Voi ziizuz kun minulla olisi 10 % siitä energiasta joka tämän keskustelun puolesta- ja vastaväittäjillä on!
No heitetään bensaa liekkeihin kuitenkin. Ja minä kuulun mitättömyyksiin jotka vain lukevat -- en ole vielä tekeleitäni julkaistavaksi kelpuuttanut. No, olen sarjakuvaa piirrellyt vasta 25 vuotta, ehkä minä vielä joskus saan julkaisukelpoista aikaiseksi...
Ostin pari Glömppiä (5 ja 6). En suhtaudu niihin kovin tunteelisesti. Sanotaan näin että niistä löytyy hyvä esimerkki niin huonosta kuin hyvästä sarjakuvasta. Oli oikeastaan aika raskasta luettavaa, ehkä olisi pitänyt lukea useammassa erässä.
Sitten siihen analyysiin. Sarjakuvasta näkee jos se on tehty lukijaa varten. Määritellänpä.
Minun mielestäni strippiä pidemmässä sarjakuvassa pitäisi olla
* tarina (siis alku, keskikohta ja loppu, jokin teema tai juoni, joka etenee)
* kunnollinen kuvallinen kerronta (selkeä kuvan ja tekstin liittäminen yhteen, layout jne.)
* sellainen piirrosjälki, josta saa selvää.
Muutamissa Glömpin tarinoissa nämä täyttyy ihan kivasti, joten sitten tulee se subjektiivinen puoli -- nautinko tarinasta? Muutamasta hiukan. Mutta mistään en niin paljon kuin esimerkiksi joistakin Sirkkelissä tai Tähtivaeltajassa ilmestyneissä sarjakuvissa. Mutta huomatkaa -- tämä on makuasia.
En katso laittaneeni rahaa hukkaan. Mutta ehkä tunnen tämän hiukan kuitenkin kannatusmaksuksi...