Kirjoittaja Aihe: Jeff Lemire  (Luettu 20178 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #45 : 28.03.2017 klo 06:27:44 »
Imagen viime vuonna julkaisema Plutonia on suurin osin Emi Lenoxin aikaansaannos, vaikka käsikirjoitus on Lemiren nimissä.

Alkuasetelma on, että ryhmä koululaisia löytää metsästä aikansa suurimman supersankarittaren kuolleena. Sen enempää ei tarinasta voi sanoakaan, tarinan suurin hupi on nuorten välisessä dynamiikassa ja siinä, kuinka he lähestyvät outoa löydöstään.

Todellisuuden ja supersankarifantasian törmäämistä kuvasi John Byrne Ihmeneloset-tarinassa, jossa poika valelee itsensä sytytysnesteellä esikuvansa Liekin mukaan.

Tarinan suurin vika on, että tavan hoksottimilla varustettu oivaltaa tarinan suuren käänteen ennalta. Ilmeisesti Lemirekään ei siihen niin luota, koska hän kertoo sen sanallisesti ennen saman kuvallista esitystä.

Hieman tästä tulee sellainen olo, että ei tarina varmaan olisi päässyt mistään seulasta, ellei Lemire olisi jo niin iso nimi. Kiva, pieni tarina ei oikein enää näinä aikoina riitä.

Visuaalisesti tässä ei oikein moitittavaa löydy. Jordie Bellaire täydentää Lenoxin muikean kuvituksen väreineen, ruudulta lukien "paperin" emulointi onnistuu hyvin.

Lemiren työt tunteva voi kuitata jälleen, kuinka isää tarinan lapsilla ei näytä olevan lainkaan ja ainoa isärooli on alkoholisti ts. etäinen, poissaoleva. Tämä ainainen isyyteen liittyvä solmu on jo sellainen iso musta mörkö koko Lemiren tuotannossa, että se vaatisi selityksen.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #46 : 04.05.2018 klo 22:51:03 »
Odotin, että Old Man Logan olisi sopinut Lemiren käsittelyyn just eikä melkeen, mutta nyt koko Lemiren kauden päätökseen saatuani voin todeta ettei se merkittävästi parane.

Lemire näyttää paneutuneen työhön vasta loppupuolella, mutta aika lailla pettuleipää oli. Ei voi suositella sen enempää Lemiren kuin Wolverinen faneille.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #47 : 14.07.2018 klo 21:19:10 »
Black Hammer (Dark Horse) on niin kova sarja, että heilahti kerralla lukujonon kärkeen ja varmaan sinne pysyvästi jääkin.

Tarkoitus oli tutustua vain ensimmäiseen kokoelmaan, mutta samaan putkeen meni koko sarja.

Kun digiaikana on tapana rynnistää sarjasta toiseen, oli metka kokemus taas pitkästä aikaa löytää sellainen opus jota tulee luettua nautiskellen. Kokoelma ei ollut muuta kuin päähenkiöiden ja sarjan maailman esittelyä, mutta hyvin meni niillä eväillä alusta loppuun.

Sarja jatkuu 13 numeron jälkeen suoraa putkea alaotsikolla Age of Doom. Eipä siinä mitään, mutta luulin pääsarjan päättyneen ja luulin tuota spin-off-minisarjaksi. Olen nyt pahasti koukussa.

Sarjat tulee nykyään luettua pääsääntöisesti putkeen vasta sitten, kun ne on kokonaan julkaistu, joten odotuksen tuskaa ei tarvitse oikeastaan enää sietää. Sitä sietämättömämmältä se nyt tietysti tuntuu.

Quantum Age -minisarja sen sijaan on näitä minisarjoja, jotka täytyy nyt pääsarjaa odotellessa kahlata lävitse.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #48 : 14.07.2018 klo 23:59:41 »
Black Hammer -sarjan spin-off-minisarjoista Sherlock Frankenstein and the Legion of Evil oli sellainen taustoittava välinäytös.

Doctor Star & the Kingdom of Lost Tomorrows sen sijaan on toista maata.

Tarinan sankari on työhön uppoutuva, poissaoleva isä joka näkee virheensä kun on liian myöhäistä ja kärsii siitä.

Lemiren sankarien tavoin Doctor Star on jälleen kyvytön korjaamaan suhteitaan, eikä oikeastaan edes tee mitään korjatakseen niitä. Lopulta katumus ja anteeksianto nousevat tarinan keskeisiksi teemoiksi.

Kuvittelin tarttuvani helposti luettavaan minisarjaan, mutta todellisuudessa tämä on herkkä, syvälle menevä esitys perhesuhteista. Tällä kertaa Lemire kuvaa ymmärrettävästi mitä on tapahtunut ja menee suhteisiin siinä mielessä syvemmälle, että ne kuvataan molemmilta puolilta (ja molemmin puolin rikki).

Sen mitä enemmän tätä Doctor Star -sarjaa pohtii, sitä merkityksellisemmältä – ellei peräti keskeiseltä – osalta Lemiren tuotantoa se alkaa vaikuttamaan.

Tämä on siinä määrin itsenäinen kokonaisuus, ettei edes Black Hammeria ole tarpeen lukea, toisin kuin tuossa Sherlock Frankenstein -sarjassa, jossa pitäisi ensin olla alla vähintään se ensimmäinen kokoelma.

Olen vailla parempaa tietoa aina olettanut, että Lemiren oma isäsuhde on jollain tavoin ongelmallinen. Tätä lukiessa minulle tuli myös mieleen, että Lemire mahdollisesti heijastaa omia isyyteen liittyviä pelkojaan työhönsä. Voi tietysti olla, että ne pelot juontuvat siitä omasta isäsuhteesta.

Olisipa meillä oikeaa sarjakuvajournalismia, joka tämän voisi selvittää. Ehkä Lemire joku päivä tulee itse tämän kanssa ulos.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #49 : 18.08.2018 klo 06:09:44 »
Kun Black Hammer jo nimessään viittaa kuolleeseen isään, niin miksi ihmeessä sarjakuvajournalismin vasara ei ole iskenyt ketään edes polveen.

Nämä kaiken maailman online-sarjakuvajyyrnälismisivustohässäkät ei vaan osaa kysyä muuta kuin, että milloin tulee lisää, olen fanipususydän. S****nan tunarit.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #50 : 04.09.2018 klo 19:43:08 »
Jeff Lemiren esipuhe Royal City -sarjan (Image) ensimmäisessä numerossa sopisi melkein sarjakuvalehden kuolema -ketjuun.

Esipuheessaan Lemire nimittäin ylistää sarjakuvalehteä nimenoman formaattina rinnastaen sen televisiosarjaan.

Tämä esipuhe sopi varsin hyvin aloitusnumeron päätteeksi, sillä olen niin tottunut tuohon vakiomittaisen jenkkilehden rytmitykseen, että olin jo ihmeissäni että eikö se sarjan ensimmäinen – tuplamittainen – osa pääty lainkaan.

Toki tämä on sellaista digiajan juttua, että kun fyysistä lehteä ei ole, niin ei sitäkään voi mitata, paljonko sivuja on vielä jäljellä.

Täytyypä nyt toistaa vanhat mietteet siitä, kuinka mestarillisesti moni kirjoittaja hallitsee juuri tuon vakiomittaisen lehden mitan.

Sarjasta varmaan mietteitä myöhemmin, mutta aavistus tulee sellainen tunne, että Lemire jo vähän liiaksi tukeutuu siihen, mitä lukijat voivat häneltä odottaa ts. tässä on ikään kuin kaikki kohdallaan, mutta rohkeutta saisi olla enemmänkin.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #51 : 04.05.2019 klo 22:58:06 »
Quantum Age oli jäädä minulta täysin väliin näistä Black Hammer -oheissarjoista.

Wilfredo Torresin kuvitus jotenkin liukuu pois sieltä Black Hammer -ytimestä niin, ettei se kiinnostanut lainkaan.

Olipa vain ensivaikutelma sarjasta täysin marjapensaassa.

Sarja kiskaisi mukaansa ihan hirmuisella voimalla jo ennen kuin ensimmäisen numeron sai luettua. Tämä vielä nivoutuu pääsarjassa nähtyyn keskeisest. Kirkkaasti Doctor Star -sarjan kanssa parhaimmistoa näistä spin-off-keitoksista.

Tällä kertaa siis versioidaan avaruussankarien legioonaa.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #52 : 10.12.2019 klo 01:00:06 »
Sentient (TKO Studios) on jäykän aloitusjaksonsa jälkeen täyttä rautaa.

Erityisesti Gabriel Walta ihastuttaa kuvituksellaan, joka ohjaa ajatukset sinne 70-80-lukujen pienoismalliajan avaruusaluksiin. Low tech -vaikutelmaa tukevat tummat sävyt ja ilmeisesti joku viivan päälle vedetty, tarkkuutta pehmentävä filtteri, mikä saa aikaan vanhan paperin tuntua jopa näytöltä luettuna.

Sen suuremmin ei kannata spoilata, mutta molemmat päähenkilöt ovat matkassa äitinsä kanssa, avaruusaluksen tekoäly on äiti. Kaikki isähahmot ovat eivät ainoastaa poissaolevia, vaan poisleikattuja. Tarinan miehet edustavat uhkaa ja väkivaltaa.

Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun pohdin Lemiren perhetaustaa, erityisesti isäsuhdetta.

amasofi

  • Jäsen
  • Viestejä: 164
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #53 : 11.12.2019 klo 22:49:37 »
Sentient (TKO Studios) on jäykän aloitusjaksonsa jälkeen täyttä rautaa.

Erityisesti Gabriel Walta ihastuttaa kuvituksellaan, joka ohjaa ajatukset sinne 70-80-lukujen pienoismalliajan avaruusaluksiin. Low tech -vaikutelmaa tukevat tummat sävyt ja ilmeisesti joku viivan päälle vedetty, tarkkuutta pehmentävä filtteri, mikä saa aikaan vanhan paperin tuntua jopa näytöltä luettuna.

Sen suuremmin ei kannata spoilata, mutta molemmat päähenkilöt ovat matkassa äitinsä kanssa, avaruusaluksen tekoäly on äiti. Kaikki isähahmot ovat eivät ainoastaa poissaolevia, vaan poisleikattuja. Tarinan miehet edustavat uhkaa ja väkivaltaa.

Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun pohdin Lemiren perhetaustaa, erityisesti isäsuhdetta.
Kiitti tästä vinkistä - en ollut aiemmin tällaisesta kustantajasta ja tästä Lemiren teoksesta kuullut. Tilaukseen lähti 6 lehden boxi.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #54 : 11.12.2019 klo 23:45:18 »
Kiitti tästä vinkistä - en ollut aiemmin tällaisesta kustantajasta ja tästä Lemiren teoksesta kuullut. Tilaukseen lähti 6 lehden boxi.

Eipä kestä. Kustantaja aloitti kuluneen vuoden aikana ja sen erikoisuus on julkaista jutut lehtinä kerralla (ikään kuin televisiosarjan kausiboksina) ja kokoelmana.

Lehtiä on moni kehunut, kommentoi ketjuun miltä ne vaikuttavat.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #55 : 29.12.2019 klo 22:37:36 »
Lemiren ja Mike Deodato jr:n Berserker unbound  osui ja upposi.
Selkeä Conan-pastissi mutta painopisteinä menetys, ystävyys ja kuinka ikinä ei tule antaa periksi tekevät tästä kaihoisasti surumielisen.
Miekanheilutuksen lisäksi siis

amasofi

  • Jäsen
  • Viestejä: 164
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #56 : 12.01.2020 klo 22:52:18 »
Eipä kestä. Kustantaja aloitti kuluneen vuoden aikana ja sen erikoisuus on julkaista jutut lehtinä kerralla (ikään kuin televisiosarjan kausiboksina) ja kokoelmana.

Lehtiä on moni kehunut, kommentoi ketjuun miltä ne vaikuttavat.

Sentient 6 lehden boxi tuli viime viikolla. Tänään luin iltasella ja oli juonellisesti niin intensiivinen ja ennalta-arvaamaton, että kaikki oli luettava putkeen. Itse fyysinen boxi on laatikon osalta vähän heppoista pahvia- Lehdet sen sijaan ovat tasokkaita ylisuuria 28,5x18,5 cm kokoisia ja niissä tukevat pahvikannet. Nuo ylisuuret sivut myös täytetty tehokkaasti eli valkoisia reunuksia ei ole ylhäällä ja alhaalla ollenkaan sivuissa vain ilmeisesti silloin, kun liittyvät ruuturakenteeseen. TKO Studios yllätti kyllä laadulla niin fyysisen tuotteen ja kertomuksen tasolla. Aion jatkossakin seurata, jos sinne tulee omaan genreen sopivaa settiä ja tilata - ja ehdottomasti boxi + lehdet formaatissa.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #57 : 16.07.2020 klo 21:17:46 »
Alkuperäinen Black Hammer -sarja jäi niin hienoon cliffhangeriin, että Age of Doom -jatkon aloittaminen sen kääntämisellä antikliimaksiin oli kyllä kova pettymys.

Ensimmäinen Age of Doom -kokoelma oli kuitenkin lopulta ihan hyvää jatkoa mysteerisarjalle, ja alkuperäinen sarja saa siinä oikeastaan ansaitsemansa päätöksen. Siihen olisikin hyvä jo lopettaa.

Toinen Age of Doom -kokoelma sen sijaan lörisee sitten loppuun entistä väsyneemmin.

Lemiren sanojen mukaan tarkoitus on kommentoida supersankarisarjakuvan eri aikakausia, mutta montako kertaa sekin on vuosikymmenten mittaan eri muodoissaan tehty.

Tuttuun on sekoitettava jotain omaa, ja Lemiren mysteeri siitä, mitä sankareille oli tapahtunut ja miksi he olivat päätyneet farmille, missä mikään ei koskaan muuttunut riitti sellaiseksi. Kun tämä kori on tyhjennetty, jäljellä on enää hiilikopio DC-universumista.

Sen sijaan samojen reboottien toistaminen ei oikein käy enää viihteestä. Särkyneiden hahmojen rimpuileminen kohti edes vähäisintä onnea alkaa jo masentaa lukijaa. Tämä varmaan jo minulle alkaa tätä Black Hammeria riittää, mutta menköön nyt vielä crossover Oikeuden puolustajien kanssa.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #58 : 16.07.2020 klo 22:45:27 »
Hammer of Justice! eli crossover Oikeuden puolustajien kanssa ei ehkä mene kärkeen näistä Black Hammer -spinoff-sarjoista, mutta muutoin sujuvaa luettavaa. Onko se sitten riittävästi, sen arvioikoon jokainen itse.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 083
Vs: Jeff Lemire
« Vastaus #59 : 30.08.2020 klo 17:49:34 »
Andrea Sorrentinon tyyli saa sivut näyttämään ikään kuin niitä tarkastelisi tuhkapilven lävitse. Tästä post-apokalyptisestä tyylittelystä saa helposti yliannostuksen, mikä muodosti kohdallani pienen kynnyksen tutustua Gideon Falls -sarjaan.

Tässä sarjassa italialainen osuu kohdalleen täydellisesti. En supersankareiden kohdalla olekaan oivaltanut kuinka teknisesti vahvasta ja ilmaisuvoimaisesta kuvittajasta on kyse.

Kuvituksen aiheuttama ilahdus peittyy ensimmäisen kokoelman perusteella Lemiren tuottaman pettymyksen alle.

Sarjassa on paljon uskottavuutta venyttäviä kohtia. Sheriffi hylkää ammattikuntansa kaikki periaatteet noin vain, psykiatri hylkää ammattikuntansa kaikki periaatteet noin vain... Heikosti perusteltua käytöstä yhdistää tarinan naiskuva.

Jokainen tarinassa auktoriteettia edustava nainen on suojeltava, mieheen tukeutuva sekä niin ikään ensimmäisestä tilaisuudesta mieheen tarrautuva.

Lemiren mieskuvassa on jotain vinoutunutta, joka nousee anteeksiantamattomuutena omia heikkouksia kohtaan. Gideon Fallsin vinoutunut naiskuva on jollain tapaa nyt kytköksissä näihin (ilman perhettä) vaillinaisiin ja arvottomiin miehiin. Tämä varmaan valkenee jatkossa, vaikka hieman pelkään naisten muuttuvan vielä nykyistä enemmän tarinaelementeiksi.

Kokoelma silitti minua pahasti vastakarvaan, mutta on tässä vähän myös sellainen lemahdus, että tarina siirtyisi helposti televisioon. Sinne se Googlen perusteella on jo matkalla. Ei siinä mitään, minusta kaikki sarjakuvantekijät saavat rikastua ja elävät kuvat kuvat sen tätä nykyä tekevät, mutta ei minulle vaikka Mark Millarin töitä lukiessa tule koskaan tällaista tunnetta. Sarjakuvat pitäisi edelleen tehdä sarjakuvan, ei television tai elokuvan, ehdoilla.

Uskon, että tuotantovaiheessa naiskuvaa korjataan. Toisin kuin sarjakuvakriitikot, television puolella on silmää tällaiselle.

Lemireen uran tärkeimmissä töissä olen eniten ihastellut sitä puolta, mikä jää sanomatta ja tässä minua masentaa se mitä sanomaton puoli välittää.

Tarkoitus oli upota sarjaan neljän kokoelman voimin, nyt tuntuu ettei huvita enää koskaan.
« Viimeksi muokattu: 30.08.2020 klo 17:54:03 kirjoittanut Jiksi »