Sarjakuvalehden kuolema...

[Jiksi]

Twitterin, todennäköisesti Lurker Kvaak-tilin, kautta osui silmään mainio artikkeli, kuinka Marvelin ongelmat juontuvat mm. toistuvasta uudelleennumeroinnista. Laskusuunta on ollut voimakas.

Tuolta osui silmään linkki, jonka takaa sama ruoditaan loputtomiin jatkuvan valitusvirren säestyksellä (sen voi ladata ilmaiseksi vaikka idea on lahjoittaa kirjoittajalle rahaa).

Itse en seuraa myyntilukuja tai alan kohuja, joten minulla ei ollut kuvaa kuinka alas myyntiluvut ovat painuneet tai kuinka surkeasti Marvel hoitaa some-suhteensa.

Sen sijaan tuttua on, kuinka kieroutunut malli suoramyynti (Direct Sell) todellisuudessa onkaan. Kuvittelin, että digitaalisuus olisi kuitenkin jo vaikuttanut toimintamalliin edes jollain tasolla. Se ettei näin ole, rehellisesti hämmästyttää minua kovin.

Sarjakuvien kustantaminen näyttäytyy aivan täysin järjettömältä, kun koko tuota toimintamallia katsoo uusin tai ulkopuolisin silmin.

Koska luen tarinat vasta vuosia niiden julkaisusta isoina tarinakokonaisuuksina ja lähinnä sen parhaimmiston, on minulle melko kaukainen kokemusmaailma tuo, missä tarinoita seurataan sitä mukaan kun ne ilmestyvät. Todellakin, sarjakuvalehtien seuraaminen on kallista jos täytyy suosikkisankarien seikkailut crossover-kokonaisuuksineen uskollisesti lukea.

Tulee mieleen omat nuoruusmuistot, kun sarjakuvien hinta alkoi nousta yli kipukynnyksen. Sisällön täyty silloin olla aika timankia ja yhä useampi lehti jäi 90-luvulla hyllyyn.

[Jukka Laine]

Marvelin suurin ongelma on lähes 60 vuoden jatkumo, josta pidetään sitkeästi kiinni, vaikka joitain yksityiskohtia onkin häivytetty pois kokonaan, eikä niihin viitata koskaan.

Joo, on vielä vanhempiakin Marvelin sarjoja, jotka vaan eivät ole yhtä tiiviisti jatkumossa jos ovat ollenkaan.

Ongelmaa ei ole niillä lukijoilla, jotka ovat sitkeästi seuranneet Marvelia vuosikymmeniä.

Ongelma on vanhoilla lukijoilla, jotka ovat lopettaneet joskus, ja haluavat hypätä takaisin.

Ja vielä suurempi ongelma on uusilla lukijoilla, jotka joutuvat aloittamaan alusta, ja se on melko toivotonta.

Nämä ongelmat karkoittavat noin 99 % potentiaalisista lukijoista. Elokuvat on sitten toinen juttu, niissä on tiivistetty tarinaa ja kerrattu alkuperät.

[Veli Loponen]

Ongelma on vanhoilla lukijoilla, jotka ovat lopettaneet joskus, ja haluavat hypätä takaisin.

Tää on totta. Itse lopetin Ryhmä-X:n seuraamisen joskus 90-luvun puolivälin tienoilla (suomijulkaisuissa siis). Nykyisin kun lueskelen uusia Ryhmä-X:n seikkailuja, niin tuntuma on usein se, että kyse on ihan jostain eri hahmoista. Kaikenlaista on vuosien varrella tapahtunut ja lisäksi käsikirjoittajat ovat tietoisesti tai tiedostamatta muuttaneet hahmoja.
Samaan aikaan on hassua, että joihinkin vanhoihin juttuihin viitataan, aivan kuin kyse olisi just tapahtuneesta (mitä se varmaan hahmoille tietenkin onkin), mikä luo sellaista vaikutelmaa, että kaikesta muutoksesta huolimatta mitään ei oikeastaan olekaan tapahtunut.
Eikä tää välttämättä ole pelkästään huono juttu. Ainahan voi nostalgiannälässään lukea niitä "vanhoja hyviä" tarinoita ja ottaa uudemmat jutut sitten uudempina juttuina.

[Jiksi]

Osa on sitäkin, että nuoruudessa läheisiksi koetut hahmot ovat etäisiä.

Hassu juttu tuossa valitusvirressä oli kohta, jossa todettiin melkoisiin lukemiin ehtineen One Peace -mangan ja The Walking Dead -sarjan aloituskohdan olevan ensimmäinen numero ja paras kohta uusien lukijoiden hypätä mukaan on ensimmäinen numero. Mutanttien maailma on ihan muuta: "Ei se niin mene, että aloitat TUXM:sta (The Uncanny X-Men) ja lopetat TUXM:iin, vaan aloitat TUXM:sta ja loppu menee päin helkuttia".

Samat olivat tunnelmat, kun päätin toteuttaa kymmeniä vuosia vanhan haaveen ja Marvel Unlimitedin myötä ryhtyä kronologiseen mutanttilukuprojektiin. Tätä kesti sinne Mutant Massacre -kokonaisuuteen.

Tiedän nyt, etten koskaan lue kaikkia X-Men-lehtiä sen enempää kuin syö karamellia päivittäin. Aikuistuminen on aikuisena yhtä tyhmää kuin se oli varhaisaikuisuudessa.

Marvelin iso ongelma taitaa olla, että sinne johtaviin paikkoihin nostetaan talon sisällä kasvaneita miehiä. Onhan se ihan mahdotonta, ettei tule mitään ideoita ulkoa päin.

[hdc]

Tunnistan kyllä mistä puhutte, kun lopetin Marvelin seuraamisen niin yritkset päästä sisälle ovat aika toivottomia (DCUssa on löytynyt enemmän väyliä joiden suhtautuminen jatkumoihin on ollut sopivan väljä).

Oma ongelmansa on että vaikka toisaalta niihin jatkumoihin hirttäydytään kiinni ja toisaalta niitä käsitellään miten sattuu. Olen joskus maininnut "toisen lehden ongelman", lehdissä huomioidaan yhä jotenkuten se että mikä tahansa numero saattaa olla jollekulle se ensimmäinen kosketus sarjaan, joten tietyllä tasolla hahmoihin ja tapahtumiin pääsee kiinni helposti...mutta sitten jos lukija sattuu nappaamaan jostain samoista hahmoista toisen lehden joka ei ole suoraan jatkoa ensimmäiselle...
Jiksin laittama linkki on yksi osa, jatkuva sarjojen reboottailu ja numerointien ja nimikkeiden vaihtelu sekoittavat tilannetta, ja kun tapahtumia myös reboottaillaan jatkuvasti, kuolleet heräävät eloon, sankarin tai ryhmän konteksti vaihtuu paikasta ja tyylistä toiseen ja taas takaisin ja on näitä Massiivisia Eventtejä joiden vaikutukset haudataan mahdollisimman nopeasti.
On jotenkin masentavaa, jos vähänkään kasuaalimpi harrastaja ei pysty sanomaan kahdesta lehdestä jotka on julkaistu vaikka parin vuoden välillä että kumpi on julkaistu ennen toista minkään muun kuin julkaisuvuoden perusteella: paitsi että se on tavattoman sekavaa, se kertoo myös että millään mitä näissä lehdissä tapahtuu ei ole mitään väliä, toisaalta kaikki tapahtumat unohdetaan ja toisaalta niihin kuitenkin viittaillaan...

Esim. tietokonepelialalla on herätty nimenomaan satunnaisten harrastajien  huomioimiseen, ja näiden rinnalla on sitten hevijuusereidenkin on mahdollista tehdä omia juttujaan.

[Jukka Laine]

DC on rebootannut ja relauchannut lehtiään moneen kertaan. Ja onhan niihin silloin helpompi hypätä mukaan. Vanhat lukijat vaan valittavat kaikenlaista miksei sejase ole jatkumossa, ja sitten sejase ympätään uuteenkin jatkumoon ja kaikki ovat sekaisin. Esimerkiksi nykyiset kaksi eri Wally Westiä. On kaksi eri Titaanienkin joukkoa. Toinen Wally on toisessa ja toinen toisessa.

Ja on näitä ollut aikaisemminkin vuosien varrella moneen kertaan.

[Reima Mäkinen]

millään mitä näissä lehdissä tapahtuu ei ole mitään väliä, toisaalta kaikki tapahtumat unohdetaan ja toisaalta niihin kuitenkin viittaillaan...

Tuo kiteyttää aika hyvin. Mulla ei ole tällä sivulla kuvatun kaltaisia ongelmia kun en lue noita lehtiä. Joku syyhän Marvelilla pitää olla siihen että miksi niitä universumeita ja historioita roikutetaan väkisin mukana. Onko se vain sitä että tehdään niinku on tehty aiemmin, vai olisiko muitakin syitä?

No, tietenkin yksi syy on peruslähtökohdassa, että sankari ei voi kaupallisista syistä kuolla eikä sarjan peruslähtökohdatkaan sais periaatteessa muuttua. Noista syistä johtuen homma muuttuu kuitenkin helposti tylsäksi ja siksi tekijätkin pyrkivät varioimaan perusjuttuja. Se vaatii sitten "uuden" samantapaisen hahmon kuin se vanha ja lopulta kun näitä hahmovariaatioita ja erilaisia kehitelmiä on riittävästi, kokonaisuus muuttuu hahmottomaksi.

Jostain syystä myös erilaiset ihmissuhdekiemurat on otettu mukaan supersankarisarjakuviin ja ne hämärtävät kokonaiskuvaa entisestään kun jonkinlaista jatkumoa kuitenkin yritetään pitää pystyssä.

Twitterin, todennäköisesti Lurker Kvaak-tilin, kautta osui silmään mainio artikkeli Todellakin, sarjakuvalehtien seuraaminen on kallista jos täytyy suosikkisankarien seikkailut crossover-kokonaisuuksineen uskollisesti lukea.

Ehkä on ajateltu että laaja universumi ja mahdollisuus lukea juttuja sieltä täältä ahmimalla sekä kauniitjarohkeat-meininki on pitkässsä juoksussa jotenkin koukuttavaa? Ja suosituimpia hahmoja halutaan myös näyttää ja myydä mahdollisimman paljon, siispä crossover. Näyttääkin siltä että juuri nämä jutut joiden ajatellaan parantavan kaupallista potentiaalia, heikentävät sitä. On väärä strategia kysyä faneilta mitä he haluavat ja tehdä just sitä.

[Jiksi]

Kyllä "millään ei ole väliä" -tunne on ollut aika voimakas lähemmäs vuosikymmenen ajan. Toisaalta sen ansiosta Marvel- ja DC-tuotantoa tulee luettua aivan sujuvasti välittämättä mitä siinä ympärillä on tapahtunut.

Suomessa varmaan jo "lehtikyllyhistoria" vaikuttaa siihen, että on luontevaa hyppiä eteen ja taakse, lukea uutta ja vanhaa. Lehdetkin olivat sellaisia neljän lehden "tradeja".

Jenkeillä on paljon kiinteämmin tuo harrastaminen "mitä just nyt tapahtuu".

Kun sarjakuvauniversumin perusteet ovat kunnossa, niin silloin tulee luettua siitä ympäriltäkin paljon. Marvelin Dark Reign oli tässä suhteessa onnistunut, samoin DC:n Infinite Crisis. Sitten kun perusteiden osalta menee huonosti, niin koko maailma menee alta, eikä mikään kiinnosta. Tottumuksen voima varmasti särkyy noissa uudelleenkäynnistyksissä.

Totta muutenkin, että crossover-tapahtumat ovat käyneet sietämättömiksi. Koetin joskus kokeilla Wonder Womanin tarinoita ja aloitin siitä One Year Later -kaudesta, jossa WW oli ottanut lomaa. Ensimmäinen tarina jyräsi kympillä sen kourallisen lehtiä ja sitten tuli joku amatsonit hyökkää tms. ja siihen tyssäsi kaikki mielenkiinto.

Tuo on ihan mielipuolista, että aloitetaan lehti, tekijät ovat hyviä, draivi on kohdallaan ja sitten pitäisi hyppiä julkaisusta toiseen ja seuratusta sarjasta tulee sivujuonne päätarinaan nähden.

Minusta eivät jenkeissä kustantajat oikein osaa keksiä mitään uutta, vaan vetkutellaan näitä vanhoja. Kasvavat crossover-tarinat olivat trendi vuosikymmen sitten ja nyt viisi vuotta on tehty jatkuvaa uudelleenkäynnistämistä.

[hdc]

Jep, ajoittain kiinnostaisi vilkuilla mitä Marvelilla ja DCUlla tapahtuu, mutta jos menee vaikka kirjaston valikoimia katsomaan ja siellä on rivissä tradeina Avengers, New Avengers, Dark Avengers, Avengers: New Beginning, Avengers: Siege, Siege: Avengers, New Avengers: Siege, Avengers: Return jne eikä oikein mitään vihjettä onko noissa sisäisiä yhteyksiä tai esim. järjestys joissa kannattaisi lukea (jos ei halua tihrustella niistä apinalaatikoista julkaisuvuosia) niin kummasti alkavat islantilaiset tikku-ukot näyttää houkuttelevammilta.

Ajoittain voi yrittää just etsiä jotain kiinnostavaa tekijää ja keskittyä hänen kauteensa ja just toivoa että siihen ei sisälly kovin keskeisesti mitään niistä helvetillisistä crossovereista...

Wonder Woman on kyllä varsin hyvä esimerkki ongelmista. Hahmossa on sen verran ikonisuutta että DC:n täytyy jollain tavalla se huomioida, mutta kun hahmolle ei ole ikinä kehittynyt mitään kovin selkeää ideaa mistä on kyse (ehkä lukuunottamatta kryptolesbistä bondagea jota ei ikoniselle hahmolle haluta sanoa virallisesti), joten joka tekijällä on vähän eri näkemys hahmosta joten kun tekijätiimi vaihtuu niin edellisten tekijöiden jutut dumpataan, ja faneilla on myös hyvin vaihtelevia käsityksiä kuka Ihmenainen oikein on joten mitä tahansa tekijä tekeekin niin osa fanikunnasta nostaa äläkän...joten Themiscyra ja muut amatsonit ovat joskus mukana ja joskus keskeisiä ja joskus katoavat tyystin, samoin muut Kreikan myytit tai Steve Trevor tai identiteetti Diana Princena tai kaikki muukin.
Tuloksena oli pitkään lehti jonka lukijakunta ja myynti olivat pieniä, lukijapalautteen perusteella vähintään kolmasosa faneistakin aina inhosi lehteä ja kulloistakin tekijää, ja kukaan ei oikein saanut aikaan mitään sellaista joka oikeasti oikeuttaisi Ihmenaisen ikonisuuden...mutta jukaista piti. En tiedä nykytilanteesta mutta en olisi mitenkään valtavan yllättynyt jos tilanne ei olisi muuttunut...

[Jukka Laine]

Marvelilla oliltimate tiivis universumi, ja sen koukuttavuus oli etuna vielä 80-luvulla. Mammuttitauti taas vieraannuttaa. Uudet tai uusvanhatkaan lukijat eivät enää saa otetta.

Ratkaisu olisi aloittaa alusta uusi universumi, ja näin tehtiinkin vuosituhannen alussa, kun perustettiin Ultimateversumi. Mutta siinä ei koskaan ollut samaa koukuttavuutta. Pystyi lukemaan yhtä lehteä, eikä ollut oikeastaan mitään viittauksia muiden lehtien tapahtumiin. Eventit olivat ihan omina minisarjoinaan. Sitten tuli Ultimatum, jossa puolet hahmoista kuoli, ja se oli ihan liian radikaalia. Ultimatessahan ei palautettu kuolleita ikinä henkiin. Joitakin korvikkeita tuli, mutta ei se ole koskaan sama asia.

En tiedä oliko Marvelilla alunperin tarkoitus hivuttaa Ultimate vähitellen pääversumiksi, ja tehdä vanhalle pääuniversumille jotain rankempaa. Jos oli tarkoitus, niin siinä jänistettiin.

[Jiksi]

Kolmannes myynnistä on sarjakuvalehtiä, mutta kokoelmat haukkaavat koko ajan suurempaa siivua, näin ainakin toteaa pitkän linjan sarjakuvakauppias.

Kannattaa lukea juttu ajatuksella, vaikka siinä on paljon asiaa numeroiden muodossa. Tuo aika konkreettisesti kuvaa sen, mitä on sarjakuvakauppiaan ongelma ja miten iso juttu on se, että ylipäätänsä saadaan tuotteet kauppaan. Siis ihan totta.

Tuo sarjakuvakauppojen ahdinko jenkkilässä on vähän kuin niiden aseellinen väkivalta, koska siihenkään ei nähdä mitään ratkaisua.

Ja tuo Dog Man on muuten ISO juttu.

[Jukka Laine]

Koiramiestä on tullut suomeksikin ainakin kaksi kirjaa. Ei täällä ole ollut pahemmin puhetta. Koetin kakkososaa arvostella, mutta ei siitä tullut mitään.

Päälle viisikymppinen tekijä sanoo luoneensa Koiramiehen jo 8-vuotiaana, ja piirrosjälki näyttää edelleenkin 8-vuotiaan tekemältä. Ei mitään puhettakaan että sitä vanhempi lukija saisi siitä mitään irti.

Koiramies on poliisikoira. Puoliksi koira ja puoliksi poliisi.

Toinen saman tekijän tunnetumpi sankari on Kapteeni Kalsari, joka ei ole varsinaisesti sarjakuvaa.

[Jiksi]

Koiramiestä on tullut suomeksikin ainakin kaksi kirjaa. Ei täällä ole ollut pahemmin puhetta. Koetin kakkososaa arvostella, mutta ei siitä tullut mitään.

Kapteeni Kalsari on lapsista sellainen semi-hauska, mutta jää pahasti Ryhmä Haun jne. jalkoihin.

Suomessa jos olisin, olisin jo varmasti Kvaak-arvostellut jokaisen lastensarjan.

[Markku Myllymäki]

Pari havaintoa viime viikoilta:

Jossain todettiin, että USA:ssa manga alkaa vallata alaa perinteiseltä sikäläiseltä sarjakuvalta (eli lähinnä supersankarisarjakuvalta). Erityisesti My Hero Academia oli saanut tuulta alleen USA:ssa.

Jossain toisaalla todettiin, että ihan muutaman vuoden takaisessa tilastossa Ranskassa miltei 40% ostetusta sarjakuvasta olisi mangaa. Tämä oli mielestäni epäilyttävän suuri luku. Tosin oli tieto kuinka pielessä hyvänsä, mangaa luetaan Ranskassa enemmän kuin muualla Euroopassa.

Japanissa mangan myynti laskee, mutta ilmeisesti suhteessa väestön kohderyhmien supistumisen kanssa, joten sikäläiset kustantajat eivät ole erityisesti huolissaan.

Lähteitä en jaksa kaivaa, osa oli videoita jne. Lienee kuitenkin helppo päätellä, että koska sarjakuvan kokonaismarkkina on pitkään pudonnut tai polkenut paikallaan kategoriasta riippuen, mangalla menee kuitenkin hiukan paremmin kuin muilla.

Suomen markkina on kuitenkin jo niin hiljainen, että jo myyntikanavien vähyys sotkee kysynnän kokoa. Jos jotain ei koskaan edes tarjota, kysyntä on vähän virtuaalista.

[Reima Mäkinen]

Erityisesti My Hero Academia oli saanut tuulta alleen USA:ssa.

Se onkin hyvä. Parasta supersankarisarjakuvaa tällä hetkellä mun mielestä. Ja sitä voi nyt lukea suomeksikin kun on vasta 4 pokkaria tullu.

Jossain toisaalla todettiin, että ihan muutaman vuoden takaisessa tilastossa Ranskassa miltei 40% ostetusta sarjakuvasta olisi mangaa. Tämä oli mielestäni epäilyttävän suuri luku. Tosin oli tieto kuinka pielessä hyvänsä, mangaa luetaan Ranskassa enemmän kuin muualla Euroopassa.

Euro- ja kappalemääräinen myynti, tai nimikkeet ei mene ihan yksi yhteen. Euroissa voi hyvinkin olla tuo 40%, mutta nimikkeissä/ilmestyneinä sarjakuvajulkaisuina tilanne on paljon selkeämmin B.D.:n hyväksi. Supersankarit lienee kasvattaneet siellä voimakkaimmin euromääräistä ja nimikkeitään viimeisten 10-15 vuoden aikana. Manga taas on pitänyt suurin piirtein pintansa. Ainakin Suomea kun kattoo, niin ns. isoja nimiä (tyyliin Dragon Ball, Naruto, jne.) ei ole enää viime vuosina syntynyt tai kasvanut (ei siellä eikä meillä). Eli sama myynti tehdään useammalla erilaisella pokkarilla.

Japanissa mangan myynti laskee, mutta ilmeisesti suhteessa väestön kohderyhmien supistumisen kanssa, joten sikäläiset kustantajat eivät ole erityisesti huolissaan.

Joo, se on laskenut pitkään. Mutta ei Japania voi oikein verrata länsimaihin, kun niillä lehdet on paksumpia kuin albumit, integraalit tai tradet. Käsittääkseni markkinan kuihtuminen on kuitenkin vihdoin taittunut kun on vihdoin saatu kaupallinen digipuoli joten kuten vetämään.

Suomen markkina on kuitenkin jo niin hiljainen, että jo myyntikanavien vähyys sotkee kysynnän kokoa. Jos jotain ei koskaan edes tarjota, kysyntä on vähän virtuaalista.

Jännä juttu tässä on että suomalaisilla sarjakuvalehdillä menee paremmin kuin pitkään aikaan (sitten Punaniskan ja V&W-lehden). Vaikka ovat pienilevikkisiä, ainakin niitä ilmestyy edelleen ja aika monia eri lehtiä verrattuna käännöslehtiin.