Sopimuskohtaista.
Yhtä yleistä sääntöä l.lähtökohtaa ei sarjakuvan kohdalla tietääkseni ole. Tällä hetkellä RW:lla on DCn oikeudet mutta Marvelin (ja Imagen, Dark Horsen, Boom!in jne) kohdalla on enemmän vapautta.
Joskus ovat tekijäkohtaisiakin kuten vaikkapa mm. Hugo Prattin tuotanto.
Se juridiikasta.
Tuoreimmat lehtimuotoiset esitykset ameriikan ihmemaasta ovat tasaisen lupaavia. Detective comicsin numeroinnin paluu 900luokkaan selittää osaltaan mikä näissä voi olla joskus haastavaa.
Tynion IVn valinnat ja juonen perusidea on kovin looginen, joskin edellyttää Zero Yearin (nollavuosi) edes tietämistä, ja on enemmän Batmanin lepakkoperhe-lehti.
Koottu ryhmä on kyllä mainio ja rullaa selkeästi keskitason yllä, mikä kaksi lehteä kuussa tahdilla on melkoinen suoritus jo itsessään. Rebirthissä kun on muuten liikaakin keskinkertaista kerrontaa.
Lenkkimakkarassa ja maksalaatikossa ei ole vikaa, mutta jokapäiväisenä alkaa ajan kanssa tökkiä ja se aika lyhenee mitä tavanomaisempaa on.
Siihen nähden detective comics alkaa sangen vahvasti.
Batmanin Batman -niminen rebirthsarja sen sijaan on ylikeskitason. Tom King on nouseva kirjoittaja joka hitaasti vyöryttää kuviota eteenpäin. Ensimmäisen numeron lentokonekohtaus itsessään on melkoinen voimannäyttö. Se ei ole aivan napakymppi, mutta kaikessa "enemmän Christopher Nolan kuin Christopher Nolan" momentissaan onnistuu olemaan hyppäämättä hain yli on jo merkittävä saavutus.
David Finchin kuvitus on totutun pikkutarkan realistista, täpärästi patsatelun paremmalla puolen, mutta ensimmäisen kolmen numeron onnistuminen on tarinan, ei kuvituksen, ansiota.
Saa nähdä kuinka pitkälti on vain sitä tuttua muutoksen illuusiota, mutta ainakin Tom King on alkuun saanut hyvin uutta tai sen omaista, yhtä aikaa sekä elokuvallista että kirjallista, kerrontaa säilyttäen hahmon perusluonteen ja olemuksen.
Molempien sarjojen etu on se että edes hetkellisesti tulee olo että Lepakkomiehestä kerrotaan jotain uutta, uudella tavalla ja tuoreesta näkökulmasta. Kyynikko joka on vuosikuýmmeniä lukenut sarjakuvia torppaa tätä ajatusta ja odottaa paluuta status quohon.
Frank Miller teki sen uudistamisen jo muutamaan otteeseen (ja muodosti osaltaan uuden status quon) ja Grant Morrison uudisti molempia DCn lippulaivoja jalostaen niitä ei päin vastoin, joten pientä toivetta on että uskalletaan ottaa riskejä ja hyödyntää "nollaus"
(sinällään: Batman on koko ajan kulkenut omia latujaan, numeroinneista, New 52sta jne yms huolimatta. Ja on selkeästi firman kivijalka, niin taiteellisessa kuin kaupallisessakin mielessä)
Toivoa sopii että taso pidetään yllä ja johdetaan esimerkin kautta eikä jäädä vain hetkelliseksi nosteeksi.
