3. Kovakantisuus lisää kirjan kestävyyttä, ja jälleen se hinta: Tolkullisesti hinnoiteltuna pehmeäkantinen 100s. neliväri sarjakuvateos = 18 - 20 e, kovakantinen 20 - 24 e. Perusalbumi neliväri pehmeäkantinen 12 e, sama kovissa kansissa 15 e.
Täyspäisen ihmisen käsissä pehmeäkantinen kirja kestää siinä missä kovakantinenkin. En minä niitä kymmeniä kertoja lue. Sen sijaan repussa tms. runtanttuna (lue normaalissa pitkänmatkan kuljetuksessa) vaatteiden ja eväiden seassa kovakantinen menee sekin helposti todella pahan näköiseksi jos niikseen tulee. Lehti taas on aina oiva formaatti jonka voi vaikka rullata.
Kirjakaupat saattavat toivoa kovia kansia mutta se ei todelakaan ole kuluttajan etu, eikä kustantajan. Kirjakaupat edustavat "myydään lahjakirjoja" kulttuuria joka on aiva persiistä ja painottuu jouluun. Lisäksi kovakantiset eivät toimi second hand markkinoille. Jostain syystä käytetyille kovakantisille ei löydy mistään järjellisiä hintoja. Siis sellaisia hintoja että vähemmän kiinnostavia kohteita raatsisi ostaa. Niinpä "arvokkaat" kovakantiset eivät kierrä. Ja jos kustantaja tai kauppa luulee että että se on sama maksaako kirja 12 tai 15 euroa, niin epäilen että ei ole. Ainakaan mulla budjetti ei kasva vaan hankintojen määrä vähenee, mikä tarkoittaa että kustantamisesta tulee riskialttiimpaa kun kappalemyynti on pienempi (vaikka eurosumma olisi sama).
Kovakantisia on nyt ajettu Suomen markkinoille kuin käärmettä piippuun ja toivon vain että tämä ei olisi se viimeinen niitti, eli väärä strategia sarjakuvamyynnin pelastamiseksi (kaiken digihömpän paineissa). Ja tosiaan kovakantiset vievät aivan vitusti tilaa! Sitten sen vasta huomaakin kun kämppä on täynnä kirjoja ja uusia tekisi mieli. Tästä on kokemusta. Tavallaan se on ikävää että joutuu rajoittamaan hankkimisiaan tälläisen vähän keinotekoisen esteen takia, mutta jollain perusteellahan ne hankintapäätökset joka tapauksessa tehdään.
Mutta tuo kuuluisi kai
kovat vastaan pehmeät kannet keskusteluun...Egmontista. Tietääkö vieläkään kukaan "julkisesti" että milloin Tampereen toimisto sulkeutuu ja kuka toimitaja itse asiassa saikaan kenkää ja ketä mahdollisesti jäi?
Festareilla juttelin yhden Egmontin entisen avustaja/kääntäjä/toimittajan kanssa. Hän kertoi kyllästyneensä pallotteluun. Työpaikan ulkoistamiseen, soutamiseen ja huopaamiseen ja on kuulemma siirtymässä muihin hommiin kun ei se Egmont niin kauhean hyvin maksakaan.