Sinitakit

[VesaK]

No voih, Sinitakkeja ei sitten tänä vuonna enää ilmestynytkään.

Ehkä huumorin ja sodan yhdistäminen hurtin ironisesti ei sitten ole lukijoiden mieleen. 

Kun lukee Lucky Luken "20. Ratsuväkirykmentti", huomaa sen "pienen" eron Goscinnyn ja Cauvinin välillä... Suomeen on sinitakkeja yritetty kolmesti. Ehkä nyt viimein uskotaan että ei. Jos joku oikeasti sarjasta tykkää, niin ei muuta kun ranskaa tai ruotsia opettelemaan.

[Lurker]

Kun lukee Lucky Luken "20. Ratsuväkirykmentti", huomaa sen "pienen" eron Goscinnyn ja Cauvinin välillä... Suomeen on sinitakkeja yritetty kolmesti. Ehkä nyt viimein uskotaan että ei. Jos joku oikeasti sarjasta tykkää, niin ei muuta kun ranskaa tai ruotsia opettelemaan.

Sinitakeilla vähän sama kuin Blaken ja Mortimerin kanssa, kolmas kerta ei sanonutkaan totta.

[echramath]

Mielenkiintoiselta näyttää tämä uusinkin Sinitakit.

Siis hetkinen, en osaa ranskaa, mutta Google Translaten perusteella löytävät karanneet mustan orjan, joka on valkoinen vakooja blackfacessa?

Onko sinitakeissa näkynyt mustia sotilaita? Olen tässä seuranut netistä USAn historiaa käsitellyttä luentosarjaa, ja siinä tuli vastaan usein fiktiossa vähemmälle jäänyt tilasto: mustia, sekä alunperinkin vapaita että sodan kuluessa karanneita orjia, liittyi Unionin armeijaan sankoin joukoin, kunhan Lincoln oli ensin sallinut tämän silloin vuoden alussa 1963 alussa samalla kun vapautti Konfederaation alueen orjat. Yhteensä lähemmäs 180 000 mustaa liittyi armeijaan, mikä on alkaa jo lähestyä kymmenesosaa koko sodan yhteen lasketusta vahvuudesta.*

* hetkellinen kokonaisvahvuushan on eri asia, kun lisää miehiä liittyi tai myöhemmin määrättiin liittymään koko ajan, samalla kun vanhoja kaatui, kuoli tauteihin ja vammautui niin, etteivät ne enää olleet taistelukelpoisia. Käsittääkseni väite, että sisällissodassa kuoli enemmän amerikkalaisia kuin kaikissa muissa sodissa yhteensä, pitää edelleen paikkansa?

[Jukka Laine]

Blackfacen olen ruotsiksi lukenut, mutta sitä ei ole julkaistu englanniksi. Cinebook on julkaissut tietääkseni 11 albumia ja ruotsiksi tuli vähän enemmän. Tanskaksi reippaasti enemmän.

Blackfacen kohdalla on vähän sama kuin Lucky Lukessa. Cinebookilla ei tykätä mustista henkilöistä. Vaikka Luken hahmot ovat sellaisia stereotyyppejä. Ei niitä Lukessa ole pääosassa, osa pienistä rooleista on muutettu ohuthuulisiksi. Ylös Mississippi-jokea ei ole englanniksi. Siinä on paljon mustia sivuhahmoja.

[Secos-Bill]

Käsittääkseni väite, että sisällissodassa kuoli enemmän amerikkalaisia kuin kaikissa muissa sodissa yhteensä, pitää edelleen paikkansa?

Wikipedian mukaan ei enää, mutta vain täpärästi.
Taisteluissa kaatuneiden kanssa ei sitten enää mene edes lähellekään.

Erikoisempi tiedonmuru USAn sodista: itsenäisyyspäivän juhlissa on kuollut paljon enemmän ihmisiä kuin varsinaisessa itsenäisyyssodassa, ilmeisesti jopa moninkertaisesti ja lähinnä rattijuoppojen toimesta.

Sinitakeista: omalla tavallaan kiinnostavia ja olisin hankkinut jatkonkin, mutta jos ei tule, niin en kovasti itke peräänkään. Hyllystä löytyy kaksi ja niistä on hiukan vaikea saada otetta, kun ei oikein tiedä mitä tyylilajia ne oikeastaan edustavat. Oli muistaakseni myös turhan paljon kahden päähenkilön varassa, kun sivuhahmoista ei oikein löytynyt henkeä. Ehkä hiukan hätäisesti kirjoitettuja ?

[echramath]

Tietysti Lucky Luke on parodia, joten Sinitakit sijoittuu 1860-luvun USA:han keskelle sotaa ja Lucky Luke viihteen villiin länteen, jota ei koskaan ollutkaan. Sen takia Lucky Lukessa voidaan tehdä aika pehmeäkin kuvaus intiaanien ja valkoisten uudisasukkaiden eturistiriidoista, Sinitakit on valmiiksi "tuomittu" siltä kantilta.

Tai siis olisi hauskaa lukea pottunokkasarjaa, missä kuvataan Grantin Overland-kampanjaa, jossa hänen joukkonsa ottivat yhteen Leen armeijan kanssa puolentoista kuukauden aikana "harva se päivä". Jos sivuhahmoista ei meinaa löytää henkeä alpparin alussa, lopussa sitä on vielä vaikeampi löytää, tai vähintäänkin vaikuttavat kokolailla kädettömiltä.



Tätä ystävällisen näköistä ranskalaisheppua, Claude-Étienne Minié'tä, saatiin kiittää aivan uudenlaisesta musketinammuksesta, joka yleensä pisti minkä tahansa ruumiinosan, johon se osui, pysyvästi päreiksi ja aiheutti suuren joukon amputointeja, kun taas sekä vartaloon että päähän osuneet kuulat olivat enimmäkseen tappavia.

[STD]

Cauvin on ilmoittanut luopuvansa sarjan käsikirjoittamisesta albumin 64 kohdalla .

[Jukka Laine]

Jos muistatte Niilo Pielisen sivun, jossa Niilo pukeutui kenguruksi, niin kenguru oli toinen nimihenkilö Lambilin vanhemmasta sarjasta ennen Sinitakkeja.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Jos muistatte Niilo Pielisen sivun, jossa Niilo pukeutui kenguruksi, niin kenguru oli toinen nimihenkilö Lambilin vanhemmasta sarjasta ennen Sinitakkeja.

Tässä näyte siitä. On kyllä aivan erilaista tyyliä kuin Sinitakeissa! Tätä Sandy et Hobby -sarjaa on ilmestynyt Suomessa ainakin Zoo-lehdessä 1989–90 (siinä nimellä David & Hoppy) sekä mahdollisesti joissakin vanhemmissa nuortenlehdissä.

Huudossa muuten näköjään on nyt myynnissä jopa 23 Blårockarna-albumia kerralla. Lähtöhinta on kappalemäärään nähden edullinen, 150 euroa. Tuosta saisi matskua ison läjän, jos haluaa kunnolla tutustua sarjaan.

Tanskassa on julkaistu albumeina kaikki tai ainakin hyvin lähelle kaikki mahdolliset Sinitakit.

[Jukka Laine]

No ei ollut ennestään tuttu, mutta Niilon kengurupukuun en olisi osannut yhdistää. Uudessa englanninkielisessä Niilossa oli alareunassa selitys mistä Hoppy tuli.

Niiloja tulee nyt tiuhaan tahtiin englanniksi. Aikaisempi yritys oli jäänyt lyhyeksi.

Näissä englanninkielisissä julkaisuissa, myös muissa kuin Niiloissa, on nämä selitykset asiaa. Ilman niitä ei näistä hoksaa kaikkea. Osa ennen käsittämättömästä on vanhaa, osa belgialaista, tai molempia.