En halua kuulostaa katkeralta häviäjältä, mutta olen (jälleen kerran) pettynyt Kemin sarjakuvapäivien sarjiskisan voittajavalintaan, ja olen niin hämilläni, että on pakko tännekin asiasta kirjoittaa.
Ankeus ja suomalainen taide tuntuu kulkevan käsi kädessä muutenkin, mutta voittajat näissä kisoissa ovat lähes aina kliseisiä ja samalla ankealla tyylillä tehtyjä. Ykkössijalle päässyt tarina oli kyllä ihan jees, mutta jäi kyllä tyhjä fiilis seitsemästä parhaasta teoksesta. Olin odottanut, että taso olisi ollut kovempi. Olisin nimittäin mieluusti hävinnyt oikeasti koville sarjakuville, mutta sellaisia en nähnyt.. ja uskon, että vika on voittajavalinnassa: oikeasti kiinnostavat sarjikset on karsittu heti alussa pois. Tuomaristo tuntuu suosivan pelkästään psykedeelisiä, teknisesti yksinkertaisia pikkustrippejä ja flash-animaatioita yms. multimediapläjäyksiä sarjakuvien sijasta, vaikka kilpailussa on kyse sarjakuvista, eikä animaatioista. Näyttää siltä, että heti, kun "sarjakuvassa" on klikattavia nappuloita ja liikkuvia juttuja, johtoporras on haltioissaan.
Olen varmaan mielestänne väärässä, mutta katsokaapa suomalaisen sarjakuvan tilannetta maailmalla. Ei ihme, että ulkomailla ketään ei kiinnosta, jos parhaimmistomme on tätä luokkaa.
Missä kaikki Transmetropolitan -tasoiset timantinkovat sarjikset? Olen aivan varma että niitä on olemassa, mutta sarjisten julkaisusta päättävät 80-vuotiaat vanhukset eivät niitä uskalla päästää julkisuuteen. Nämä kilpailut ovat tietysti vain yksi osa isoa ongelmaa.