Batman

[Jarkko Sikiö]

Ainakin tuon voi ymmärtää sekä kehuna että moitteena.   Lainasin just kirjastosta DK3:n, selasin sen ja mietin jaksaisiko vaivautua...

Jälkeenpäin katsoen tuntuu kovin unohdettavalta. Jos siinä olisi samaa kuin tässä Golden Child -jutussa, se olisi varmaan omalla tavallaan kiistelty klassikko kakkosen tavoin.

Wautsi wau!

Kirjoitan nyt kun kerran jostain Kvaakissa vielä syntyy mielipiteenvaihtoa.

Jos tuota oikeasti tasapuolisesti tahtoo käsitellä, niin kukkiihan siinä kerronnassa se oma Miller-korniutensa, ja monologia oli melko tuhdisti, mutta minulla se yhdistyi vanhaan Milleriin eikä myöhempään tunnen myötähäpeää -Milleriin.

Kuitenkaan enää harva, etenkään supersankaritarina, herättää tunnetason reaktioita, ja tämä sen teki. Tartuin opukseen asenteella, että luetaan nyt alta pois, mutta sen lukemisesta tuli nopeasti riemukkaan hauskaa tavalla jota sarjakuvien lukeminen joskus lapsena oli: "Älä nyt vielä pääty."

Tässä on kuitenkin selkeästi pyrkimys kulkea uuteen suuntaan. En olisi uskonut Milleristä enää löytyvän sellaista. Tästä syystä katson opusta mieluummin löytämäni hyvän kautta, lyömättä Milleriä silloinkin kun kultapoju olisi siihen antanut syyn.

Kenties riemastuttavinta oli opuksen ylilyövä propagandistinen ulottuvuus, joka näkyy Millerin scifi-jutuissa eri tasolla, mutta on tällä kertaa täysin yhdistettävissä DC:n hyllyttämään Batmanin terroristisotaan (Holy Terror). "Käydään nyt sitten kulttuurisotaa oikein kunnolla."

Darkseid oli yllättävä lisänsä, joka tuli vähän kuin niissä Giffen-DeMatteis JLI-jutuissa. Vuosien ajan minua on nyppinyt nämä hirmuiset pahikset, jotka kuvataan ylväinä ja ihailtavina, ellei muuta niin pelon kautta. Tässä uudet sankarit niistivät vanhaa ihan kunnolla ilman kunnioituksen häivää.

En oikeastaan koskaan muista nähneeni selviä lainoja muiden töistä, mutta tässä oli tosiaan ihan kuin Franklin Richards kohtaisi Mefiston ja Ennisin Tuomari tuumailemassa, kuinka rikollisia ajetaan kuin karjaa haluttuun suuntaan.

En ihastunut opukseen siksi että se olisi jotenkin omassa kategoriassaan täydellinen, vaan sen tasapainottoman viallisuuden vuoksi, vähän kuin DK2 aikanaan.

Kuvittajan mahtavuudesta en suostu keskustelemaan, mutta siitä varmaan ei tarvitsekaan.

[Toni]

Kuvittajan mahtavuudesta en suostu keskustelemaan, mutta siitä varmaan ei tarvitsekaan.

Juu, piirrostaiteesta ei löydy pahaa sanottavaa.

[Reima Mäkinen]

sitä varten täytyy keksiä ihan uusi tuuba-asteikko.

Minua on jo pitkään sekä häirinnyt että viehättänyt se että melkein mistä tahansa sarjakuvasta on mahdollista kirjoittaa vaikka kuinka paljon ääripään perusteltuja mielipiteitä sekä vastaann että puolesta. Sarjakuvassa on lähtökohtaisesti niin paljon tulkinnanvaraa ja tulkittavaa. Tulkinnanvaraa sikäli että lopullista konsensusta siitä millainen on hyvä sarjakuva tai sarjakuvan kaanonia ei ole vielä saatu aikaiseksi. Niinpä näkökulmasta ja lukijasta riippuen voidaan päästä hyvin erilaiseen elämykseen. Jiksi tuossa kuvasikin hyvin lähtökohtaansa. Toni ei. Toisaalta "tunnemme" Tonin maun hänen aiempien kirjoitustensa perusteella.

Tulkittavaa taas löytyy sekä tekstin että kuvien puolelta. Lienee todennäköiseltä että lukijalle jo nuorena kehittynyt tottumus tulkita sarjakuvaa (oletko lukenut strippejä, mangaa, bd:tä vai amerikkalaista kerrontaa) vaikuttaa siihen miten kertomukset ylipäätään aukeavat. Siis siitäkin huolimatta, vaikka myöhemmällä iällä olisi opeteltu lukemaan kaikkia erilaisia sarjakuvakoodeja.

Aloitin Herrakansaa (ja mietin jo että en lukisi pidemmälle). Ekan lehden perusteella se on aivan hirveä. Sanalla sanoen ruma, tyhmä ja sekava (jo yksinään mikä tahansa noista mielipiteistä saattaisi karkoittaa normaalilukijan).

Millerin piirrokset todellakin näyttävät aivan paskoilta (eikä Jansonin tussaus niitä pelasta). Minusta on äärimmäisen loukkaavaa, että joku esittää tosissaan moista taidetta luettavaksi. Joko Miller ei enää osaa piirtää, hän ei välitä tai mikä pahinta hän ei ymmärrä. Kaikissa näissä tapauksissa toimituksen olisi pitänyt puuttua asiaan.

Koska en tunne/muista kaikkea mitä hahmoille on aiemmin tapahtunut aloituksesta en ottanut oikein mitään tolkkua. Tunnistan toki tutut pukusankarit, mutta Battiksen paljastuminen naiseksi on sekin kuvattu niin sekavasti että sitäkään ei meinaa sarjakuvan kerronnasta hahmottaa. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että juttu on osa loputonta saagaa, jonka paloja on vain yritetty laittaa semmoiseen järjestykseen että se joka tuntee tarinan voisi kokea sen edes jotenki tuoreeksi. Koko ensimmäinen lehti perustuu kahteen turpasaunaan, Battis vastaan poliisit ja Ihmenainen vastaan kentauri, sekä irralliseen, täysin käsittämättömään ja kömpelyydessään lähes ylittämättömään tarinaan, joka lienee johdatus sille että ilmeisesti Atomi lähtee seikkailemaan Kandoriin.
Tämän perusteella tämä tyylilajin kertomuksissa on aina parempi, mitä enemmän tapellaan ja mitä salamyhkäisempiä ollaan. Eli tyylilajissaan Herrakansa on sitten varmaan hyvä? Tappelu on kuitenkin minusta usein tylsää ja salamyhkäisyys huonosti tehtynä ainoastaan vieroittaa tuotteesta.

Nyt sitten katsoin täältä ja huomaan/muistan Mikaelin kehuneen kirjan arvostelussaan ja Lurkerin kirjoittaneen näin:

Herran tähden tämä Herrakansa oli pitkästä aikaa sellaista suuren luokan supersankarointia, että lukemastaan oikein nautti.

Tämän perusteella aion lukea lisää, vaikka olenkin sitä mieltä että ainoastaan masokisti voi moisesta nauttia. Tai no, myönnän kyllä itsekin jollain kierolla tavalla nauttineeni DK:2n(ko se oli?) psykedelisestä värityksestä, mutta se on hieman eri asia. Ja tästä kolmosesta nimen omaan puuttuu se kajahtanut väritys. No, katellaan eteenpäin...

[Jarkko Sikiö]

Minua on jo pitkään sekä häirinnyt että viehättänyt se että melkein mistä tahansa sarjakuvasta on mahdollista kirjoittaa vaikka kuinka paljon ääripään perusteltuja mielipiteitä sekä vastaann että puolesta. Sarjakuvassa on lähtökohtaisesti niin paljon tulkinnanvaraa ja tulkittavaa. Tulkinnanvaraa sikäli että lopullista konsensusta siitä millainen on hyvä sarjakuva tai sarjakuvan kaanonia ei ole vielä saatu aikaiseksi. Niinpä näkökulmasta ja lukijasta riippuen voidaan päästä hyvin erilaiseen elämykseen.

Toisinaan hämmästyn, kuinka eri tavoin joku/muut voivat jonkin lukemani sarjakuvan kokea, mutta sehän se on sitä harrastamisen suolaa, että niistä keskustellaan.

Tonin tuomio Golden Childistä tulee varmasti viimeistään Tähtivaeltajassa, mutta itse lukaisin tuon toiseen kertaan, ja pidin vieläkin enemmän.

Ensimmäisellä kerralla ajattelin tässä nyt olevan se sukupolvenvaihdos, jossa lapset ovat korvanneet vanhempansa, mutta Darkseidin etova, perverssi niljakkuus ei toimisi aikuishahmoja kohtaan.

Viimeisen sivun lisäksi juuri Jokeri ja Darkseid Trumpin kampanjatoimistossa on opuksen kirkastava ydinkohtaus, ja Jokerissa on samaa hykerryttävää hurvittomuutta kuin ensimmäisen Yön ritarin Reaganissa. On huimaa, kuinka tarkasti ajan hermolla tämä onkaan, ja Grampá vielä puristaa viimeiset sävelet irti.

Oli Millerin tekstilaatikoista mitä tahansa mieltä, minusta tuntui kuin hän olisi tätä ennen lukenut vanhoja juttujaan, ja niistä olisi jäänyt päälle se vanhan Millerin ääni.

Tunsin vielä toisellakin kerralla aitoa innostusta, joka ensimmäisessä viestissäni näytti tosiaan ihan sarkastiselta irvailulta, aito innostus kun ei kuulu internetin etikettiin.

Sen Ennis-lainaksi kuvittelemani kohtaus meni kuitenkin väärin, Ennisin Tuomari tuumii kuinka vihollisia ajetaan kuin karjaa, ja Miller kirjoittaa kuinka sitä harvennetaan kuin karjaa. Olipa kummallista törmätä näin tuoreeseen ja selvään valemuistoon.

[ekku]

Mahtaako vuosien -84&-85 teräsmiehissä julkaistut  Lepakkomies seikkailut löytyä suomenkielisinä muussa formaatissa vai ainoastaan noissa kakkossarjana?

Ekku

[Miqz]

Mahtaako vuosien -84&-85 teräsmiehissä julkaistut  Lepakkomies seikkailut löytyä suomenkielisinä muussa formaatissa vai ainoastaan noissa kakkossarjana?

Ekku

Väittäisin että ne löytyy pääosin vain noista teriksistä. En kyllä ihan satavarma tästä ole. Joitain tarinoita lienee tullut mm. Tekijänä Neal Adams -kirjoista tai muista kokoomista.

[ekku]

Väittäisin että ne löytyy pääosin vain noista teriksistä. En kyllä ihan satavarma tästä ole. Joitain tarinoita lienee tullut mm. Tekijänä Neal Adams -kirjoista tai muista kokoomista.

Thanks Buddy. Enpä sitten taidakkaan myydä noita vuosikirjoja.

Ekku

[Miqz]

Petterin sivuilta voi tutkia noita lehtien tarinoiden kronologisia julkaisuja:

http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/lehdet.html

http://www.perunamaa.net/sarjakuvarock/bat/listat.html

Tukee aiempaa tulkintaani, mutta joku tietänee paremmin.

[Jarkko Sikiö]

Batman-päivänä varmaan pitäisi yrittää sanoa jotain positiivista hahmoon liittyen... mutta Tom Kingin Batman on War of Jokes and Riddles -tarinasta (4. kokoelma) lähtien vetänyt niin keulaportti auki, että luovutan sarjan osalta toistaiseksi kokoelman 11 loppuun, eli numeroon 74.

Toivoin, että häähumun jäätyä jälkeen alkaisi parempi kausi mutta kun ei ala. Tyylittely ja high concept menevät tarinan edelle. Olisi kivempi lukea sellaista sopiviin palasiin annosteltua perustarinaa, kuin jotain hirmuisen kokoista keitosta.

James Tynion IV puolestaan jätti niin suuret saappaat Detective Comics -lehden puolella täytettäväksi, etteivät niitä pystyneet toiset täyttämäänkään.

Peter J. Tomasin numerot lähtevät kokoelmien osalta taas ykkösestä, mikä mukailee muiden DC-lehtien numeroiden nollaamista. Tartun tähän kokonaisuuteen vasta joskus myöhemmin, mutta ihmettelin syytä kokoelmien numeroinnin pyöräyttämistä taas ykköseen.

Tässä piti tarttua googleen, mikä rebootti nyt oikein olikaan kyseessä. No, kyse ei ollut uudelleenkäynnistyksestä lainkaan... joten miksi niitä edes piti nollata, kun ei sitä jatkoa ole edes brändätty erityisemmin. Taas kerran typerä, typerä juttu, joka vain vähentää sitoutumista.

Kumma, ettei kukaan alalla muista vanhaa perustotuutta, että mikä on "helppo ostaa on helppo myydä". Sarjakuvakauppiaitakin ahdistaa, että esim. New 52 -kokoelmista vain ja ainoastaan Batman myy.

[X-men]

Alfred Pennyworthilla oli tytär 1980-luvulla (ei kaiketi täällä nähty) mutta kuinkahan varma Alfredin isyys oli kun tyttären äiti Mademoiselle Marie oli myös Sgt Rockin kanssa aika intiimisti.

[Anonyymi]

Three Jokers sai juuri päätöksensä, ja onhan se parasta Batmania vuosiin. Se on julkaistu Black Label -alamerkillä, josta ei aina tiedä ovatko tarinat jatkumoa vai eivät. Voi hyvinkin olla, selvinnee myöhemmin. Jatkoa Killing Jokelle. Väkivaltaa on normaalia enemmän.

[Toni]

Three Jokers sai juuri päätöksensä, ja onhan se parasta Batmania vuosiin. Se on julkaistu Black Label -alamerkillä, josta ei aina tiedä ovatko tarinat jatkumoa vai eivät. Voi hyvinkin olla, selvinnee myöhemmin. Jatkoa Killing Jokelle. Väkivaltaa on normaalia enemmän.

Mulle ei kyllä kolissut tarina laisinkaan, kuvitus kylläkin. Näin kirjoitin painossa olevan Tähtivaeltajan uutispalstalle:

"Johnsin itsetarkoituksellinen kerronta tulvii ummetuksenkaltaista, väkisin väännettyä ”suurta draamaa”. Fabokin huolellinen ja pikkutarkka taide miellyttää kuitenkin silmää, joten ehkäpä tämä tulee selattua loppuun asti."

Jotenkin tuntuu kuin Geoff Johns kuvittelisi olevansa hyväkin Alan Moore -kopiokone, vaikka osaa matkia ainoastaan Mooren tyylin heppoisimmat pintatasot. Aito ymmärrys, äly, oivallus ja sisällön syvyys jäävät häneltä  aina totaalisesti tavoittamatta.

Jos nyt näistä viimeaikaisista Moore-rahastuksista pitäisi joku nostaa ylitse muiden, niin se on kyllä Tom Kingin käsikirjoittama ja Jorge Fornésin kuvittama Rorschach. Tässä ei yritetä tehdä paperikopiota Mooren luomuksesta, vaan otetaan hänen kehittelemänsä hahmo ja leivotaan sen ympärille aidosti omintakeinen tarina.

Dekkarimaisesti etenevä sarja toimiikin varsin mainiosti, sillä toteutus tuo ilahduttavasti mieleen 1960- ja 1970-lukujen rosoiset, noir-henkiset rikosdraamat.

[Jarkko Sikiö]

Jotenkin tuntuu kuin Geoff Johns kuvittelisi olevansa hyväkin Alan Moore -kopiokone, vaikka osaa matkia ainoastaan Mooren tyylin heppoisimmat pintatasot. Aito ymmärrys, äly, oivallus ja sisällön syvyys jäävät häneltä  aina totaalisesti tavoittamatta.

Samankaltaiset kommentit Twitterissä arveluttivat, kun harkitsin ostamista.

Luotan kyllä ennemmin Tähtivaeltajaan, kun on aika punnita taalat taskussa, joten nyt voin rauhallisin mielin jättää tämän siihen, kun on edullisemmin tarjolla.

[Anonyymi]

Joo en sanonutkaan että se olisi Killing Joken veroinen, mutta vuosiin ei ole Mooren veroista ollut.

Rorschachia on tullut vasta yksi numero, ja onhan se varsin lupaava. Ehkä silti pitää katsoa kokonaisuus ensin. Mutta Batmaniahan se ei ole.

[X-men]

Three Jokers sai juuri päätöksensä, ja onhan se parasta Batmania vuosiin. Se on julkaistu Black Label -alamerkillä, josta ei aina tiedä ovatko tarinat jatkumoa vai eivät. Voi hyvinkin olla, selvinnee myöhemmin. Jatkoa Killing Jokelle. Väkivaltaa on normaalia enemmän.

Tuskin Blackit on samaa versumia ei-Blackien kanssa, toki mikään ei estä niiden lisäämistä kaanoniin myöhemmin (esim. Dark Metalin jälkivaiheissa).