Itiksen Suomalaisessa sarjakuvahylly oli hävinnyt onnittelukorttitelineiden takaa... etsin, mutten löytänyt mistään. Piti kysyä kassalta. Myyjä totesi, että ei aina muista oikein itsekään: se on siellä taidetarvikkeiden vieressä takana.
No, siellähän se oli, myymälän perimmäisessä nurkassa hätäuloskäytävän vierellä. Aivan mahdottomassa paikassa löytää sattumalta. Tänä vuonna sarjakuva myy ainakin tässä kaupassa taas entistä vähemmän. Itseään ruokkiva kierre.
Sarjakuvien suuruuden päivinä hylly oli heti oven vieressä, paraatipaikalla, kun Fingerporia, Don Rosaa, Viivi & Wagneria myytiin kuin Elonnon tiskiltä lämmintä leipää, kymmeniä tuhansia per vuosi. Harmi, että uusia supersuosikkeja ei ole ilmaantunut.
Ja kuten tuossa jo edellä todettiin, sarjakuva ei taivu äänikirjaksi oikein mitenkään, ja sinne se trendi nyt vie.
Kun ei mene niin ei mene. Virolaisen sanoin: kansa on puhunut, pulinat pois.