Minusta tuo matka Kemiin saakka on melko suuri kysymysmerkki monille ja onko
sarjakuvamuseo yksistään riittävä kannustin saada lisää matkailu ja turtisti virtoja kaupunkiin? Toisaalta sarjakuvista pitäville matka ei ole kait este. Mutta kaupungin pitää satsata myös muihin kultuurillisesti tärkeisiin investointeihin kuin se, että laittaa suuret odotukset matkailuvirtojen mahdollisista kasvuista pelkästään sarjakuvamuseon varaan.
Mutta idea kuitenkin ihan toteuttamiskelpoinen siinä suhteessa, että toki pohjoisempaankin Suomeen pitäisi saada jotain sarjakuvaan liittyvää, mutten usko museon olevan tuo ongelman ratkaisu.
Ja sitten vielä yksi pointti, mistä Reima Mäkinenkin täällä mainitsi. Onko pienellä kaupungilla varaa ylläpitää museota, jonka kustannukset maksavat joka päivä? Silloin pitäisi olla perusteltua laskea kustannukset ja se, onko museolla riittävästi kävijöitä mihin minä pelkään vastauksen olevan ei.
Enkä tarkoita sitä ja halua sanoa, että kaikki pitäisi olla vain Helsingissä. Mutta realiteetti on se, että suuremmissa Suomen kaupungeissa on ymmärrettävästi enemmän mahdollisuuksia pitää yllä sarjakuvamuseota, jonka kulut vuositasolla eivät jää varmastikaan vähäisiksi. En usko että sarjakuvamuseo puoltaisi olemassaoloaan Kemin kokoisessa kaupungissa.
Toisaalta positiivinen puoli asiassa on se, että Kemin kaupunki tarjoaisi tilat sarjakuvamuseolle. Mutta samassa yhteydessä mainittiin että tilat "ehkä ympärivuotiseen käyttöön". Siis EHKÄ! Ja samalla hieman pienempää vuokraa eikö vain, sillä artikkelissa todettiin, että aineistoa museota varten on olemassa runsaasti, mikä on loistava asia.
Se mitä minä näkisin nyt tärkeänä olisi nimenomaan se, että Kemin sarjakuväpäiviä olisi pidetty toimivana kokonaisuutena ja kait jossain puhuttiin koko sarjakuvapäivien loppumisesta sen takia, ettei ole resursseja eli siis tarpeeksi henkilökuntaa jatkamaan toimintaa. En ole tästä ihan varma. Ei sarjakuvapäivät minusta ole voineet tullut tiensä päähän kuten artikkelissa ehkä annettiin varovasti ymmärtää. Miksi olisivat? Eikö samaan hengenvetoon joku voisi todeta, että sarjakuvafestivaalitkin ovat tulleet tiensä päähän tuollaisena formaattina? Miksi Eero Saijan mielestä kemin sarjakuvafestivaalit ovat tulleet tuossa formaatissa tiensä päähän, se ei minulle selvinnyt lainkaan lukiessani tuota artikkelia. Mihin Suomalaisen sarjakuvan tila on oikeastaan menossa tätä nykyä?
Lounais-Lapin artikkeli luettavissa tässä osiossa tuolla ylempänä linkissä.