Tietokone vai käsinpiirräntä

[ynne]

Agh, tämä on niin minun aiheeni. Silloin vuosia sitten, kun kotiin tuli Intter Netti, oli kaikilla vakio-sivustoillani lähes sanomaton pakko tehdä kaikki digitaalisesti. Sosiaalisen paineen alla minäkin (arka ja aloitteleva piirtäjä-olio joka halusi äkkiä huomiota töillään) hankin sitten piirtopöydän sekä läjän ohjelmia, ja kyllähän niillä tuli vuosikausia läträttyä.
 Joskus vuosi sitten innostuin ihan yhtäkkiä huopakynistä ja vesiväreistä, enkä ole sen jälkeen tehnyt muutamaa pikaista työtä lukuunottamatta juurikaan kuvia koneella. CG-kuvani olivat aina olleet, kaikkien paheiden mukaisesti, juuri niin muovisia ja tylsiä kuin aina varoitetaan. Rakastuinkin saman tien "traditionaalisiin" välineisiin, kun huomasin että jopa ilman mitään koulutusta opin niitä käyttämään nätisti ja saamaan aikaan paljon elävämpää jälkeä kuin koskaan ennen.

Nykyään teen oikeastaan kaikki työni perinteisin tekniikoin. Olen yrittänyt tietokoneväritystä taas muutaman kerran, mutta ei piirrin kauan kädessä pysy kun jo suljen ohjelmat -- oikeilla välineillä vain on niin paljon hauskempaa piirtää ja värittää.

[Vapaapudotus]

Perinteinen ylivoimaisesti. Ei digitaalinen piirräntä sitä voita.

[Veli Loponen]

Herätellääs tätkin ketjua vähäsen.

Perinteisesti. Tähän pätee mulla sama kuin sarjakuviin yleensä. Kädessä pidettävä on paljon mukavampi.
Enkä edes omalla kohdallani olisi varma siitä, että tietokone on nopeampi.
Ja värittäminen on ihan tuskaa (tosin vähemmän tuskaa tietokoneella kuin muuten, mutta jälkikin on sitten huonompaa).

Yllättäen en vajaassa kahdessa vuodessa ole tippaakaan muuttanut kantaani. Se on ehkä vain jämäköitynyt, jos mahdollista. Paljon on vaikuttanut se, että viime joulukuusta saakka olen kaikki sarjat tehnyt enemmän ja vähemmän (enimmäkseen enemmän) täysin tietokoneella.
Onhan tietokoneella toki kiva piirustaa etenkin värikuvia ja kuvan muokattavuuden kannalta se on ihanteellinen väline. Mutta silti siitä puuttuu se oikea tekemisen tuntu. Tässä viime aikoina olen tätä pohtinut hiukan enemmän, kun olen yhtä sarjaa tuhrustanut hiljakseen ihan paperille. Tänään aloin sitten tussaamaan tuota sarjaa ja pelkästään siitä ilosta, että sain taas piirtää tussilla ihan oikealle paperille väänsinkin kolme kokonaista sivua valmiiksi. Neljäs (ja viideskin) varmaan menisi vielä, mutta en tiedä kannattaako innostusta tukahduttaa ylitöillä...
Tietokone edelleen on varmasti tärkeä työväline ihan piirtämisessäkin, mutta kyllä se silti monin verroin hauskempaa ja mukavampaa on piirtää paperille.

[keijoahlqvist]

Jos malttaa mennä syvemmälle tietokonepiirtämiseen, en usko että mitään rajaa tulee vastaan tehdä kekseliäämpiä ja tuoreempia kuvia. Se mitä enimmin nähdään on ohjelmien käyttöä perinteisiä välineitä simuloiden. Mutta ei tietokone sitä varten ole. Se on enemmän. Eikä silti enempää kuin yksi väline muiden ohella.

Iloista on tehdä sarjakuvaa vesiväreillä ja tussiterällä ja liimailla karkkipapereista leikeltyjä hahmoja sekä Lidlin karkkeja päälle. Vaikea skannata turmelematta skanneria, myönnän.
http://www.limingantaidekoulu.com/xcomic/index.php?cid=110

[Dogbert]

En oikein tiedä. Itse tykkään tehdä linen käsin ja sitten värittää koneella. Koneella värittämisessä on myös se etu, että valmiilla työllä saa ties miten leikkiä. Tosin sitten taas on vaikeaa "puhtaasti" värittää ei-kliiniseltä näyttävää jälkeä (ja se useimmin vie enemmän aikaa kuin heittäisi vesivärit ja värikynät päälle). Harkintakysymys se on jokaisen kohdalla, en oikein osaa sanoa, kumpi on parempi toisesta.

[S]

Perinteisesti, arvostan käsityötaitoa. En ikinä edes lue tietokoneella piirrettyjä/maalattuja/väritettyjä sarjakuvia...noh, jonkun Conanin kohdalla jouduin tekemään poikkeuksen.

[Veli Loponen]

En ikinä edes lue tietokoneella piirrettyjä/maalattuja/väritettyjä sarjakuvia...noh, jonkun Conanin kohdalla jouduin tekemään poikkeuksen.

Oletkos varma, että et lue? Tuolla toisaalla kirjoittamastasi sain sen käsityksen, että olet lukenut Watchmenin. Sekin on uudelleen väritetty ja restauroitu tietokoneella. Eli jos olet lukenut suomiversion tai vaikkapa DC:n Absolute-version, olet lukenut tietokoneella väritettyä sarjakuvaa.
Muutenkin alkaa olla aika vaikea löytää sarjakuvaa, jossa ei olisi tietokonetta käytetty jossakin työvaiheessa. Supersankarilehdet on järjestään vähintään väritetty koneella. Disney-sarjat on väritetty koneella. Tekstaukset tehdään useimmiten koneella. Niin ja esim. Brian Bolland tekee nykyään kaiken koneella (paitsi ihan perusluonnokset).

[keijoahlqvist]

Otsikon epäjohdonmukaisuutta. Käsiä tietokoneenkin käyttämiseen tarvitaan.

Se joka piirtää näppäimistöltä, on kova luu.

[Veli Loponen]

Se joka piirtää näppäimistöltä, on kova luu.

Tämä kansi on tehty näppäimistöllä (ei siis hiirtä eikä kynää tms.):

[S]

Oletkos varma, että et lue? Tuolla toisaalla kirjoittamastasi sain sen käsityksen, että olet lukenut Watchmenin. Sekin on uudelleen väritetty ja restauroitu tietokoneella. Eli jos olet lukenut suomiversion tai vaikkapa DC:n Absolute-version, olet lukenut tietokoneella väritettyä sarjakuvaa.
Muutenkin alkaa olla aika vaikea löytää sarjakuvaa, jossa ei olisi tietokonetta käytetty jossakin työvaiheessa. Supersankarilehdet on järjestään vähintään väritetty koneella. Disney-sarjat on väritetty koneella. Tekstaukset tehdään useimmiten koneella. Niin ja esim. Brian Bolland tekee nykyään kaiken koneella (paitsi ihan perusluonnokset).

Supersankarisarjiksia harvemmin lueskelen, mutta yleensä huomaan kyllä tietokonevärityksen ja samaten olen huomannut tuon että konetta pruukataan käyttää nykyisin todella usein, Watchmennin suomiversiosta en huomannut kyllä tietokoneväritystä...harmi hommahan se sinänsä.
Ehkä olen vain hiukan ennakkoluuloinen, mutta yhdistän tieotokoneenkäytön sarjakuvissa ja taiteilussa yleensäkin aina jotenkin huijaamiseen, laiskuuteen ja siihen että mennään sieltä missä aita on matalin jne. vaikka toki tiedostan ettei sekään mitenkään helppoa tai yksinkertaista touhua välttämättä ole.

En ole Bollandilta myöskään lukenut mitään pitkään aikaan ja vaikka arvostankin miestä kovasti niin eipä kiinnosta tuon tiedon jälkeen enää äijän uudempiin kuvituksiin hirveästi tutustuakaan..

Tai sitten pitää tosiaan tutustua tähän tietokone-asiaan tarkemmin ja tarkistaa oma asenne uudestaan..

[JanneT]

Itse en ole nähnyt syytä siirtyä viivan tekoon koneella siitä kaksinkertaisesta syystä että parhaat siveltimet maksavat vähän päälle parikymppiä kun samaan kykenevät piirtopöydät melkoisesti enemmän. Tarvitsee aika monta paperiostosta ennenkuin hintaero on kompensoitu. Lisäksi tuo epäkäytännöllinen varsinkin vaimon hermoja koetteleva (vaikkei hän sitä ääneen sano) orginaalikasa on minulle rakas. Mutta jäljen puolesta on eroa enää lähes mahdotonta tehdä, joten jos ei lue ainoastaan niiden muutaman suosikkipiirtäjänsä teoksia joiden fanijulisteet roikkuvat seinällä alkaa olla aika vaikeaa karsia tietokoneella tehtyä sarjakuvaa lukukokemuksistaan .

[Hazart]

Ehkä olen vain hiukan ennakkoluuloinen, mutta yhdistän tieotokoneenkäytön sarjakuvissa ja taiteilussa yleensäkin aina jotenkin huijaamiseen, laiskuuteen ja siihen että mennään sieltä missä aita on matalin jne.

Jep. Asenteen tarkistus on paikallaan. Tietokoneella tekeminen ei lopulta ole sen helpompaa kuin käsin. Taiteelliset ratkaisut on yhä valittava itse ja lopputulos on enemmän tekijänsä kuin tietokoneen näköinen. Kone ei tee asioita puolestasi. Se on vain väline tekemisellesi. Sen lisäksi koneella on ehkä helpompi saada työstä surkean näköinen, kuin traditionaalisesti. Ja tussaaminen on koneella varmasti vaikeampaa kuin perinteisesti. Paitsi ehkä vektoreiden kanssa touhutessa.

Se missä kone helpottaa tekemeistä, on muokattavuus. Se antaa enemmän anteeksi tekovaiheen mokia. Sen lisäksi se on siistimpää, kun ei tarvitse sutata pensselien kerä. Tietokoneella voi myös rajata isoja alueita ja värjätä ne yhdellä napautuksella. Käsin tehdessä tuo veisi huimasti aikaa.

Ja ainakin omalla kohdallani on niin, että tietokoneella värittäminen on työläämpää ja hitaampaa kuin käsin tekeminen. Esim. vesiväreillä. (Tämä ei pidä paikkaansa, jos tekee sävyttömiä kuvia ja kaikki mustat alueet on tarkasti rajattuja. Sellainen jälki vaan tuppaa olemaan aika tylsää...)

Tietokonevärittäminen on kuin basson soitto. Perusmeininki on helppo oppia, mutta harva osaa homman oikein kunnolla tehdäkseen suuremman vaikutuksen.

Ja eikö se kuitenkin ole niin, että lopputulos ratkaisee. Oli tekotapa mikä tahansa. Maailma on täynnä imelän näköistä digitaalista kakkaa, joten ymmärrän ennakkoluulojasi, mutta parhaimmillaan koneella tehdyt kuvat ovat kertakaikkiaan hätkähdyttäviä ja niiden tekemisessä on sama vaiva ja ammattitaito kuin perinteisessäkin tekemisessä.

 

[Veli Loponen]

En ole Bollandilta myöskään lukenut mitään pitkään aikaan ja vaikka arvostankin miestä kovasti niin eipä kiinnosta tuon tiedon jälkeen enää äijän uudempiin kuvituksiin hirveästi tutustuakaan..

Kun eteesi tulee Alan Mooren DC-sankarit kokoelma, niin katsastapa sen kansi. Se on Bollandin tietokonepiirräntää. Sitten kerrot, että miten se eroaa miehen aikaisemmista räpellyksistä (esim. saman kirjan Tappava pila -tarinassa).

[Pulikka]

Käsinpiirtämisen viehkeys piilee siinä, että se on yksinkertaista.  Mustaa väriä valkoisella paperilla.

Yksinkertaisilla ja rajatuilla keinoilla kun onnistuu tekemään jotain simppeliä mutta hienoa, niin on nostettava hattua.

Perinteisen kynällä-paperille-tyylin plussapuolia on myös tussin vokotteleva haju.

Lisäksi simmuja rasittaa vähemmän paperin kuin näytön tuijotus.

 

[Tinca]

Perinteisestä rustailusta tykkään enemmän. Tietokoneella on tylsä ja hankala piirtää/värittää.
Arvostan myös paljon enemmän käsin tehtyjä töitä, kuin tietokoneella tehtyjä.