Batman

[Anonyymi]

Toisin sanoen, jos Rubert Thorne ei ole muuttunut jotenkin maagisesti tummaihoiseksi, niin kyse on vain siitä, että värittäjän näkemys ihonväristä on tämä. Tai tuossahan itse asiassa ollaan menossa illalla hämärässä valaistuksessa, joten todennäköisesti värittäjä on hakenut sitä.

Satuinpa lukemaan mainittua Jokerin juhlakirjaa. Silver esiintyy samassa tarinassa aikaisemmin vaaleaihoisena, ja myöhemmässä kohtauksessa iho näyttää ruskealta hämärässä. Joten Loponen on oikeilla jäljillä uuden värityksen suhteen.

[Anonyymi]

Batmanin entisen rintakoristeen, keltaisen ovaalin tuntevat varmaan kaikki. Fanit ihmettelivät ennen miten Batman voi olla niin tyhmä, että pitää maalitaulua rinnassaan.

Frank Millerhän sen selvitti, että paidan alla on kevlarliivi, ja ovaaliin tähdätään siksi ettei tähdätä päähän.

Vanha juttu, mutta tajusin juuri miksi Robinilla on räikeänkirjavat kuteet...

[Gothicus]

Frank Millerhän sen selvitti, että paidan alla on kevlarliivi, ja ovaaliin tähdätään siksi ettei tähdätä päähän.

[X-men]

Frank Millerhän sen selvitti, että paidan alla on kevlarliivi, ja ovaaliin tähdätään siksi ettei tähdätä päähän.

Ei auttanut mustekalaa vastaan ja jos oli liivi alla niin ei ollu kyllä kovinkaan paksu liivi.

[Jarkko Sikiö]

Olin kärsimättömänä valmiina jo kahdeksannen osan ilmestyessä... vain todetakseni, että DKIII on jossain vaiheessa venähtänyt yhdeksän osan mittaiseksi.

Kokonaismitta on edellisiin osiin verrattuna venynyt, mikä ei ole lopputulokselle hyväksi. Alku lähtee hiljalleen, suorastaan viipyillen käyntiin. Trilogian toinen osa aloitti ja alusti paremmin lyhyemmässä mitassa.

Se paras luita ruhjova Miller-tyyli tästä muutenkin puuttuu. Tämä on kiistatta juonivetoisin ja valitettavasti myös tylsin osa DK-trilogiaa. Itse perusjuoni ei ole kummoinenkaan, ja pullossa kasvaneiden kryptonilaisten rytyäminen ei sekään ole uusi juonikuvio. Edellisten osien dystopian tuntua ja suurempaa ideaa ei tästä löydy (ellei tästä vedetä jokin muslimiterroristiassosiaatio, mikä on helppoa sekin).

Ensimmäiset kaksi numeroa minun oli pakotettava itseni lukemaan puoliväkisin, mutta kuudennen numeron kohdalla huomasin jo olleeni täysin tarinaan uppoutunut, joten ei se nyt ihan täysin kurja ole.

Lukemista kuitenkin häiritsevät nuijat minitarinat, jotka paitsi kasvattavat kokonaismittaa myös luovat sellaista sarjakuvatapahtuman (event) henkeä.

En tunne taustoja, mutta minusta tuntui että päätarina on enemmän Azzarelloa ja nuo minit sitten Millerin ensisijainen panos. Minitarinoissa oli paljon sellaista keskimmäisen osan henkeä, mikä olisi hyvin saanut huokua päätarinan sivuiltakin.

Andy Kubert on pitkään lukeutunut inhokkeihini, mutta suoriutuu työstään moitteitta. Kuitenkin Kubert ei tarvittaessakaan saa irti millermaisuuksia, edes Klaus Janssonin tussaamana, mikä yhdessä Millerin tyyliä ulkoisesti mukailevan käsikirjoituksen kanssa vieraannuttaa lukijaa. Tämä mukamas on Milleriä, mutta ei sitten kuitenkaan.

Edeltävien osien intohimoa ei DKIII:ssa ole lainkaan, ja siitä syystä siinä ei ole mitään rakastettavaa, jos ei vihattavaakaan. Harrastajat tuskin koskaan tulevat vääntämään tämän tiimoilta puolesta ja vastaan kuin vielä trilogian keskimmäisestä osasta.

Minitarinoista täytyy kuitenkin huomauttaa, että lopetusnumerossa Miller esittää edelleen kykenevänsä kuvittamaan vanhalla tyylillään. Täytyy kai käydä joskus uudelleen nuo minitarinat lävitse, yhdessä vaiheessa ihmettelin tyylin olevan kuin Ronin-kaudelta kopioitu. Ehkä siellä oli joku tyylinvaihteluidea taustalla, mutta eiväthän ne kaikki olleet Milleriä.

[JV]

Tom Kingin ja David Finchin Batman - Minä olen Gotham arvioitu Kvaakissa.

[Miqz]

Yön ritari III arvioitu hyllyy-blogissa:

https://hyllyy.wordpress.com/2018/06/05/arvio-yon-ritari-iii-herrakansa/

Itse en ole vielä saanut käteen, mutta odotukset on kovat! Eka yön ritari on klassikko, luettu useampaan kertaan läpi, mutta Yön Ritari II oli jäänyt lukematta, koska se ei aiemmin kiinnostanut ristiriitaisen vastaanoton takia. No, nyt tuota III:sta odotellessa sitten viimeinkin tartuin siihen, ja lukaisin sen läpi. Täytyy kyllä sanoa, että siitä tuli todella ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta tarina on suht. ok, mutta Millerin tyylittely menee todella överiksi siinä. Paikoin on kyllä todella hienoja ruutuja ja kuvitusta, mutta välillä on jopa häiritsevän karikatyyrimäistä ja anatomisesti heikkoa kuvausta. Lisäksi taustalla kuljetettavat uutislähetykset jne täytetauhka toki syventää päätarinaa, mutta siinäkin pomppiminen eri "kanavien" ja hahmojen välillä on turhan sekavaa. En nyt tosiaan ehkä yhdellä lukukerralla pääse kaikkien tarinan metatasojen ja viittausten tasolle, jos sellaisia edes on, mutta eipä kyllä kokonaisuus houkuttele palaamaan siihen uudelleenkaan. Täytyy sanoa, että jos tuo olisi kuvitettu hieman perinteisemmin ja Millerin aiempaan suoraviivaiseen tyyliin sekä jättäen vähän turhaa ylimääräistä monitasoista tarinankerrontaa vähemmälle, tuo olisi hyvä teos. Nyt siitä jää perustarinan lisäksi käteen vain Millerin storyboarding/kuvakerronta ja ruutujako, joka tuossakin on oikeasti ihan huipputasoa. Monta kertaa lukiessa tuli fiilis, että mahtava sivu ja aukeama on pilattu ala-arvoisella kuvituksella, jolla on koitettu sitten ehkä hakea lisätasoja kerrontaan.

Nyt vaan odottamaan että kesäloma koittaa ja saa tuon Herrakansan käteen.

[MTT]

Onkos jossain sanottu tuon Herrakansan painosmäärä?

[Petteri Oja]

Onkos jossain sanottu tuon Herrakansan painosmäärä?

Se on nykymenon mukainen eli pieni.

[Miqz]

Nyt vaan odottamaan että kesäloma koittaa ja saa tuon Herrakansan käteen.

Noniin, nyt on kesälomalukemistona ollut uutta yön ritaria. Kyllähän tämä hyvä on, ehdottomasti parempi kuin kakkonen, mutta ei ykkösen rinnalle asti yllä, ei lähellekään. Tarinan kuljetuksessa Azzarello varmaan auttanut verrattuna kakkoseen (rauhoittanut ja selkeyttänyt kerrontaa) ja taide on Kubertin+Jansonin jäljiltä huippuluokkaa. Kakkosessa Millerin tyylittely meni aivan yli ja se alkoi jopa haitata kerrontaa kuten aiemmin mainitsin. Tässä myös muutamat Millerin kuvittamat tie-in tarinat menettelevät kuvituksen puolesta, kyllä Miller halutessaan piirtää osaa. Toki vanhat maneetit välillä pyrkivät esiin, mutta lähempänä tämä on Millerin kuvituksen osalta ykköstä kuin kakkosta. Päätarinan kuvitus tosiaan Kubertia ja etenkin siellä on upeita koko sivun kuvia tai aukeaman panorointeja.

Yksi juttu kummastuttaa ja hämmästyttää; kaikkien vaihtoehtoisten kansien tekijät kyllä luetellaan jokaisen numeron tekijätiedoisssa, mutta itse kansia ei ole sitten sisällytetty mukaan, vaikka tämä on olevinaan nk. ”Absolute edition”. Kokonaisuutena kuitenkin kyllä komea opus ja erittäin suositeltava!

[Spunkmeyer]

Lyhyt arvio: esillepano on komea, kun tarinaa on sen nelisensataa sivua ja kirjan mitat absoluuttiset. Kuitenkin tarina ratkaisee, ja se on kunnianhimottomampi kuin kummassakaan aiemmassa osassa. Peruspahikset, perusuhka, tavallista kehnompia juonenkäänteitä joita en spoilaa... Siinä mielessä tämä oli pettymys lukea. Kyllästyin myös nopeasti siihen mitä lauseet on jaettu 1-2 sanaan per puhekupla, kun sarjiksen tyyliin sopi melkein aina perinteinen jämptiys. Kuvitus on kuitenkin mitä mainioin, selkeä parannus edellisosasta.

Oli kiva lukea, mutta toivottavasti enempää DK:ta ei tehdä. Millerillä ei vaikuta olevan enää mitään annettavaa Bat-mytologialle. Viimeinen kuva ja se teksti olivat paras mahdollinen loppu, ja sen soisi tarkoittavan oikeaa loppua.

[Veli Loponen]

Mä tykkäsin siitä, miten Kubert imitoi aika hyvin Milleriä. Tietenkin Janssonin tussaus auttoi.
Lisäksi ehkä jopa parasta antia olivat ne välitarinat eri piirtäjien tekeminä. Erityisesti ne, joissa Miller oli tekijänä näyttää aikamoista skaalaa: Janssonin tussaamat ovat melkein kuin paluuta 80-luvulle. Millerin omat lyijykynät ja tussaukset taas ovat paikoin jopa aikamoista harakanvarvasta tai ainakin kovin tyyliteltyä. Sitten taas Millerin tussaama John Romita jr.:n tarina on tosi hienoa jälkeä.

[Lurker]

Paitsi Trump ja Putin niin myös Batman ja Jokeri ovat Euroopassa:
Batman – Europa Deluxe.

[X-men]

Paitsi Trump ja Putin niin myös Batman ja Jokeri ovat Euroopassa:
Batman – Europa Deluxe.

Ensinmainittu kaksikko aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin jälkimmäinen kaksikko.

[Anonyymi Jaarittelija]

Italiassa on ilmeisesti toimittu näin...

SLIPCASE – Il Cavaliere Oscuro di Frank Miller

Kaikista trilogian osista julkaistiin samanaikaisesti (?) Absolute-versiot, mutta se Romita nuoremman kuvittama tarina päätyikin lopulta samoihin kansiin alun perin jo 80-luvulla julkaistun neliosaisen klassikon rinnalle. Kronologisestihan tuo on tietysti ihan järkevä ratkaisu...