FinnishComicsDA, ryhmällinen suomalaista sarjakuvaa

[Aura]

Conien taidekujilla. Et sinä siitä ole kiinnostunut. Niistä kustanteista puolet on yaoita.

Tuossa on toinen ongelma fanituspohjaisuudessa. Uuden tekijän on todella vaikea päästä esiin ja saada lukijoita jos hän ei A) piirrä yaoita B) piirrä fanartia tai C) ole aito japanilainen.

[Jari Lehtinen]

Toisaalta muistan tämän yhden paneelin Helsingin sarjakuvafestareilta, Reima juonsi. Paikalla Team Pärvelö, Rama ja Tomoko. Kysymys kuului: millä tavalla suomalaisen mangapiirtäjän ongelmat eroavat suomalaisen sarjakuvapiirtäjän ongelmista. Kaikki vastasivat: ei millään lailla.

[JJalonen]

 

Tämä ketju on kyllä ollut niin paljon melua tyhjästä, tyyliin "Been there, done that!".

Surkuhupaisimpaa on, että omakohtainen nillitys poislukien, niin kaikki Hessun esittämästä kritiikistä on täällä Kvaakissa jo vuosien varrella veistelty. Tuoreimpana esimerkkinä tuo vaaleanpunainen Finnish Comics "raamattu", jonka sisällöstä ja tarpeellisuudesta väiteltiin aika kiivaastikin omassa ketjussaan, ja jopa yhteissävelkin saatiin aikaiseksi.

Nuoruuden idealismi ja putkinäkökulma on tottakai itsekin eletty, joskin silloin scifi-/sarjakuvapiireissä tuo ikähaitari oli huomattavasti laajempi. Seurojen hallituksissa oli silloin 16-17 vuotiaana myös, "HUOH!", lähes nelikymppisiä. Noin sitä oppi arvostamaan aikaisempia aktiiveja.  Toisaalta silloin tietysti oli vielä tapana kunnioittaa vanhempiaan.

Paljon on urheilun ja taiteen maailmassa nuoria suuria lupauksia, mutta sitten iskee todellisuus; ei tullut mestarisarjakuvapiirtäjää, vaan kaupungin virkamies. Tottakai toivon, että kymmenen vuoden päästä Sarjakuva Finlandia ojennetaan FinnishComicsDA:n alumnille. Se jää nähtäväksi.

Manga-puolesta voi sanoa, että anime-seuroja kait löytyy useammastakin kaupungista. Täällä Turussahan oli hauskasti, että Turun Scifi Seura oli ainakin yhdessä vaiheessa voimakkaasti manga/anime-painoitteinen. Tämän hetken tilannetta en tiedä.

Tuo lehtipisteen "Japani pop-kulttuurilehden" väkihän taitaa olla aika oma porukkansa.






 

[Aura]

Toisaalta muistan tämän yhden paneelin Helsingin sarjakuvafestareilta, Reima juonsi. Paikalla Team Pärvelö, Rama ja Tomoko. Kysymys kuului: millä tavalla suomalaisen mangapiirtäjän ongelmat eroavat suomalaisen sarjakuvapiirtäjän ongelmista. Kaikki vastasivat: ei millään lailla.

Joo, totta tuokin, osittain. Mutta osalle tekijöistä on liiankin tuttua tuo mangajähääminen, siis muillekin kuin mulle, vaikka olen ehkä saanut kuulla siitä eniten kun olin ensimmäisiä. Jos mangaihmisiä ei kiinnosta länsimaisen tekemä manga (jos se ei ole yaoita) ja natsimuumioita ei kiinnosta manga, kelle mangavaikutteinen tekijä voi töitään tarjota? Vaikka taitoja olisikin (ja kaikilla meillä ei vielä ole) on hankala rakentaa uraa jos lukijakuntaa ei yksinkertaisesti ole. Voi vain toivoa että fanituspiireistä pääsee joku ponnistamaan esiin, vaikka sitten niin että myyvät oheistuotteita netissä ja saavat almuja.

[Mikael Mäkinen]

Tai ottakaa mallia edellisistä sukupolvista, jotka eivät kyselleet natsimuumioilta vaan tekivät helvetin hyviä tapahtumia, näyttelyitä, lehtiä ja tempauksia. Ilman rahaa. Aina löytyy yhteistyötahoja, joilta saa tiloja, mainoksia, sponsoriapua jne. Muistelen lämmöllä Solja Järvenpään (ja kumppaneiden) järjestämiä Lahden sarjakuvan lokakuu -tapahtumia 2006 ja 2007. Oli myyntipöytää ja iltabilettä ja Lahti Comics -antologiaa ja näyttelyjäkin oli pystytetty ympäri kaupunkia, mm. lahtelaisten baarien vessoihin. Eikä takuulla pennin hyrrää taskussaan yhdelläkään järkkärillä.

Totta, mutta tuo vaatii myös että on joku jolla on rahaa, tai tiloja joita saa rahalla. Lisäksi täältä Äetsästä on hauska sanoa, että se vaatii että on paikanpäällä joskus jopa kahtena peräkkäisenä päivänä.

Kustantaminen kuitenkin vaatii rahaa, tai sitten sitä ei voi kutsua kustantamiseksi...

Conien taidekujilla. Et sinä siitä ole kiinnostunut. Niistä kustanteista puolet on yaoita.

Joskus käyn nuuskimassa pöytiä, selailen julkaisuja, näyttelen närkästynyttä ja piirtäjät tirskuvat. Se on ihan hauskaa tutkailua natsimuumion ikäiselle.

Sieltä seasta täytyy vain löytää jotain, siinähän sekin on. Kvaakista olen löytänyt monta huippu-tekijää, jopa niin että menin sinne pankkiin ja hain sen lainan ihan vain päästäkseni kustantamaan. Näin kuitenkin kävi FCDA:nkin kanssa, yhden kanssa on sopimus tehtynä, toisen kanssa vielä neuvotellaan.

[Hessu]

Pienenä sivuhuomautuksena sanoisin, että FinnishComicsDA:sta löytyy kaikenlaisia sarjakuvantekijöitä, kaikista eri tyylisuunnista. Taiteellisempaa, kokeellisempaa sarjakuvaa, toimintasarjakuvaa, mangatyylistä sarjakuvaa, strippisarjakuvaa, kaikenlaista sarjakuvaa. Meidän yhteisömme on hyvä esimerkki siitä että mangaväen ja sarjakuvapiirien ei tarvitsisi olla erillään - ja ne eivät aina ole erillään.

Valitettavasti näen, että te Sarjakuvaseurassa ja Kvaakissa todellisuudessa haluatte, että mangapiirit ovat teistä erillään. Tai sitten vain ette halua pyrkiä heidän kanssaan minkäänlaiseen kontaktiin. Lopputulos on sama. Onhan se naurettavaa että Suomen sarjakuvakentän suurin toimija ei tarjoa mitään mangapiirien sarjakuvantekijöille. Ja näitä tekijöitä on paljon!

Foliohattuhenkisempi puoleni haluaisi väittää, että kyseessä on Sarjakuvaseuran ovela hajota ja hallitse-tekniikka. Kun mangaharrastajat pidetään seuran toiminnan ulkopuolella, voidaan apurahat ohjata oman porukan taskuihin, ja piiri pieni pyörii. En kuitenkaan väitä näin - sanon vain, että tämä on yksi tapa tulkita asiaa.

Onko tässä tarpeeksi selkeää kritiikkiä, jota olette väen vängällä vaatineet ja jota ette osaa teksteistäni löytää?

Suomen sarjakuvaseura ei tarjoa mitään mangapiirien sarjakuvantekijöille, vaikka seuran pitäisi edustaa ja tukea kaikkea suomalaista sarjakuvaa - jo ihan nimensä puolesta. Siinä se on boldattuna. Miksi näin on? Esitetään samalla ehdotus joita aion laittaa useamman ihan listan muotoon kuten on ehdotettu. Esittäkää julkinen anteeksipyyntö Suomen mangapiirien sarjakuvantekijöille, jotka olette jättäneet täysin huomiotta. Mihin perustan väitteeni? Omaan laajaan kokemukseeni sarjakuvaharrastajana ja nuorena henkilönä, sekä monien muiden kokemuksiin, kuten vaikkapa Auran tässä ketjussa.

PS. Kunnioitan suuresti iäkkäämpiä ihmisiä. Kunnioitan myös teitä, iästä riippumatta. Tässä ei nyt ole kyse kenenkään kunnioituksesta yksilönä, jota ei mielestäni tästä keskustelusta puutu, vaan ihan muista, tärkeämmistä asioista.

[Grezen]

Esittäkää julkinen anteeksipyyntö Suomen mangapiirien sarjakuvantekijöille, jotka olette jättäneet täysin huomiotta.

 

Rauhotus nyt jo vähän.

[Lurker]

Foliohattuhenkisempi puoleni haluaisi väittää, että kyseessä on Sarjakuvaseuran ovela hajota ja hallitse-tekniikka.

Että sitten ihan salaliittoteorioita tällä kertaa?

Lääkkeet, lääkkeet, kuten Pasilassa sanotaan.

[katjunen]

Nyt on pakko pistää oma lusikkansa soppaan ja kysyä, että missä tämä mangapuoli on ja miten heihin saa yhteyden?

Mangan harrastajiin saa kontakteja esimerkiksi Kupolin ()http://www.kupoli.net/, Anikin (http://www.aniki.fi/) tai paikallisten anime- ja mangayhdistysten kautta. Myös coneissa kannattaa käydä; näistä on runsaasti tietoa Anikissa.

Jos tulkitsin oikein (ja on hyvin mahdollista että en) kyse on, kuten aina ennekin, rahasta. Ketä sitä saa ja mistä syystä. Tähän en ole koskaan päässyt mukaan. Vaikka olisin koska tehnyt mitä, en ymmärrä miksi minun pitäisi saada tyhjästä rahaa. Mutta se on sivuseikka.

Menkää pankkiin, sieltä saa rahaa. Sitten voitte kustantaa/järjestää/tehdä mitä haluatte.

Valitettavasti voittoa tavoittelemattoman tapahtuman tai yhdistyksen toimintaan ei saa pankista rahaa. Erilaisia avustustahoja sen sijaan kannattaa kokeilla, jos on olemassa visio siitä, millä lailla oman tahon toiminta on hyödykästä, aktivoivaa, uutta luovaa, jne. esimerkiksi jollekin taidelajille, ihmisryhmälle, jne. Nämä rahat tulevat merkittävissä määrin erilaisilta säätiöiltä, jotka tahtovat tukea kulttuurin harrastamista ja kehittymistä tai sitten veikkausvaroista.

[Aura]

Suomen sarjakuvaseura ei tarjoa mitään mangapiirien sarjakuvantekijöille, vaikka seuran pitäisi edustaa ja tukea kaikkea suomalaista sarjakuvaa - jo ihan nimensä puolesta. Siinä se on boldattuna. Miksi näin on? Esitetään samalla ehdotus joita aion laittaa useamman ihan listan muotoon kuten on ehdotettu. Esittäkää julkinen anteeksipyyntö Suomen mangapiirien sarjakuvantekijöille, jotka olette jättäneet täysin huomiotta. Mihin perustan väitteeni? Omaan laajaan kokemukseeni sarjakuvaharrastajana ja nuorena henkilönä, sekä monien muiden kokemuksiin, kuten vaikkapa Auran tässä ketjussa.

No, en koe että Sarjakuvaseuran salaliitto olisi syy miksi en ole itse menestynyt. Siihen vaikuttaa enempi taitojen puute ja se että eri ryhmät ovat erillään - ja siitä ovat vastuussa sekä mangaa vihaavat natsimuumiot että mangapiirit itse. Kaikki natsimuumiot eivät vihaa mangaa, ja suurimman osan positiivista kommenteista olen saanut nimenomaan natsimuumioilta. Suuri osa ilkeistä kommenteista pseudomangaa kohtaan on tullut nimenomaan mangapuolelta, ei Sarjakuvaseuralta.

Se on hienoa että FCDA:ssa on paljon erilaisia tekijöitä oletettavasti hyvässä sovussa, mutta tämä ei ole nyt sitä siltojen rakentamista natsimuumioiden tai mangapiirien suuntaan...

[echramath]

En nyt löydä enää kommenttia jossa oli viittaus eri hiippakuntien toimintaedellytyksiin... Sen vain meinasin sanoa että sarjakuvaharrastuksen ulospäin näkyvin ja toimeenpanevin porukka on aina ollut meillä piirtäjät. Piirtäjät ovat esimerkiksi perustaneet kymmenkunta sarjakuvaseuraa (ei tosin tätä Suomen SS:aa, joka on keskustelussa ollut esillä) ja julkaisseet niiden puitteessa satoja sarjakuvalehtiä ja albumeita. Myös sarjakuvatapaamiset pyörivät eri kaupungeissa piirtäjien varassa, vaikka ovatkin kaikille avoimet.

Minä siitä taisin mainita. Tapaaminen muutenkin auki olevassa baarissa pyörii omalla massallaan (jos vain aina tulee ihmisiä paikalle) ja yhdistystoiminta on pohjimmiltaan yksinkertaista – varmaankin julkaiseminenkin, jos tuntee ammattimaisena piirtäjänä painamisen tekniset kommervenkit.

Sen sijaan kun tapahtumaan odotetaan pariatuhatta kävijää, tarvitaan esimerkiksi joku, jolla on pienen maalaiskunnan kokoisen ihmisjoukon turvallisuusasiat hanskassa, joku, joka ymmärtää numeroita ja talousasioita, joku, joka osaa hankkia sitä rahoitusta, joku, joka organisoi joukosta sekalaisia ihmisiä työvoiman yksikössä, hänen allaan joku, joka organisoi kolmesta hihittävästä mangateinistä toimivan narikkapalvelun ja kaupan päälle vielä joku, joka pitää koko paketin koossa ja huolehtii siitä, että em. ihmiset pysyvät määräajoissaan. Kuka tahansa nämä tehtävät hyvin hanskaava voi toki olla piirtäjäkin, mutta tuskin siinä mitään korrelaatiota on.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Alkaa kyllä olla vähän WHBT -olo.

[haplo]

Mangan harrastajiin saa kontakteja esimerkiksi Kupolin ()http://www.kupoli.net/, Anikin (http://www.aniki.fi/) tai paikallisten anime- ja mangayhdistysten kautta. Myös coneissa kannattaa käydä; näistä on runsaasti tietoa Anikissa.

Noista on varmaan ihan hyvä lähteä liikkeelle.

Olen ollut sivustaseuraajana huomaavinani, että mangaporukat pyörisivät paljon IRC:ssä ja pitäisivät sitä kautta yhteyttä. Paha sanoa, kun en itse irkkaa. Mutta ainakin Kupolissa tuo olisi pitänyt aloittaa jos olisi halunnut toimintaan enemmälti osallistua. Ei tainnut olla mikään virallinen kanta, mutta käytännössä tarpeen.

[VesaK]

‎
Jaha, nyt päästiin jo antenniosastolle. Eipä siinä mitään, säädetään keskustelun taso sitten siihen pykälään.  

Natsimuumio-piirroksia tippuu tasaista tahtia. Lisää saa ja pitää lähettää.

Jokos koulussa on päästy niin pitkälle että on kerrottu miten Gandhien väkivallattomuus-aate päättyi?

 Rauhanterkuin Mahatma, Indira ja Rajiv.

[Mikael Mäkinen]

Mangan harrastajiin saa kontakteja esimerkiksi Kupolin ()http://www.kupoli.net/, Anikin (http://www.aniki.fi/) tai paikallisten anime- ja mangayhdistysten kautta. Myös coneissa kannattaa käydä; näistä on runsaasti tietoa Anikissa.

Kiitokset näistä! Pitää tutustua!

Valitettavasti voittoa tavoittelemattoman tapahtuman tai yhdistyksen toimintaan ei saa pankista rahaa. Erilaisia avustustahoja sen sijaan kannattaa kokeilla, jos on olemassa visio siitä, millä lailla oman tahon toiminta on hyödykästä, aktivoivaa, uutta luovaa, jne. esimerkiksi jollekin taidelajille, ihmisryhmälle, jne. Nämä rahat tulevat merkittävissä määrin erilaisilta säätiöiltä, jotka tahtovat tukea kulttuurin harrastamista ja kehittymistä tai sitten veikkausvaroista.

Ah, mutta tässä asia minusta mättääkin. Jos halutaan rahaa ilman muuta, niin siitä on paljon kilpailua. Ja silloin alkaa riitely. Toisaalta taas muiden rahoja on helppo käyttää. Jos pitää pistää omat rahat likoon, niin silloin ei enää tehdäkään mitään hätiköityä, tai lievemmin sanottuna tulee mietittyä ainakin kaksi kertaa.

[katjunen]

Pienenä sivuhuomautuksena sanoisin, että FinnishComicsDA:sta löytyy kaikenlaisia sarjakuvantekijöitä, kaikista eri tyylisuunnista. Taiteellisempaa, kokeellisempaa sarjakuvaa, toimintasarjakuvaa, mangatyylistä sarjakuvaa, strippisarjakuvaa, kaikenlaista sarjakuvaa. Meidän yhteisömme on hyvä esimerkki siitä että mangaväen ja sarjakuvapiirien ei tarvitsisi olla erillään - ja ne eivät aina ole erillään.

Ei niiden tarvitse olla samassakaan. Ei tällaisiin asioihin ole olemasassa minkäänlaisia sääntöjä. Joskus on parasta, että pidetään toimijat erillään, mutta tehdään tiivistä yhteistyötä. Tämä vaatii taas puolestaan asiallista keskustelua mieluummin kuin vaatimuksia.

Valitettavasti näen, että te Sarjakuvaseurassa ja Kvaakissa todellisuudessa haluatte, että mangapiirit ovat teistä erillään. Tai sitten vain ette halua pyrkiä heidän kanssaan minkäänlaiseen kontaktiin. Lopputulos on sama. Onhan se naurettavaa että Suomen sarjakuvakentän suurin toimija ei tarjoa mitään mangapiirien sarjakuvantekijöille. Ja näitä tekijöitä on paljon!

Onko mangapiirien aktiivisia toimijoita mukana Sarjakuvaseurassa?
Ellei, mistä Sarjakuvaseuran pitäisi tietää, minkälaista toimintaa mangapiirien sarjakuvantekijät haluavat? En ainakaan näiden 11 sivun aikana ole vielä ollut huomaavinani ainuttakaan konkreettista ehdotusta.  

Foliohattuhenkisempi puoleni haluaisi väittää, että kyseessä on Sarjakuvaseuran ovela hajota ja hallitse-tekniikka. Kun mangaharrastajat pidetään seuran toiminnan ulkopuolella, voidaan apurahat ohjata oman porukan taskuihin, ja piiri pieni pyörii. En kuitenkaan väitä näin - sanon vain, että tämä on yksi tapa tulkita asiaa.

Kuulisin mielelläni, mistä apurahoista Sarjakuvaseura tekee päätökset. Ehkä Hessu kertoo tästä lisää?  

Onko tässä tarpeeksi selkeää kritiikkiä, jota olette väen vängällä vaatineet ja jota ette osaa teksteistäni löytää?

Suomen sarjakuvaseura ei tarjoa mitään mangapiirien sarjakuvantekijöille, vaikka seuran pitäisi edustaa ja tukea kaikkea suomalaista sarjakuvaa - jo ihan nimensä puolesta. Siinä se on boldattuna. Miksi näin on? Esitetään samalla ehdotus joita aion laittaa useamman ihan listan muotoon kuten on ehdotettu. Esittäkää julkinen anteeksipyyntö Suomen mangapiirien sarjakuvantekijöille, jotka olette jättäneet täysin huomiotta. Mihin perustan väitteeni? Omaan laajaan kokemukseeni sarjakuvaharrastajana ja nuorena henkilönä, sekä monien muiden kokemuksiin, kuten vaikkapa Auran tässä ketjussa.

Täytyy sanoa, että olen aika hiton pettynyt.
Kuvittelin, että tässä olisi ollut ollut kysymys jostain tuoreemmasta kuin manganpiirtäjien jatkoyrityksestä vetää kissanhäntää "muun sarjakuvaskenen" kanssa.  Ei, tätä konkreettista kritiikkiä ei tekstistäsi löytynyt aiemmin lainkaan. Nyt olemme lähestymässä vähitellen pistettä, jossa voidaan puhua ihan oikeasti konkreettisista teoista. Mutta ihan täysin perillä ei olla minusta vieläkään.

Kenen pitää esittää mainittu anteeksipyyntö? Kuka on tämä "te", josta tässä puhutaan?

Olisi myös kiva saada tietää konkreettisesti, että miten manganharrastajia sitten pitäisi huomioida. Ja ellei Suomen sarjakuvaseuran jäsenistössä ole mangan harrastajia tekemässä asioita mangan eteen, millä lihaksilla näiden "jonkun muun" harrastajien kuuluisi ajaa mangakojen asiaa? Yhdistys on jäsentensä kuva. Eli: ellei yhdistyksessä ole johonkin asiaan jäsenistön tuomaa tietotaitoa ja muita resursseja, sillä ei näitä resursseja käytössään keskiarvoisesti ole. (Disclaimer tässä kohdin, että puhun nimenomaan yhdistyksistä _ylipäänsä_. Itse en ole päättämässä Sarjakuvaseuran toiminnasta.)

Todettakoon tähän että lasken itseni sattuneista syistä varsin vahvassa määrin mangan harrastajaksi (lukijatasolla). Olen ollut järjestämässä tapahtumia, näyttelyitä ja niin edespäin. Tähän nähden mielestäni on mukavaa, mikäli kaikenlainen suomalainen sarjakuva kyetään huomioimaan myös Sarjakuvaseuran toimesta.

En kuitenkaan kuvittele, että yhdistyksen aktiivit lähtisivät ajamaan jotakin himoitsemaani, jollei tältä alalta ole yhdistyksessä riittävästi osaamista tai siihen ole riittävästi kiinnostuneita jäseniä tai muita resursseja. Tietenkin voin itse lähteä mukaan yhdistykseen tätä asiaa ajamaan, mutta en voi olettaa muiden tekevän omia töitäni.

Suomessa on runsain mitoin animeseuroja, joiden kautta myös mangaharrastus on  perinteisesti kulkenut. En näe mitään syytä siihen, miksei yksi hyvä ratkaisu olisi lisätä näiden seurojen kuvataiteellista osuutta ja sitten tehdä näiden seurojen kautta yhteistyötä Suomen sarjakuvaseuran kanssa. Enemmänkin uskon, että tästä olisi hyötyä kaikille. Uskon, että tätä kautta kaikki toimijat saisivat pitkällä aikavälillä parhaan hyödyn ja Sarjakuvaseura parhaan tuen siihen, että sen toimintamuotoihin saataisiin myös mangapuolta ilahduttavia toimintamalleja. Samalla myös alkurahoitus hoituisi, esimerkiksi kuntien nuorisotoimien tai muiden avustustahojen kautta, joilta yhdistykset kyllä saavat rahoitusta.

Vielä lopuksi kertauksena: yhdistys on jäsentensä näköinen. Se osaa ja tietää enintään VAIN ne asiat, joita sen jäsenistö osaa ja tietää.  

Paheksun nyt jonkin verran sitä, että Hessu puhuu ensin "nuorista" ja sitten päätyykin puhumaan ainoastaan mangakoista. Hekö tässä ovat ainoita "edunsaajia"? Millä lailla Sarjakuvaseura on dissannut niitä muita nuoria tekijöitä, joiden nimissä Hessu sanoi puhuvansa? Nyt epäilyttää, että Hessu itse asiassa onkin koko ajan ollut mangakoiden (sinänsä teoriassa hyvällä) asialla, joka turmeltuu siitä, että koetetaan puhua suuremman ihmisryhmän (=kaikkien nuorien sarjakuvataiteilijoiden) nimissä. Mikäli Hessu haluaa kumota tämän epäilykseni, hän toivottavasti esittää myös kommentteja siitä, miten Sarjakuvaseuran tulisi huomioida muita nuoria tekijöitä kuin mangakoja.