Kiitän siitä, että analysoit näitä asioita ja otat huomioon pointtejani.
Tässä kohtaa haluan kumota epäilyksesi. En ole erityisesti mangakoiden asialla, vaan myös heidän asiallaan. Pääasiassa kuitenkin koen olevani nuorten sarjakuvantekijöiden yleisesti sekä erityisesti FinnishComicsDA:n jäsenten asialla. Yksi ei sulje pois toista. Minulta pyydettiin esimerkkejä siitä, miten sarjakuvaseura toimii mielestäni väärin, ja mangapiirien sarjakuvantekijöiden huomiotta jättäminen on yksi niistä asioista.
Kiitos kiitoksista...
Hyvä jos asia on näin. Olen itse hiukan nimittäin tullut allergiseksi ihmisten "niputtamiselle" - sattuneista syistä.
Nuoret toimijat kaipaavat aina erityistä tukea, ja siihen on Suomessa olemassa ihan valtion ja kuntien tahoilta tulevaa eforttia, jota eri yhdistykset ja toimijat voivat hyödyntää. Itse olen ylpeä (voin olla, koska itselläni ei ole mitään ansiota tästä ideasta ja asiasta) Turun Sarjakuvakerhon hienosta nuorisoyhteistyöstä Turun Pääkirjaston kanssa.
Miten sarjakuvaseuran tulisi huomioida muita nuoria tekijöitä? Mielestäni kysymys ei ole enää kovin oleellinen, sillä koen FinnishComicsDA:n ottaneen sen roolin, jonka sarjakuvaseuran olisi pitänyt täyttää. Kyseessä on siis spekulointi.
Jos aiheesta keskustellaan, se on minusta oleellista.
Mielestäni sarjakuvaseuran olisi pitänyt olla vahvasti mukana netissä ja luoda nuorille sarjakuvantekijöille mahdollisuus verkostoitua ja harrastaa netin välityksellä. Se on oleellisin asia - en olisi perustanut FinnishComicsDA:ta jos vastaava yhteisö olisi ollut olemassa.
Tämä on tuttu ongelma vähän joka paikassa. Toisaalta kaivataan yhdistyksiä esimerkiksi rahoituksen takia, toisaalta koetaan, että halutaan harrastaa nimenomaan internetissä, toisaalta koetaan, että internet-harrastus ei kuitenkaan ihan riitä, koska tahdotaan tavata myös ihan eläviä ihmisiä, vaihtaa osaamista ja kokemuksia kasvokkain. On siis kaksi vaihtoehtoa: eri tahot, osa url, osa irl, tekee tiivistä yhteistyötä, jotta tiedetään, mitä toinen tekee, eikä tehdä turhaa työtä. Toinen vaihtoehto on, että toimijoilla on oma nettiulottuvuutensa. Molemmat vaihtoehdot vaativat työtä, suunnittelua ja yhteydenpitoa - saattaa olla välttämätöntä valmistautua olemaan jossain määrin myös fyysisesti läsnä.
Internetiin siirtyminen on tullut haasteeksi monille yhdistyksille. Kyse ei ole vain Sarjakuvaseurasta, vaan tässä ollaan sellaisessa yhdistystoiminnan murroksessa, joka aiheuttaa kissanhännänvetoa ja jopa sinänsä vääriä syytöksiä piittaamattomuudesta, koska toiminta- ja viestintäkäytännöt eivät välttämättä ole muuttuneet niin nopeasti kuin esimerkiksi milleniaanit toivoisivat. Pitää myös muistaa, että kaikki ihmiset eivät ole internet-eläimiä. Halussamme toimia ja kommunikoida sähköisesti emme saa työntää näitä ihmisiä syrjään toiminnasta. Se ei olisi oikein.
Siis: mikäli se, mitä sanot Sarjakuvaseuran internet-läsnäolosta ja mahdollisuudesta toimia sähköisesti, on totta, kyse ei suinkaan ole vain Sarjakuvaseuran erikoisominaisuudesta tai jonkinlaisesta salaliitosta, jolla pyritään syrjimään ensisijaisesti internetissä toimivaa nuorta polvea, vaan yhdistystoiminnan haasteesta ylipäänsä. Internet- ja irl-läsnäolon ja -viestinnän ja -toiminnan yhteensovittaminen ei ole ihan haasteetonta, nimittäin.
Kaikesta tästä huolimatta pysyn mielipiteessäni sen suhteen, että yhdistyksen toimintamuodot vastaavat ensisijaisesti (aktiivisen) jäsenistön toiveita. Ellei tietotaitoa ja osaamista ole, eikä välttämättä myöskään tietoa toiveista, toiveiden toteutumisen järjestäminen on käytännössä mahdotonta.
Tällä hetkellä se mitä sarjakuvaseuran kannattaisi mielestäni tehdä, on tunnustaa FinnishComicsDA:n asema Suomen toiseksi suurimpana sarjakuvayhteisönä mukana olevien ihmisten määrän perusteella ja alkaa rakentaa sen pohjalta yhteistyötä.
Onko se sitten kieltänyt sen? Millainen tällainen tunnustus olisi ja mikä sen funktio?
Toivoisin, että yhteistyötä ruvettaisiin rakentamaan puolin ja toisin. Mielestäni tämä Kvaakin natsimuumio-ilmiö olisi hyvä lähtökohta yhteistyön rakentamiselle. Me FinnishComicsDA:ssa osaisimme piirtää aikamoiset natsimuumiot. Toki FinnishComicsDA:n jäsenet niitä voivat piirtää nytkin, mutta näkisin tässä mahdollisuuden laajentaa natsimuumiokilpa Kvaakista myös FinnishComicsDA:n puolelle. Kritiikistä huolimatta yhteistyö olisi mielestäni paras vaihtoehto. Niin kauan kuin koen, että FinnishComicsDA:n jäsenet ja monet muut nuoret on jätetty huomiotta, kritisoin asiaa. Se mitä haen on FinnishComicsDA:n ja minun sukupolveni huomioon ottaminen, samoin mangapiireihin kuuluvien sarjakuvaharrastajien.
Ainakin minun mielestäni on erittäin hyvä, mikäli pystyt jollakin lailla konkretisoimaan mahdollisia nuorisoon kohdistuvia laiminlyöntejä ja ehdottamaan ratkaisuja niihin. Tässä on tullut imo esiin jo kaksi selkeää asiaa:
- manga-piirtäjien asema
- nettiläsnäolon ja harrastamisen vaikeus (johon FCDA kykenee mahdollisesti vastaamaan, mikäli yhteistyötä saa rakennettua ja mikäli FCDA tosiaan kykenee vastaamaan koko kentän internet-kommunikaation tarpeisiin. Toni näyttää tuossa aiemmin luonnostelleen, minkä kokoisesta kentästä on kyse.)
Onko asioita lisää?
Kuinka ja keille niistä kannattaisi kertoa?
ps. Kannattaa myös
oikeasti tehdä itselleen korjausehdotusten lisäksi lista siitä mitä kaikkea Suomen Sarjakuvaseura jo nyt tekee nuorten toimijoiden hyväksi. Toni heitti jo pari juttua, muutakin varmasti on. Siinä saa itselleen hyvän läpileikkauksen siitä, mitä toimintamuotoja jo olemassa - ja pystyy miettimään ehdotuksiaan tätä vasten, jotta kehitysehdotukset ovat mahdollisimman realistisia ja valmiiksi pohjustettuja.
SkuomSkuom: luonnollisesti tässä kohtaa kehitysehdotukset pitävät sisällään myös yhteistyömuodot.
