Tarvitaan hegemonian rikkomista ja koen onnistuneeni siinä jo nyt, kun näin moni ihminen on liittynyt keskusteluun erilaisine näkemyksineen.
Ei kai Suomessa ole kuin yksi sarjakuvahegemonia ja se on se, että myydäkseen oikeasti todella paljon sarjakuvassa pitää olla eläinhahmoja. Ankkoja. No, possu ja kalsareita käyttävä mieskin pääsevät aika korkealle.
Kaikki muu meneekin jo kuuluisan pitkän hännän puolelle. Mukavaa, että meillä on varsin hyvin hankintoja tekeviä kirjastoja ja myös verkkokauppoja, mikäli oman paikkakunnan kirjakaupat ovat taantuneet remesliitereiksi.
Jaa että millaisen festivaalin me saisimme aikaiseksi? No Sarjakuvaseuran rahoituksella aika hiton hienon!
Täytyy tosin, varoituksen sanana, todeta, että tapahtuman järjestäminen on aivan omanlaisensa haaste, eikä siinä auta vaikka olisi miten hyvä piirtäjä – no, maailmanluokan piirtäjällä tietysti olisi kontakteja. Sitä kannattaa harjoitella etukäteen, ehkä pienemmässä mittakaavassa tai toisaalta osallistumalla jo vakiintuneiden festivaalien toimintaan (muuten käy hassusti, kun tapahtuman pitäisi alkaa, mikään ei ole siellä missä pitää ja kukaan ei tiedä mistään mitään). Vakavammalla mielellä liikkuvan kannattaisi varmaan osallistua
Conconiin.
Toisaalta ei ole mitään järkevää syytä, miksi sarjakuvantekijöiden yhteisön pitäisi järjestää tapahtuu. Kaikki eivät ole hyviä kaikessa, ja parhaat organisaattorit eivät usein osaa piirtää mitään tikku-ukkoa kummempaa.
Suomen sarjakuvaseuralla on muuten 800 jäsentä Wikipedian mukaan. FinnishComicsDA:lla on jäseniä pian puolet siitä.
Sarjakuvaseuran jäsenyys on muuten maksullinen ja monille nimenomaan Sarjainfon tilausmaksu. Suuri osa sanktioidussa natsimuumiotoiminnassa viihtyvistä ei kuulu siihen. Joka tapauksessa vähän eri asia kuin liittyä naks naks DA-yhteisöön?
Mutta niin, jos yhteisön blogissa mainostetaan
tämän näköistä sarjakuvaa, voidaanko sitä pitää "ammattimaisena" (herra mun siunaa, näkevätkö silmäni all-caps Comic Sansin keskitettynä)? Kyllä tämä nyt, suoraan sanoen, haiskahtaa siltä, että eräät pienlehtitaivaan asukeista ovat vain, ilmeisesti jonkin henkilökohtaisen skisman vuoksi, pahoja suustaan.
Yksi tapa jolla nettiyhteisö voisi nousta jonkinlaiseksi tekijäksi olisi tietysti toimituksellinen aineisto, jopa lehti, levitettiin sitä sitten paperilla, pdf:nä tai jopa ennakkoluulottomasti CB[ZR]-formaatissa. Pekka A. Manninenkin on varsin rajallisin resurssein puskenut Sarjaria pihalle jo vuosikymmenet. DA-ryhmä on vain kasa kuva, eikä niitä suuri yleisö jaksa selata vain muutaman helmen takia (ja kun kurkistin tuonne, kyllä, ainakin suurin osa on amatöörien tuherruksia). Tällaisen menestys olisi kiinni vain teistä itsestänne, ei minkään sortin diktatuuria edustavista klassisista Hammer-hirviöistä.