus", pienet painokset, mutta intohimoiset harrastajat niitä halajavat.
Festareilla tätä saa taas todistaa. Olkalaukku on taas täynnä kaikenlaista mukavaa, ihan kuin levymessujenkin jälkeen.
Ja tässä se ongelma minusta onkin.
Festareilla, messuilla.
Molemmat mitä mainioimpia, mutta eivät joka viikkoisia.
Aika pitkälti viikoittain tulee hankittua sarjakuvia, pääasiassa lehtiä ja sitten pehmytkantisia albumeja. Kovakantisia vain jos on ihan saatanan pakko.
Kulttuuri muuttuu ja sitä muutetaan, tietoisesti.
Sarjakuvalehti myynti tarjoaa pienen katteen, koska vaikka varsinkin sarjakuvan saralla on ihmisiä joille en ole lausunut kiitosta puurtamisesta ja pään hakkaamisesta tiiliseinän ihan vaan rakkaudesta lajiin ja pyyteettömästi, taloudellisesti kannattavuuden rajoja särkien tehdystä julkaisutyöstä.... Raha ratkaisee.
Spotify yms netflixit myyvät olematonta, joka kuukausittaisen hintaan. Kirjoille ja sarjakuville koetetaan samaa, koska maksu on säännöllistä ja sidottu muihin rakenteisiin, softa-ja rautapuoleen ja sosiaaliseen ryhmäpaineeseen.
Reima on lukenut teesejäni ihan oikein. En usko että muutoksen tekee isot yritykset tai yksittäiset fanit.
Ihminen on lajina heikko monin tavoin. Uutta ei uskalleta kokeilla, ei ennen kuin se on trendi ja muutenkin Yleisesti Hyväksyttyä ©.
Vasta kun jokin on ollut niin kauan olemassa että se vaikuttaa "tutulta" mahdollistaa massojen löytävän asian.
En usko että sarjakuvalehden kohtalo kuriositeettina, zombina muiden taidemuotojen seassa muuttuu tässä maassa.
Kaltaiseksi aiheesta innostuneet eivät pysty syyttämään sitä määrää valuuttaa että rakenteellinen muutos tapahtuisi, asenteellisesta puhumattakaan.
Täälläkin.
Mutta ei se haittaa. Zombit levittävät puremillaan infektiota ja se pitää sarjakuvaskeneä hengissä. Kuolevatkin vain jos ammutaan päähän.
Aika sitten näyttää lopputuloksen.
