Mulle digitaalisuus on ykkösvaihtoehto. Kynällä piirrän vaan harjoitteita, valmiit työt teen luonnostelua myöten tietokoneella. Rupesin opettelemaan oikeasti piirtämään vasta pari vuotta sitten, eikä töitä tekevällä sinkulla aikuisella nyt ole fygystä kiinni hankkia hyvää piirtolautaa, joten välineet oli heti käsissä. Tämä on johtanut siihen hauskaan tilanteeseen, että mulla on todella vähän kokemusta "manuaalisista medioista", lyijytäytekynällä olen kyllä tuhertanut vaikka kuinka, mutta mikä tahansa viimeistellympi tapa (edes eri vahvuisilla lyikkäreillä tehdyt huolellisemmat työt) ovat mulle ihan outoja. Koska koneella on niin helppo tehdä hyvää jälkeä, ja se on joka tapauksessa se tyyli, joka mua kiinnostaa, ei mulla ole ollut oikein aikaa opetella käyttämään edes tusseja, saatika sitten esmes mitään värillistä settiä. Mä olen elämäni aikana tehnyt tasan yhden valmiin sivun paperille, ja sekin on todella hatara suoritus.
Mä en oikein ymmärrä, miks luonnostelukaan olisi yhtään sen mukavampaa tai luonnollisempaa paperille. Mulla on hirmuinen itsekritiikki, mutta toisaalta mun tasokin on vielä niin heikko, että hyvä on ollakin. Tämä tarkoittaa sitä, että jo luonnosvaiheessa tietokoneen tarjoama rajoittamaton korjailun mahdollisuus on mulle korvaamatonta, ja vituttaa suunnattomasti piirtää ilman sitä. Ja kuka oikeasti muka nauttii ruutujen, perspektiiviviivojen (tai minkä tahansa muun viivoitinta vaativan työn) jne tekemisestä paperille?
Yks nimenomaan sarjakuviin liittyvä kiva juttu on tietokoneen mahdollistama apu sommittelussa. Jos meni väärään kohtaan tai vääränkokoseks, senkus painaa ctrl+t ja voi vapaasti siirtää, vaihtaa kokoa, venyttää, pyöräyttää, whatever.
Mulla on tietty se, että kädellä on "paperikilometrejä" tullut niin vähän suhteessa digitaalisiin, että sama suorituspaine ja ennakkovitutus huonosta jäljestä mulla on kummallakin.
Jos on sellanen digihifistelijä, kuin minä, ei digitaalinen piirtäminen sido aikaan tai paikkaan. Mä olen mm. harrastanut sellaista, että ajan pyörällä 30-40km, istun alas jonnekin kivaan paikkaan ja piirrän aktiivipiirtonäyttöläppäriin. Oikeastaan lopputulos on päinvastainen, koska piirtonäyttöläppärillä voit piirtää sarjakuvan alusta aivan loppuun asti ilman mitään alkuvalmisteluita tai muitakaan erityisiä vaatimuksia ajan tai paikan suhteen.
Esimerkiksi
tää sivu on piirretty duunireissulla autolautalla, ainakin melkein kokonaan - vika ruutu piti viimeistellä himassa, ja sen tein sit isolla koneella.
Mielenkiintosena huomiona mä en nähnyt mitään aivan käsittämättömän suurta ja hienoa eroa siirtymisessä Intuosista Cintiqiin. Toki jälkimmäisellä on tosi paljon parempi piirtää, mutta enemmän siksi, että resoluutio on isompi kuin edellisellä näytöllä ja naaman saa paljon paremmin ihan näyttöön kiinni, mulla kun on huono lähinäkö. Koska en oo ollut taitava piirtävä kymmeniä vuosia ennen piirtolaudan käyttöä, ei mulle tullut mitään "ooh, back to paper!" -fiilistä.