Mun mielestä jenkkilehtimarkkinoiden suhteen ensimmäinen parannusliike olisi jakelukanavien kehittäminen ja paluu lehtipisteisiin.
Yhdysvallat on valtavan kokoinen maa. En näe kuinka olisi mahdollista muodostaa enää lehtipistemyynnin kaltaista "uutta" kanavaa. Jakelu vaatii lopulta aina kulkupelin, sekä jonkun kääntämään rattia.
Kuvittelisin, että lehtien jakelun voisi niputtaa yhteen samankaltaisten tuotteiden kanssa. Sittenkin tarvitaan vielä vähittäismyynti, joka tahtoo ottaa sarjakuvat valikoimaansa. Siihen päälle myymättä jääneiden kappaleiden palautus, laskutus jne. jne.
Valitettavasti lehti vie paljon tilaa, se myy verrattain hitaasti ja on tämän lisäksi vähäkatteinen. Täytyisi olla niitä kadunkulmien lehtikioskeja, jotka myyvät karamellit, arvat ja lehdet.
Uskoin sähköisen sarjakuvan pelastavan kaiken, ja kieltämättä se on merkittävä jakelukanava. Se ei kuitenkaan yksin pelastanut koko alaa, joka on keskittynyt vuosikymmeniä yhteen kanavaan.
Kun vanhoja jauhetaan, niin hyvin tiedetään yhteen kanavaan (suoramyynti) keskittämisen olleen virhe.
Kustantaja vain tahtoi siirtää oman liiketoimintariskinsä kanavassa eteenpäin.
Tästä yhdestä kanavasta nousi yksi toimija (Diamond), josta muodostui koko kanavan solmupiste.
Diamondista ei voinut päästä eroon suututtamatta sitä, ja ehdittyään kasvaa liian vahvaksi sitä ei ollut enää varaa suututtaa. Sitä ei voinut suututtaa sen enempää kustantajien kuin vähittäiskaupan suunnalta.
Kustantajat loivat yhden ongelman ratkaisemalla toisen, johon ei enää ratkaisua ole löytynytkään.
Kaikki ongelmat oli mahdollista vielä sivuuttaa, kun myytiin paljon ts. kivijalkakauppoja oli paljon.
Tällöin vähittäismyynti otti aina iskut vastaan, mutta hyvin myyneet numerot kattoivat kivijalkaliikkeissä sen, minkä huonosti myyneet veivät taskusta.
Kustantajien ei koskaan ollut tarpeen toimia paremmin ja korjata alan vinoutumia, koska iskut otti aina vastaan vähittäisporras.
Kun kivijalkaliikkeet vähenivät, iskut sai vastaanottaa aina vain pienempi joukko.
Jos nyt koko Diamond-taustainen jakelukanava kyykkää pahasti ja sähköisestä muodostuisi ensisijainen kanava, niin mitä mahtaa olla tiedossa.
Amazonin omistama ComiXology veti Euroopassa hinnat kattoon, koska se voi niin tehdä. Sähköinen jakelukanava on surullisesti kääntynyt siihen muotoon, mitä pelkäsin
kirjoittaessani artikkelia 7 vuotta sitten.
Jiksi mainitsikin jo, että pelin saa muutamalla lantilla ja se tuo iloa pidemmäksi aikaa kuin saman hintainen sarjakuvalehti.
Tämä on iso ongelma sellaisille, jotka eivät ole tottuneet kuluttamaan sarjakuvaa.
Kuitenkin sarjakuvan ongelma erityisesti sähköisessä muodossa on, että jopa näin sarjakuvan suurkuluttajana on vaikea nähdä
sähköisen sarjakuvan arvoa.
Fyysisessä muodossa sarjakuva tuntuu arvokkaalta. Arvokkaimmat ovat kirjahyllyssä näkyvillä. Tunnetason sidettä ei muodostu sähköiseen sarjakuvaan.
Sen sijaan elokuvilla ja peleillä ei ole tällaista ongelmaa, koska kaikki tunnetaso liittyy sisältöön, ei tuotepakkaukseen (useimmilla ihmisillä).
Asian voi käsittää, jos muistelee nostalgisella lämmöllä vaikkapa lapsena pelaamiaan pelejä tai lempielokuviaan.