FinnishComicsDA, ryhmällinen suomalaista sarjakuvaa

[Petteri Oja]

En usko, että mangustitkaan haluavat Hessua puhumaan tällä tavoin puolestaan, joten voitais ehkä sopia Hessun puhuvan ihan vain omasta puolestaan.

[katjunen]

Kiitokset näistä! Pitää tutustua!

Ah, mutta tässä asia minusta mättääkin. Jos halutaan rahaa ilman muuta, niin siitä on paljon kilpailua. Ja silloin alkaa riitely. Toisaalta taas muiden rahoja on helppo käyttää. Jos pitää pistää omat rahat likoon, niin silloin ei enää tehdäkään mitään hätiköityä, tai lievemmin sanottuna tulee mietittyä ainakin kaksi kertaa.

Apurahat eivät ole rahaa "ilman muuta". Yleensä ottaen kulttuurialalla ihmiset koettavat parhaansa mukaan kertoa apurahoista toisilleen ja saada ihmisiä hakemaan niitä, koska monissa tapauksissa ennakoitu tarve vaikuttaa siihen, kuinka paljon rahaa itse asiassa haettavana. Mitä enemmän ja parempia tuloksia rahalla saadaan, sitä enemmän sitä on seuraavalla kerralla haettavana.

Ja koska rahat pitää hakea keskimäärin vähintään vuotta etukäteen, eikä se tosiaan kata koko tapahtuman kustannuksia niin hätäily ei muutenkaan oikein onnistu. Samoin tapahtuman pitää toteutua sellaisena kuin se on kuvattu, tai on vaara menettää rahat. Rahojen käyttö täytyy luonnollisesti tilittää.

Kulttuuriväki on keskimäärin aika köyhää. Ei esimerkiksi budjetin jokusenkymmenentuhannen euron myyntialijäämää  saa kerättyä järjestäjien tililtä - millä ihmiset sitten eläisivät, kun menettäisivät joka tapahtuman myötä tuollaisen summan omaa rahaansa?  

Tämä on sellainen aihepiiri, josta kokemuksen seurauksena ihan vähän jotain saatan tietääkin. Voin tarvittaessa opastaakin, jos jollakin on spesifejä kysymyksiä, mutta "yleisesti neuvomaan" en ole kovin hyvä.

[Aura]

FCDA:ssa on paljon mangataustaisia piirtäjiä, joten voi hyvinkin olla että siellä on koettu että mangavaikutteita sorretaan. Joukko on kuitenkin kirjavaa. Mutta eiköhän se ole jo selvää että mielipiteet ovat Hessun omia.

Suomessa on runsain mitoin animeseuroja, joiden kautta myös mangaharrastus on  perinteisesti kulkenut. En näe mitään syytä siihen, miksei yksi hyvä ratkaisu olisi lisätä näiden seurojen kuvataiteellista osuutta ja sitten tehdä näiden seurojen kautta yhteistyötä Suomen sarjakuvaseuran kanssa. Enemmänkin uskon, että tästä olisi hyötyä kaikille.

Tuo olisi varmasti hyvä toimintamalli, olettaen että intoa yhteistyöhön on. En haluaisi uskoa että "emme koe että perinteisen sarjakuvaskenen kanssa on mitään yhteistä joten emme välitä olla missään tekemisissä" olisi mikään yleinen kanta manga- ja animeharrastajien keskuudessa, kuten minun on annettu ymmärtää.

Mutta toisaalta on monia joille animuskeneen meneminen on yhtä vieras ajatus kuin natsimuumioiden riveihin liittyminen.  

[katjunen]

--
Tuo olisi varmasti hyvä toimintamalli, olettaen että intoa yhteistyöhön on. En haluaisi uskoa että "emme koe että perinteisen sarjakuvaskenen kanssa on mitään yhteistä joten emme välitä olla missään tekemisissä" olisi mikään yleinen kanta manga- ja animeharrastajien keskuudessa, kuten minun on annettu ymmärtää.

Mutta toisaalta on monia joille animuskeneen meneminen on yhtä vieras ajatus kuin natsimuumioiden riveihin liittyminen.  

Itseni on vaikea sanoa miten on. Oma identifioitumiseni on aina ollut enemmän samuuden kuin eron kautta tapahtuvaa. Mutta jos manga-väki kerran tuntee olonsa niin huonoksi Sarjakuvaseuran suhteen, eikä ole valmis työskentelemään oman asiansa eteen siellä, niin ehkä toimisi paremmin, jos konkreettinen työ tehtäisiin animeseuroissa, ja seurat sitten tekisivät yhteistyötä keskenään.

Luulen, että tuollaiset "ei meillä ole mitään yhteistä" -lausumat on vähän sellaisia. Miten tämän nyt sanoisi. Sellaista julkista identiteettistrippailua. Aika varma oon, ett salaa pimeässä peiton alla luetaan kuitenkin jokainen yksinään Extraordinary Gentlemania, Kalmaa tahi Nannaa. Mut ei vaan kerrota kelleen...

[Hessu]

Paheksun nyt jonkin verran sitä, että Hessu puhuu ensin "nuorista" ja sitten päätyykin puhumaan ainoastaan mangakoista. Hekö tässä ovat ainoita "edunsaajia"? Millä lailla Sarjakuvaseura on dissannut niitä muita nuoria tekijöitä, joiden nimissä Hessu sanoi puhuvansa? Nyt epäilyttää, että Hessu itse asiassa onkin koko ajan ollut mangakoiden (sinänsä teoriassa hyvällä) asialla, joka turmeltuu siitä, että koetetaan puhua suuremman ihmisryhmän (=kaikkien nuorien sarjakuvataiteilijoiden) nimissä. Mikäli Hessu haluaa kumota tämän epäilykseni, hän toivottavasti esittää myös kommentteja siitä, miten Sarjakuvaseuran tulisi huomioida muita nuoria tekijöitä kuin mangakoja.

Kiitän siitä, että analysoit näitä asioita ja otat huomioon pointtejani.

Tässä kohtaa haluan kumota epäilyksesi. En ole erityisesti mangakoiden asialla, vaan myös heidän asiallaan. Pääasiassa kuitenkin koen olevani nuorten sarjakuvantekijöiden yleisesti sekä erityisesti FinnishComicsDA:n jäsenten asialla. Yksi ei sulje pois toista. Minulta pyydettiin esimerkkejä siitä, miten sarjakuvaseura toimii mielestäni väärin, ja mangapiirien sarjakuvantekijöiden huomiotta jättäminen on yksi niistä asioista.

Miten sarjakuvaseuran tulisi huomioida muita nuoria tekijöitä? Mielestäni kysymys ei ole enää kovin oleellinen, sillä koen FinnishComicsDA:n ottaneen sen roolin, jonka sarjakuvaseuran olisi pitänyt täyttää. Kyseessä on siis spekulointi. Mielestäni sarjakuvaseuran olisi pitänyt olla vahvasti mukana netissä ja luoda nuorille sarjakuvantekijöille mahdollisuus verkostoitua ja harrastaa netin välityksellä. Se on oleellisin asia - en olisi perustanut FinnishComicsDA:ta jos vastaava yhteisö olisi ollut olemassa. Tällä hetkellä se mitä sarjakuvaseuran kannattaisi mielestäni tehdä, on tunnustaa FinnishComicsDA:n asema Suomen toiseksi suurimpana sarjakuvayhteisönä mukana olevien ihmisten määrän perusteella ja alkaa rakentaa sen pohjalta yhteistyötä.

Toivoisin, että yhteistyötä ruvettaisiin rakentamaan puolin ja toisin. Mielestäni tämä Kvaakin natsimuumio-ilmiö olisi hyvä lähtökohta yhteistyön rakentamiselle. Me FinnishComicsDA:ssa osaisimme piirtää aikamoiset natsimuumiot. Toki FinnishComicsDA:n jäsenet niitä voivat piirtää nytkin, mutta näkisin tässä mahdollisuuden laajentaa natsimuumiokilpa Kvaakista myös FinnishComicsDA:n puolelle. Kritiikistä huolimatta yhteistyö olisi mielestäni paras vaihtoehto. Niin kauan kuin koen, että FinnishComicsDA:n jäsenet ja monet muut nuoret on jätetty huomiotta, kritisoin asiaa. Se mitä haen on FinnishComicsDA:n ja minun sukupolveni huomioon ottaminen, samoin mangapiireihin kuuluvien sarjakuvaharrastajien.

Petteri Oja: Olen ensimmäisestä tekstistäni lähtien allekirjoittanut kirjoitukseni omalla nimelläni. Esitän teksteissä omia mielipiteitäni, enkä ole missään vaiheessa väittänyt muuta.

[Emppu]

Kannattaa muistaa se realiteetti, että oli sitten conit tai festit, suomalaisen harrastusskenen tuotannon myynti on pieni osa koko tapahtumaa. Vielä pienempi osa asiaan paneutumattomien seurojen osalla, että kyseessä voi olla enemmänkin ihan resurssipula kuin se, ettei haluta missään nimessä. Vaikea sanoa kiltisti "Ei", jos ei vaan jaksaisi tuoda lisää ja lisää tavaraa vapaaehtoistoiminnan puitteissa. Animeseurathan on kuitenkin pitkälti keskittynyt juuri enemmän Japanin popkulttuuriin kuin suoranaisesti kaikkeen popkulttuuriin.

[Petteri Oja]

Petteri Oja: Olen ensimmäisestä tekstistäni lähtien allekirjoittanut kirjoitukseni omalla nimelläni. Esitän teksteissä omia mielipiteitäni, enkä ole missään vaiheessa väittänyt muuta.

Enhän minäkään väittänyt että esittäisit jonkun muun mielipiteitä kuin omiasi. Kyse oli siitä kenen asialla koet olevasi.

En ole erityisesti mangakoiden asialla, vaan myös heidän asiallaan. Pääasiassa kuitenkin koen olevani nuorten sarjakuvantekijöiden yleisesti sekä erityisesti FinnishComicsDA:n jäsenten asialla.

[Hessu]

Koen olevani FinnishComicsDA:n ja nuorten sarjakuvantekijöiden asialla.

[echramath]

Kulttuuriväki on keskimäärin aika köyhää. Ei esimerkiksi budjetin jokusenkymmenentuhannen euron myyntialijäämää  saa kerättyä järjestäjien tililtä - millä ihmiset sitten eläisivät, kun menettäisivät joka tapahtuman myötä tuollaisen summan omaa rahaansa?  

Niin, sen takiahan Finnconissa ei peritä pääsymaksua. Ilmainen tapahtuma ei voi mennä tappiolle, vaikkei sinne tulisikaan oletettua kävijämäärää. Eri kulttuuritahojen tuen lisäksi kustantajien myyntipöytien vuokrasta saadaan jonkun verran rahaa.

[Toni]

Tällä hetkellä se mitä sarjakuvaseuran kannattaisi mielestäni tehdä, on tunnustaa FinnishComicsDA:n asema Suomen toiseksi suurimpana sarjakuvayhteisönä mukana olevien ihmisten määrän perusteella ja alkaa rakentaa sen pohjalta yhteistyötä.

Hmmm, mitenköhän tämä nyt todellisuudessa menee? Kvaakissa näyttäisi olevan noin 6000 rekisteröitynyttä jäsentä. Kupolissa ja Anikissa varmaan kanssa tuhansia. Paikallisissa sarjakuvaseuroissa parhaimmillaan satoja. Ankisteja satoja tuhansia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Ilmaisten nettiyhteisöjen ja maksullisten seurojen jäsenmääriä ei kukaan järki-ihminen pitäisi vertailukelpoisina edes märissä unissaan.

Käsittääkseni Sarjakuvaseuran toiminta on aina ollut avointa ihan kaikille, jotka HALUAVAT tulla toimintaan mukaan ja tekemään siitä näköistään. Hurjasta määrästä vapaaehtoistyötähän tässä on kuitenkin kysymys.

- Sarjakuvakursseja järjestetään jatkuvalla syötöllä lapsille ja nuorille.
- Sarjainfossa esitellään kaikki sinne lähetetyt nuorten omakustanteet.
- Seura tarjoaa alustan nettisarjojen julkaisuun mm. juuri nuorille.
- Sarjakuvafestareiden Pienlehtitaivaaseen pääsee kuka vain nuori kaupittelemaan omakustanteitaan.
- Jne.

Aika fantsusti vapaaehtoistyötä juuri nuorten piirtäjien avittamiseksi! Ja kiitos kuuluu...

Se, että iso osa anime- ja manganuorista haluaa harrastaa enemmänkin omissa piireissään, on heidän oikeutensa. Niin tapaa varmuudella samanikäisiä ja -mielisiä kavereita, joilla on yhteiset viitekehykset.

Hessun käsitysten ja todellisuuden välille tuntuu revenneen aikamoinen railo. Nyt kannattaisi rauhoitella ja heittää jäitä hattuun. Intomieli ja uhrautuva asioiden ajaminen on aina hienoa, mutta humpsahtaa helposti putkinäköön, jossa ei edes haluta ymmärtää tai nähdä todellisuutta vainoharhojen viidakosta.

[katjunen]

Kiitän siitä, että analysoit näitä asioita ja otat huomioon pointtejani.

Tässä kohtaa haluan kumota epäilyksesi. En ole erityisesti mangakoiden asialla, vaan myös heidän asiallaan. Pääasiassa kuitenkin koen olevani nuorten sarjakuvantekijöiden yleisesti sekä erityisesti FinnishComicsDA:n jäsenten asialla. Yksi ei sulje pois toista. Minulta pyydettiin esimerkkejä siitä, miten sarjakuvaseura toimii mielestäni väärin, ja mangapiirien sarjakuvantekijöiden huomiotta jättäminen on yksi niistä asioista.

Kiitos kiitoksista...
Hyvä jos asia on näin. Olen itse hiukan nimittäin tullut allergiseksi ihmisten "niputtamiselle" - sattuneista syistä.

Nuoret toimijat kaipaavat aina erityistä tukea, ja siihen on Suomessa olemassa ihan valtion ja kuntien tahoilta tulevaa eforttia, jota eri yhdistykset ja toimijat voivat hyödyntää. Itse olen ylpeä (voin olla, koska itselläni ei ole mitään ansiota tästä ideasta ja asiasta)  Turun Sarjakuvakerhon hienosta nuorisoyhteistyöstä Turun Pääkirjaston kanssa.

Miten sarjakuvaseuran tulisi huomioida muita nuoria tekijöitä? Mielestäni kysymys ei ole enää kovin oleellinen, sillä koen FinnishComicsDA:n ottaneen sen roolin, jonka sarjakuvaseuran olisi pitänyt täyttää. Kyseessä on siis spekulointi.

Jos aiheesta keskustellaan, se on minusta oleellista.

Mielestäni sarjakuvaseuran olisi pitänyt olla vahvasti mukana netissä ja luoda nuorille sarjakuvantekijöille mahdollisuus verkostoitua ja harrastaa netin välityksellä. Se on oleellisin asia - en olisi perustanut FinnishComicsDA:ta jos vastaava yhteisö olisi ollut olemassa.

Tämä on tuttu ongelma vähän joka paikassa. Toisaalta kaivataan yhdistyksiä esimerkiksi rahoituksen takia, toisaalta koetaan, että halutaan harrastaa nimenomaan internetissä, toisaalta koetaan, että internet-harrastus ei kuitenkaan ihan riitä, koska tahdotaan tavata myös ihan eläviä ihmisiä, vaihtaa osaamista ja kokemuksia kasvokkain. On siis kaksi vaihtoehtoa: eri tahot, osa url, osa irl, tekee tiivistä yhteistyötä, jotta tiedetään, mitä toinen tekee, eikä tehdä turhaa työtä. Toinen vaihtoehto on, että toimijoilla on oma nettiulottuvuutensa. Molemmat vaihtoehdot vaativat työtä, suunnittelua ja yhteydenpitoa - saattaa olla välttämätöntä valmistautua olemaan jossain määrin myös fyysisesti läsnä.

Internetiin siirtyminen on tullut haasteeksi monille yhdistyksille. Kyse ei ole vain Sarjakuvaseurasta, vaan tässä ollaan sellaisessa yhdistystoiminnan murroksessa, joka aiheuttaa kissanhännänvetoa ja jopa sinänsä vääriä syytöksiä piittaamattomuudesta, koska toiminta- ja viestintäkäytännöt eivät välttämättä ole muuttuneet niin nopeasti kuin esimerkiksi milleniaanit toivoisivat. Pitää myös muistaa, että kaikki ihmiset eivät ole internet-eläimiä. Halussamme toimia ja kommunikoida sähköisesti emme saa työntää näitä ihmisiä syrjään toiminnasta. Se ei olisi oikein.

Siis: mikäli se, mitä sanot Sarjakuvaseuran internet-läsnäolosta ja mahdollisuudesta toimia sähköisesti, on totta, kyse ei suinkaan ole vain Sarjakuvaseuran erikoisominaisuudesta tai jonkinlaisesta salaliitosta, jolla pyritään syrjimään ensisijaisesti internetissä toimivaa nuorta polvea, vaan yhdistystoiminnan haasteesta ylipäänsä. Internet- ja irl-läsnäolon ja -viestinnän ja -toiminnan yhteensovittaminen ei ole ihan haasteetonta, nimittäin.

Kaikesta tästä huolimatta pysyn mielipiteessäni sen suhteen, että yhdistyksen toimintamuodot vastaavat ensisijaisesti (aktiivisen) jäsenistön toiveita. Ellei tietotaitoa ja osaamista ole, eikä välttämättä myöskään tietoa toiveista, toiveiden toteutumisen järjestäminen on käytännössä mahdotonta.  

Tällä hetkellä se mitä sarjakuvaseuran kannattaisi mielestäni tehdä, on tunnustaa FinnishComicsDA:n asema Suomen toiseksi suurimpana sarjakuvayhteisönä mukana olevien ihmisten määrän perusteella ja alkaa rakentaa sen pohjalta yhteistyötä.

Onko se sitten kieltänyt sen? Millainen tällainen tunnustus olisi ja mikä sen funktio?

Toivoisin, että yhteistyötä ruvettaisiin rakentamaan puolin ja toisin. Mielestäni tämä Kvaakin natsimuumio-ilmiö olisi hyvä lähtökohta yhteistyön rakentamiselle. Me FinnishComicsDA:ssa osaisimme piirtää aikamoiset natsimuumiot. Toki FinnishComicsDA:n jäsenet niitä voivat piirtää nytkin, mutta näkisin tässä mahdollisuuden laajentaa natsimuumiokilpa Kvaakista myös FinnishComicsDA:n puolelle. Kritiikistä huolimatta yhteistyö olisi mielestäni paras vaihtoehto. Niin kauan kuin koen, että FinnishComicsDA:n jäsenet ja monet muut nuoret on jätetty huomiotta, kritisoin asiaa. Se mitä haen on FinnishComicsDA:n ja minun sukupolveni huomioon ottaminen, samoin mangapiireihin kuuluvien sarjakuvaharrastajien.

Ainakin minun mielestäni on erittäin hyvä, mikäli pystyt jollakin lailla konkretisoimaan mahdollisia nuorisoon kohdistuvia laiminlyöntejä ja ehdottamaan ratkaisuja niihin. Tässä on tullut imo esiin jo kaksi selkeää asiaa:
- manga-piirtäjien asema
- nettiläsnäolon ja harrastamisen vaikeus (johon FCDA kykenee mahdollisesti vastaamaan, mikäli yhteistyötä saa rakennettua ja mikäli FCDA tosiaan kykenee vastaamaan koko kentän internet-kommunikaation tarpeisiin. Toni näyttää tuossa aiemmin luonnostelleen, minkä kokoisesta kentästä on kyse.)

Onko asioita lisää?
Kuinka ja keille niistä kannattaisi kertoa?

ps. Kannattaa myös oikeasti tehdä itselleen korjausehdotusten lisäksi lista siitä mitä kaikkea Suomen Sarjakuvaseura jo nyt tekee nuorten toimijoiden hyväksi. Toni heitti jo pari juttua, muutakin varmasti on. Siinä saa itselleen hyvän läpileikkauksen siitä, mitä toimintamuotoja jo olemassa - ja pystyy miettimään ehdotuksiaan tätä vasten, jotta kehitysehdotukset ovat mahdollisimman realistisia ja valmiiksi pohjustettuja.  

SkuomSkuom: luonnollisesti tässä kohtaa kehitysehdotukset pitävät sisällään myös yhteistyömuodot. 

[VesaK]

Ei Suomen Sarjakuvaseura ehdi hoivaamaan mangasarjakuvanuoria kun kaikki aika menee tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä johtuneiden laiminlyöntien anteeksipyytelyyn.

Lisäksi, natsimuumio-piirroskilpailulla ei ole mitään tekoa kvaakin kanssa, vaan se on ihan minun itseni junailema juttu. Voisin perustaa Facebookkiin Natsimuumio-sivun ja saisin sille varmasti tuossa tuokiossa 500 tykkääjää. Sitten voisin tällä meriitillä lähteä huutelemaan pitkin somen raitteja että väärin sammutettu,meitin suurporukka ei nyt yhtään tykkää mistään, kaikki pitää laittaa uusiksi, rahaa meitille yää. 

Asioista kannattaisi ottaa selvää ennenkuin lähtee huitomaan pimeään, mutta tämähän on todettu jo muutamaan kertaan ennenkin.

Älkää surko!

[Reima Mäkinen]

Toni jo tuossa ehtikin aika hyvin tiivistää mikä kuva Hessun avautumisesta syntyy.

Minulta pyydettiin esimerkkejä siitä, miten sarjakuvaseura toimii mielestäni väärin, ja mangapiirien sarjakuvantekijöiden huomiotta jättäminen on yksi niistä asioista.

Kehottaisin tutustumaan historiaan. Esimerkiksi Sarjainfon tai Kvaakin avulla tai kyselemään vanhuksilta sen sijaan että heittelee randomina perättömiä syytöksiä. En ole ollut enää viime vuosina mukana seuran aktiivina, mutta vastaan nyt kuitenkin. Syytöksesi pitää paikkansa ainoastaan siltä osin, että Sarjainfo on 2000-luvulla kirjoittanut aika nihkeästi (siis vähän) mangasta, mutta toisaalta tämä on täysin ymmärrettävää sillä homma tehdään TÄYSIN vapaaehtoisvoimin. Siis kirjoittaminen.
Sarjainfo alkoi kyllä kirjoittaa mangasta jo 80-luvulla ja jatkoi tätä satunnaisesti 90-luvulla.
Manga tuli pysyvästi mukaan Helsingin sarjakuvafestivaalien ohjelmaan muistaakseni 2002 tai 2003. Vuosina 2005-2010 festareilla oli mangapäivä. Siis kokonainen mangalle omistettu päivä. Näihin tapahtumiin osallistui kymmeniä tuhansia ihmisiä. Viime syksynä mangapäivää ei enää jostain syystä järjestetty. Olin vuosituhannen alussa järkkäämässä mangaohjelmaa ja nuorten saaminen mukaan tekemään sitä oli kyllä hieman hankalaa, vaikka yhteistyö eri manga- ja animeyhteisöjen kanssa toimikin hyvin.

koen FinnishComicsDA:n ottaneen sen roolin, jonka sarjakuvaseuran olisi pitänyt täyttää.

Tuo kai oli vitsi. Huono vitsi, mutta kuminkin.

Mielestäni sarjakuvaseuran olisi pitänyt olla vahvasti mukana netissä ja luoda nuorille sarjakuvantekijöille mahdollisuus verkostoitua ja harrastaa netin välityksellä. Se on oleellisin asia - en olisi perustanut FinnishComicsDA:ta jos vastaava yhteisö olisi ollut olemassa. Tällä hetkellä se mitä sarjakuvaseuran kannattaisi mielestäni tehdä, on tunnustaa FinnishComicsDA:n asema Suomen toiseksi suurimpana sarjakuvayhteisönä mukana olevien ihmisten määrän perusteella ja alkaa rakentaa sen pohjalta yhteistyötä.

FYI Suomen Sarjakuvaseura on maailman mittakaavassa yksi ensimmäisistä nettisarjakuvan julkaisijoista. Siis sellainen julkaisija joka toimii säännöllisesti ja pitkäjännitteisesti. Toiminta alkoi jo ennen 90-luvun puoliväliä (en nyt jaksa kaivaa tarkkaa ajankohtaa, mutta usko minua). Sitten 90-luvun lopulla sekä netti että koko muu toiminta oli vähällä kuukahtaa sillä homma lepäsi vain muutaman aktiivisen tekijän varassa. Onneksi vuoden 2005 jälkeen kaikki on kulkenut yhä parempaan, ks esim. Sarjakuvablogit.  Edelleen... Kvaakin toiminnan jatkuminen oli muutama vuosi sitten vaakalaudalla, mutta Sarjakuvaseura tuli hätiin ja "pelasti" yksityisenä hankkeena syntyneen yhteisön (jotta toiminta saattoi jatkua suurin piirtein entisen laisena).

Ja mitä Kvaakiin tulee. Täällä on ihan alusta asti ollut oma osasto Mangalle ja animelle. Mutta kelpasiko se nuorille. Ei. Keskustelua aiheesta on kuitenkin käyty. Ja IMHO se on ollut paljon korkeatasoisempaa kuin vaikkapa Anikin tai Kupolin vastaava. Että näin.

Toivoisin, että yhteistyötä ruvettaisiin rakentamaan puolin ja toisin.

On sinulla ihme tyyli aloittaa yhteistyö.

Edit: Unohtui ihan että SSeura myös toi Suomeen pesunkestävän japanilaisen mangakan v. 2008. Ja se että seuran kirjastossa on jo pitkään ollut luettavissa mangaa sekä alkukielellä että muilla.

[JJalonen]

Kyllähän tämä alkaa näyttää enemmän egotrippailulta, kuin asiakeskustelulta. Kaikki kumartakoon Hessu Suurelle.

Omituista, että mistä on peräisin käsitys, että Sarjakuvaseura istuisi jollain apurahakirstulla, mistä se sitten salamyhkää jakaisi mammonaa jäsenilleen. Apurahapohjaltahan sekin toimii, niinkuin suurin osa harrastuspohjaisesta kulttuuritoiminnasta. FinnishComicsDA voi ihan itsekin rekisteröityä, ja laittaa apurahahakemuksia Opetusministeriöön, Kulttuurirahastoon... ja vaikka Japanin suurlähetystöön jos niikseen tulee.

Apurahan saaminen kuitenkin edellyttää toiminnan laadulta varsin kovia näyttöjä, ja niitähän ei ainakaan toistaiseksi ole olemassa.

Aika kummallinen ajatus on myös, että Sarjakuvaseuran pitäisi vielä lisätä toimintaansa netissä. Ne resurssit.

Mangan "eriytynyt" asema suomalaisessa sarjakuvaskenessä on myös aika pitkälti mangan harrastajien oman toiminnan perua. 90-luvullahan oli niin tärkeää, että kaikissa jutuissa ja asiayhteyksissä piti lukea nimenomaan, että piirtää "mangaa", ei että piirtää sarjakuvaa. Olisikin ihan mielenkiintoista kurkistaa vaihtoehtotodellisuuteen, jossa manga-nimitys olisikin jätetty Japaniin, ja japanilaisvaikutteisetkin piirtäjät olisivat tehneet vain sarjakuvaa. Olisi varmaan kaikilla helpompaa.

[mari]

Ihanaa on ollut lukea teidän päteviä argumenttejä seuran toiminnan puolesta: paljon on parannettavaa, mutta paljon myös jo nyt tehdään.

Parannusehdotukset ja kritiikki on aina hyväksi, mutta yhteistyö voi olla vaikeaa sellaisten kanssa, jotka haukkuvat ja mustamaalaavat ilman tarkempia perusteluita.

Itse käsitän mangan ja sarjakuvan samana asiana: kun esim keskuksella järjestetään sarjakuvakursseja, niihin voi tulla piirtämään myös mangaa.

Se mua harmitti sarjainfo-kautenani, ettei saatu lisättyä mangasta kertovia artikkeleita. Harmittaa myös sanoa se sama resurssien puute syyksi, mutta meillä ei vain ollut ketään, jolla olisi ollut tarpeeksi aikaa/osaamista kirjoittaa manga-artikkeleja. Keskukselle oli suunnitteella myös manga-lukupiirejä (joihin itsekin mielelläni osallistuisin) joskus, mutta siihenkään ei ketään saatu vetäjäksi, vielä.

Ja mitä ikään tulee: taisin itse olla 25 vuotias kun aloitin Vesan kanssa Sarjainfon päätoimittajana... Ja oonko jotenkin outo, kun näen 30-vuotiaan vielä hyvinkin nuorena?

ps. Terveisiä Riikasta. Täällä sitä ollaan Baltiassa luomassa kontakteja ja promoamassa suomalaista sarjakuvaa sekä sarjakuvakulttuuria. Anteeksi.