Grant Morrison ja Yanick Paquette ovat kova kaksikko, mutta Earth One silti ihan huttua. Ideana on – pahoittelen noloa sanavalintaa – levittää lukijan kasvoille, miltä Marstonin Ihmenainen tänään näyttäisi.
Eipä näytä juuri miltään. Oi voi, kuinka noloa miten tylsä tämä onkaan.
Opuksen kovin sana on "rakastaja", vaikka alistuminen/antautuminen on ikään kuin opuksen teema. Visuaalisella puolellakaan ei tapahdu mitään jännää.
Ikään kuin tässä olisi joku toimituksesta käynyt määräämässä, ettei kokeilla mitään uutta tai rohkeaa, kun kohta ollaan valkokankaalla ja muuta. Morrisonin kaikki kokeellisuus ja nerokkuus ovat tiessään, ikään kuin käsikirjoitus olisi kirjoitettu rasvaiselle margariinipaperille kynällä, josta tuskin jää mitään jälkeä.
Paquette on sitten purkanut ylimääräistä energiaa sykertelemällä sivuille sekalaista design-kirjafiilistä. Kuvien päälle läiskitään tähtiä ja köydet erottavat ruutuja. Sivusta toiseen, uudestaan ja uudestaan. Uskomatonta, että on työmoraali kohdallaan.
Tarkoitus oli tästä siirtyä Ruckan Ihmenaiseen, mutta viitsiikö enää sitäkään. Ei tämä nyt ainakaan suuremmin innostanut mihinkään lukuprojektiin.