Kirpputorit osaratkaisuna pienkustantajien ongelmiin

[Veli Loponen]

Helsingissä kuitenkin ei ole samankaltaisia itsepalvelukirpputoreja kun Bonuskirppis tai Ykköskirppis Tampereella.

Helsingissä on ainakin yksi itsepalvelukirppis suht keskustassa. Stadionin lähellä Manskulla (siinä ratikkahallin toisella puolella) on yksi.

[hdc]

Helsingissä on ainakin yksi itsepalvelukirppis suht keskustassa. Stadionin lähellä Manskulla (siinä ratikkahallin toisella puolella) on yksi.

Pienehköjä vuokrahyllykirppiksiä on myös Flemarilla ja Aleksis Kiven kadulla, sieltä Flemarin kirppikseltä olen joskus ostanutkin käytettyjä sarjiksia.
Joskin ovat ehkä hiukka nuhjuisia enkä tiedä kuinka hyvin siellä tavara yleensä liikkuu...

[Kreegah Bundolo]

Kuten sanottua, näen tällaisella operaatiota potentiaalia keskisuurissa kaupungeissa joissa vastaavaa tarjontaa ei ole kirjakauppojen eikä antikvariaattien hyllyssä. Helsinki on mielestäni hyvin katettu.

[Mikael Mäkinen]

Kuten sanottua, näen tällaisella operaatiota potentiaalia keskisuurissa kaupungeissa joissa vastaavaa tarjontaa ei ole kirjakauppojen eikä antikvariaattien hyllyssä. Helsinki on mielestäni hyvin katettu.

Sastamala on pieni kaupunki. Mutta mikäs minua estää, pöytä pystyyn vain. Koitan saada viikonlopun aikan tehtyä, ilmoittelen tännekin sitten miten käy.

Joskin aion turvata selustani ainakin aluksi laittamalla sinne muutakin kuin omia lehtiä ja albumeita. Jos ei muuta niin pääsisi tuosta tupla-numeroiden kasasta eroon.

[Kreegah Bundolo]

Joskin aion turvata selustani ainakin aluksi laittamalla sinne muutakin kuin omia lehtiä ja albumeita.

Tämä on fiksua.

Lisään vielä kun moni ei tunnu tajuavan tätä että yhden pienen kustantamon rajallisella katalogilla ei pysty menestyvää kirpputoripöytää pitämään. Pitää olla paljon kaikenlaista, ehkä myös jotain vähän kaupallisempaakin että touhu kannattaa ja sitä jaksaa. Yhtä nimikettä menee joku kymmenen kappaletta vuodessa per pöytä. Joitakin menee paremmin ja on myös kirjoja joita ei osta kukaan oli hinta mikä tahansa.

Ajatukseni ydin on siis siinä että jos tällaisia useiden kustantajien tuotteita myyviä pöytiä olisi Suomessa vaikkapa kymmenen ja kaikissa olisi satoja eri nimikkeitä edullisesti niin se olisi sekä 1) kannattavaa myyjälle että 2) hyvä keino päästä eroon pienten kustantajien hankalista varastokertymistä.

[pitkis]

Ajatukseni ydin on siis siinä että jos tällaisia useiden kustantajien tuotteita myyviä pöytiä olisi Suomessa vaikkapa kymmenen ja kaikissa olisi satoja eri nimikkeitä edullisesti niin se olisi sekä 1) kannattavaa myyjälle että 2) hyvä keino päästä eroon pienten kustantajien hankalista varastokertymistä.

Mutta se tarkoittaa myös että tämä koko idea on kirjoitettu myyjille ei kustantomoille. Tai no, kustantajat saa tietysti yrittää myydä kirpputoreilla mutta onnistuisivat siinä vain jos ne myisivät toisten kirjoja...

Tilanne ei ole kuitenkin toivotonta. Olen huomanut että aina kun Huudalla on oma ständi jossain ei-sarjakuvatapahtumassa kiinnostus on yleensä iso ja se tavallinen kulttuurikuluttaja (keski-ikäinen tai vähän nuorempi nainen) ostaa mielellään meidän kirjoja. Hyvä esimerkki on Taikin joulumyyjäiset jotka ovat varmasti meidän kannalta parhaat tapahtumat taloudellisesti. 
Uskon myös että jos laittaisin meidän kirjat luettavaksi jossain opettajanhuoneessa Vantaan koulussa, varmaan puolet opettajista tykkäsivät meidän kirjoista. Harmi vaan että se on miltei mahdotonta saada juuri nämä ihmiset  tietämään suomalaisista sarjakuvista ilman että pitää työntää ne nenän eteen.

[Kreegah Bundolo]

Mutta se tarkoittaa myös että tämä koko idea on kirjoitettu myyjille ei kustantomoille. Tai no, kustantajat saa tietysti yrittää myydä kirpputoreilla mutta onnistuisivat siinä vain jos ne myisivät toisten kirjoja...

Oletko kuullut talkoohengestä ja yhteen hiileen puhaltamisesta? Itse olen myynyt muiden pienkustantajien kirjoja tasan siitä päivästä lähtien kun julkaisin ensimmäisen omakustanteeni vuonna 1992. Tämä siis jo kauan ennen kuin olen alkanut myydä kirjoja tosissani. Monesti muiden kustantajien tuotteiden myyminen ei ole hyödyttänyt minua millään tavalla, mutta jotenkin olen ajatellut että näin kuuluu tehdä, yrittää auttaa muita pärjäilemään.

Mietin että tilanteesta ruikuttaminen lehtien sivuilla ja netissä tuskin ovat parantaneet asioita millään tavalla tai lisänneet jälleenmyyjien myötämielisyyttä. Ehkä jopa päinvastoin.

Tämä nyt vaan oli tällainen idealistinen ajatus. Ajatus joka on toiminut itselläni sekä myyjänä että kustantajana. Ja on toiminut tuntemillani kirppismyyjillä ja on myös toiminut tuntemillani kustantajilla. Toiminta vaan on niin pienimuotoista että jos tilaan kirpputoripöytääni 400 eurolla kirjoja Huuda huudalta vuodessa, se tuskin vaikuttaa teidän tekemisiinne millään tavalla. Mutta jos samanlaisia myyntipöytiä ja jobbareita (olivat sitten kiinnostuneet myynnistä tai kustantajakollegoita jotka yhdessä rakentavat myyntiverkostoa kirpputoreille, yhteistä hyvää ajatellen niinku) olisi kymmenenkin niin myynti olisi silloin jo tuntuvaa.

[pitkis]

Ymärrän hyvin sun pointti ja siinä on tosi paljon järkeä. En vaan näe miten se voisi tapahtua todelisuudessa.


Itse voisin varmasti helposti pyörittää kirpputoripöydän täällä Helsingissä  koska a) minulla on vielä jotain vaatteita, levyjä ja sarjiksia jäljellä (ns Pitkämiehen kuolinpesä)  b) voisin myydä Huuda Huudan kirjojen lisäksi meidän vaihtokirjat mutta lopetin oman yrityksen.

p.s. jos ajattelaan miten paljon asiakkaita Bonus ja Ykköskirpputorit yhteensä saavat päivittäin se on varmasti ennemän kun mikä muu kauppa Helsingissä (Akateeminen lukuunottamatta) ja ovat nimenomaan juuri vaihtoehtosarjakuvien kuluttajia

p.p.s. nyt ajattelin sitä tarkemmin, ehkä pitäisi kuitenkin ottaa kirpputoripöydän pariksi viikoksi kokeilun vuoksi..

[Lönkka]

Tsemppiä, toivottavasti onnaa.

Minun mielestäni Hanskin malli ainakin kuulostaa toimivalta.
Ja eri mukava nähdä että ei niin mahdottomalla vaivalla saa tavaraa liikkumaan ja jopa tehtyä jonkinmoista tiliä.
Ja vielä mukavampaa on se että joku jaksaa omaa kivirekeään vetäessään jeesata vielä kavereitakin!

[Curtvile]

Ja vielä mukavampaa on se että joku jaksaa omaa kivirekeään vetäessään jeesata vielä kavereitakin!

Komppaan tätä. erittäin hienoa meininkiä.
Tiedän muutaman divarinpitäjän jotka jaksavat aina manata kirpputorien kuolinkelloja antikvariaateille, mutta hassua kyllä näillä molemmilla kovaäänisimmällä voivottelijalla on kirpputoreilla omat myyntipöydät.
Lienee todiste menetelmän toimivuudesta.

Toivottavasti onnaa ja antaa pien- ja omakustantajille uuden myyntikanavan.

[KalleH]

Mahtavaa Hans että teet tätä ja käyt keskustelua. Nykyisessä jakelutilanteessa kaikki mahdolliset kanavat sarjakuvien levittämiseen pitää pyrkiä käyttämään. Olisi mahtavaa jos tämän keskustelun pohjalta käytäntö yleistyisi ja sitä myötä sarjakuvan saatavuus kaikenkokoisilla paikkakunnilla parantuisi.

Helsingin kirpputorikenttä poikkeaa muista isoista kaupungeista melkoisen paljon. Isot perinteiset viikonloppukirpputorit jylläävät ja itsepalvelukirpputorit tuntuvat pysyvän pystyssä korkeintaan vuoden. Pelkästään omassa korttelissani Kalliossa on jatkuvasti useampi yrittäjä, mutta homma ei vain onnistu. Suuntaa tämän hetkisestä tilanteesta löytyy täältä http://www.kirpputorihaku.com/kirpputori/helsinki, mutta muutostahti on kyllä niin nopea että mitään ajantasaista listaa ei kyllä löydy mistään. Valtterin naapurissa asuessa, ei voi kuin ihmetellä sitä ihmismäärää jonka kirpputori joka viikonloppu vetää.

[Mikael Mäkinen]

Viikonloppu meni, mutta tänään vein pöydän täyteen tavaraa. Paino on tottakai MKKEntertainmentin lehdillä, ja Sotakirjaston albumeilla, mutta on siellä muutakin.

Lisäksi yhteensä joku 50 kappaletta Marvelin, Hämähäkkimiehen, Ryhmä-x:n ja Sarjakuvalehden tuplakappaleitani. Plus vähän Star Wars-krääsää, ja muutama dvd.

Sastamalan, eli Vammalan Tähtikirppiksellä, jos täällä joku sellaisen tietää.

Tilanneanalyysiä tulee.

Edit: Meinasin laittaa mukaan Seittienkin tuotantoa, mutta kun osasta oli pelko että en saisi uusia tilalle.

[Petteri Oja]

Mulla on ollut vuosien ajan pöytä Manhattanin Kirppis-Centerillä, joka on Turun paras kirpputori. Parhaiten siellä tienaa kesällä (turistit) ja joulun alla, muuten on hiljaisempaa. En muista että olisin myynyt sieltä ikinä yhtään Borgtronia (tarjolla on koko ajan), sen sijaan esim. Banaanin ja Jalavan halpoja albumeita menee jatkuvasti. Marginaalisempi kama ei valitettavasti liiku.

Olen kokeillut pöydän pitämistä myös toisella hyllykirppiksellä Turun Länsikeskuksessa sekä Salossa Suurkirppiksellä. Länsikeskuksen kirpparilta ei mennyt kuukaudessa käytännössä yhtään mitään. Salossa homma pyöri niukasti omillaan mutta mitään ei jäänyt käteen kun ottaa huomioon polttoainekulut.

Bonus-kirppis Tampereella on siinä(kin) mielessä sopiva sarjakuvien myyntiin, että siellä ei käytetä liimallisia hintalappuja. Alentaa ostokynnystä jos ostaja tietää että hintalapun saa irti. Täälläpäin kaikkialla on liimalaput. Tein aiemmin niin että laitoin sarjikset muovin sisään ja lapun siihen päälle. Ei toiminut kun asiakkaat eivät päässeet selaamaan albumeita. Sitten otin muovit pois ja lätkäisin tarran takakanteen. Toimi paremmin, vaikka itseäni harmitti.

[Timo Ronkainen]

Helsingissä on ainakin yksi itsepalvelukirppis suht keskustassa. Stadionin lähellä Manskulla (siinä ratikkahallin toisella puolella) on yksi.

DoM-kirpputori
Eipä voi tätäkään verrata esim. Manhattaniin kooltaan tai muuten.

Moni alppari ja kirja on jäänyt ostamatta juurikin hintalappujen takia. En tiedä auttaisko siinä sen länttääminen vaikkapa etu- tai takasisäkanteen - olispa edes vähän piilossa eikä tuhoa poisrevittäessä kuvapinta-alaa.

Timo

[Petteri Oja]

Moni alppari ja kirja on jäänyt ostamatta juurikin hintalappujen takia. En tiedä auttaisko siinä sen länttääminen vaikkapa etu- tai takasisäkanteen - olispa edes vähän piilossa eikä tuhoa poisrevittäessä kuvapinta-alaa.

Mä lätkin ne yleensä ensin vaatteisiini ja sitten vasta kirjaan. Silloin ne YLEENSÄ saa irtikin.