Pelialalla kun kuitenkin on omat vaatimukset konseptitaiteen suhteen ja näkemykset pitäisi sopia pelisuunnittelijan näkemyksiin. Kaikki tietämäni graaffikot ovat työnsä saanee viime kädessä näytetöiden perusteella. Niiden näytetöiden on kuitenkin syytä olla ainakin osittain peligrafikkaa.
Tai markkinoinnin näkemyksiin. Tai pelejä ostavien nörttien tottumuksiin.
Ikävä kyllä aika monessa -varsinkin 3D:tä tuottavassa- pelifirmassa arvostetaan ainoastaan fotorealistista, maalauksellista jälkeä. Niillä pääsee ainakin konseptigraafikoksi, vähäksi aikaa. Hyvä esimerkki siitä mitä perinteisissä pelipuljuissa yleensä kaivataan olisi joku
tällainen. Maalaisjärjellä luulisi että mielikuvitus ja visio olisi tärkeämpää, valitettavasti todellisuus on usein toinen.
Joissain mobiilipuljuissa voi päästä tekemään sarjakuvatyyliä, jos on kyse 2D-peleistä. Silloinkin ihmisillä tuntuu olevan kumman jäykät näkemykset siitä mikä menee läpi.
Tai sitten voi opetella tekemään 3D:tä, jos on ylimääräiset 500 tuntia sijoitettavana. Liika mallintaminen saattaa kyllä jäykistää piirrosjälkeä, jos piirtäminen jää vähemmälle (nimim.kokemusta on). Lisäksi se on orjan hommaa jolla on lähitulevaisuudessa riski surkastua pelkäksi teknisen skriptinkirjoittajan hommaksi työkuvioiden automatisoituessa.