Story House Egmont

[Curtvile]

Ja Jalavahan on pitkälti antanut myöden, Corton uusintoja luvataan mutta uskon kun näen, en ennen.

Ikävä pilata muiden ilo mutta unohdatteko lopetettujen listan vaikka toki Demianit ja Tempo kannattaakin unohtaa.
Pauna median julkaisupolitiikka koskettaa (tai oksettaa)lähinnä mangusteja mutta on yhtä kuvaava alkaa-loppuu vedätyksineen.
Jysäys ja Dampyrit yms on toki menneen talven lumia mutta eivät unohdettuja.

WSOYn linjassa on paljon laadukastakin mutta ollakseni realisti: otetaan se hyvin pieni sarjakuvan HCharrastajien joukko joka ne ostaa.
heti kun hinta kipuaa yli 10€ sivumäärän ollessa alle 60, valtaosa odottaa kirjakauppojen alelaareja, eikä odota edes kauaa.

Ryppyjä on hyvä mutta jää valtaosalle täysin vieraaksi, niin valitettavaa kuin se onkin.

[Lurker]

WSOYn linjassa on paljon laadukastakin mutta ollakseni realisti: otetaan se hyvin pieni sarjakuvan HCharrastajien joukko joka ne ostaa.(...)
Ryppyjä on hyvä mutta jää valtaosalle täysin vieraaksi, niin valitettavaa kuin se onkin.

Voihan se olla näinkin. Tai sitten ei. Ehkä juuri Delislet ja Paco Rocat saavat sarjakuvan lukijoiksi aivan uusia immeisiä, niitä, jotka lukevat yleensä romaaneja. Joka tapauksessa WSOY tekee hyviä, mielenkiintoisia kustannusvalintoja kuten kulttuuriarvoja vaalivan vanhan ja arvokkaan kustantamon tuleekin. Yrittävät ja ovat tosissaan.

Egmontille voisi löytyä markkinarakoa Södikan ja markettimangan väliin jäävältä alueelta.

[Curtvile]

Voihan se olla näinkin. Tai sitten ei. Ehkä juuri Delislet ja Paco Rocat saavat sarjakuvan lukijoiksi aivan uusia immeisiä, niitä, jotka lukevat yleensä romaaneja.

tuskin.
Eivät hallitse sarjakuvan muotokieltä ja KUKAAN ei halua myöntää että vika on itsessä, vian on oltava mediassa.
sarjakuvan lukeminen, sen koodiston tulkitseminen vaatii kuvakielen ymmärrystä. useimmat saavat sen juurikin ankoista, koska niitä lehtiä on kaikkialla: kirjastot, koulut, parturit, huoltoasemat, kodit, mummolat, mökit, odotushuoneet.

mutta osin sarjakuva=aku ankkaa = tyhmää ja lapsellista eivät monet ole valmiita tekemään loikkaa, koska oman itsen naurunalaiseksi saattaminen on pahinta mitä voi käydä.

Täysin mahdoton skenariosi ei ole, mutta erittäin epätodennäköinen.
Samalla rahalla kun saa jo niitä romaanejakin

[Lurker]

Täysin mahdoton skenariosi ei ole, mutta erittäin epätodennäköinen.
Samalla rahalla kun saa jo niitä romaanejakin

Saahan niitä, mutta innokkaimmat kirjallisuuden kuluttajat ostavat monta kirjaa vuodessa; miksipä osa niistä ei voisi olla sarjakuvakirjoja.

Kauppalehden arvostelija sanoi (hiukan ennakkoluuloisesti mutta) osuvasti näin: "Unohtakaa, että Pjongjang on rakennettu sarjakuva-albumin muotoon. Se on silkkaa sattumaa. Pjongjang on kypsille ihmisille tarkoitettu vakava teos, joka voi olla graafinen romaani tai ylipäätään proosateos tai, vielä täsmällisemmin, proosamuotoinen dokumentti." Ihan hyvää analyseerausta kyseisessä lehdessä.

Ehkä kirjan ja sarjakuvakirjan ero hiljalleen kapenee, tai häviää, kunhan lukijat niihin tottuvat.

Mitä se asiantunteva toimittaminen on?
Oikeiden sarjakuvanimikkeiden valitsemista, kunnollista käännöstä, ammattitaitoisen taittajan valintaa?

Just sitä. Pientä horjuvuutta on nähtävissä juuri näissä kohdin. Sen takia niitä toimittajia tarvitaan. Jos joka maahan halutaan sitä yhtä ja samaa yhteispainatusten myötä, ei tosiaankaan osata ottaa paikallisia markkinoita huomioon.

[Curtvile]

Saahan niitä, mutta innokkaimmat kirjallisuuden kuluttajat ostavat monta kirjaa vuodessa; miksipä osa niistä ei voisi olla sarjakuvakirjoja.

ostan vuositasolla tuommoiset 50-100 kirjaa ja 200-300 sarjakuvanimikettä varovaisesti arvioiden.
En silti julkea väittää olevani "normi"
tai edes innokas.

  "Unohtakaa, että Pjongjang on rakennettu sarjakuva-albumin muotoon. Se on silkkaa sattumaa. Pjongjang on kypsille ihmisille tarkoitettu vakava teos, joka voi olla graafinen romaani tai ylipäätään proosateos tai, vielä täsmällisemmin, proosamuotoinen dokumentti." Ihan hyvää analyseerausta kyseisessä lehdessä.

Ehkä kirjan ja sarjakuvakirjan ero hiljalleen kapenee, tai häviää, kunhan lukijat niihin tottuvat.

sinähän ymmärrät lauseiden välisen ristiriidan ymmärräthän?
Jos ihmisiä pyydetään unohtamaan että "tämä on lastenkirjaformaatissa, sinäkin armanikopiossasi voit lukea sitä ja olla silti vakavasti otettava" on jo lähtökohtaisesti pielessä.

Muutosta voi toivoa ja siihen pitää pyrkiä, mutta asiat asioina. Niin kauan kun alan sisälläkin suhtaudumme säälivän alentuvasti muihin saman mediamme sisällä oleviin "voi rassuja, kyllä niille joskus karvat kasvaa ja ehkä aivot ja jonkinlainen makukin" niin moista on turha odottaa ns. suurelta yleisöltä.

[tertsi]

Kauppalehden sarjakuva-arvostelija ei toimi mielestäni alan sisällä vaan nimenomaan ulkopuolella, Kauppalehdessä.

Sanavalinnassa on otettu kohderyhmä huomioon.

[Lurker]

sinähän ymmärrät lauseiden välisen ristiriidan ymmärräthän?
Jos ihmisiä pyydetään unohtamaan että "tämä on lastenkirjaformaatissa, sinäkin armanikopiossasi voit lukea sitä ja olla silti vakavasti otettava" on jo lähtökohtaisesti pielessä.

Otinkin tuon arvosteluesimerkin juuri siitä syystä, että ennakkoluulot ovat toki yhä elossa mutta murtumassa. Se näkyi siinä niin osuvasti.

Lukijat ovat kasvamassa, tai ehkä pikemminkin tottumassa uuteen formaattiin. Sarjakuvasta on tulossa yksi kerronnan muoto. Egmontin, kuten muidenkin kustantajien, pitäisi tehdä sen eteen kunnolla töitä. Onhan se nyt herran jestas kustantajienkin etu! Arktisen Banaanin näkyvä mainostaminen on mannaa.

Ja onhan meillä ranskalainen syksy, ei vaan Ranskalainen syksy. Siinäkin on sarjakuvalla tärkeä osansa, ei muiden yli mutta muiden mukana - kuten pitääkin.

Kauppalehden sarjakuva-arvostelija ei toimi mielestäni alan sisällä vaan nimenomaan ulkopuolella, Kauppalehdessä.

Sanavalinnassa on otettu kohderyhmä huomioon.

Kauppalehti on yksi Suomen suuria sarjakuvakasvattajia. Siellä näkyy toimivan aktiivisia soluja, sarjakuvan viidettä kolonnaa.

[Curtvile]

huomasin ettei olut se kauppalehden arvostelija joka on sarjakuvapiireissä sisällä.
Ja edellinen kommenttisi vain vahvistaa painotukseni.
Se mitä tarkoitin "alan sisällä" löytyy oikeastaan mistä päin kvaakkia tahansa ja useimmista hiukankaan rehellisistä kommenteista ihan oikeassa elämässä.

Ammattitaitoista toimituskuntaa oli jo mm. Egmontilla mutta olivat sitä mieltä että sille on kannattavampaa antaa potkut

[Aura]

No, vaikka joka lehdessä kirjoitettaisiin sarjakuvasta ja miten on tullut niitä ja näitä kiinnostavia ja vakavasti otettavia nimikkeitä, niin enpä usko että suurin osa suostuu sarjakuva-albumiin tarttumaan... Nehän on lapsille. Kaikkihan sen tietää. Toivo on siis uusissa polvissa, jotka toivon mukaan kasvavat ajattelemaan toisella tavalla.

Vanhaa polvea ei sarjakuvia saa lukemaan, ja osa taitaa vielä pitää elokuviakin roskana johon ei aikaa kannata tuhlata. (Niin vanhaa yleisöä meillä ei onneksi enää ole joka pitäisi romaaneja kamalana ajantuhlauksena, lukeminenhan rasittaa aivoja ja kiihdyttää erityisesti niitä, jotka mädättävät itsensä romanttisella hömppäkirjallisuudella. Aiheuttikohan se vielä hysteriaakin...)

Täytyy vain tosissaan toivoa, ettei sarjakuva ole tuomittu lopullisesti lastenlukemistoksi. Elokuvahan on jo lunastanut paikkansa hyväksyttävän viihteen parissa, ja sarjakuva on ollut olemassa yhtä kauan!

[Lurker]

Ammattitaitoista toimituskuntaa oli jo mm. Egmontilla mutta olivat sitä mieltä että sille on kannattavampaa antaa potkut

Se oli virhe. Kuten melkein kaikissa viesteissäni olen todennut, toimittajista on koko homma kiinni.

Lehtiä tulee ja menee. Markkinat muuttuvat. Lukijoiden maut ja mieltymykset muuttuvat. Kustannustoiminta kannattaa, jos osaa haistaa markkinat ja mukautua niihin. Hyvä toimittaja osaa sen ja pystyy pitämään kustannustoiminnan kannattavana. Toimittaja vastaa myös laadusta. Ainahan sitä voi hetken kustantaa jotain suosittuun animaatiosarjaan perustuvaa lehteä, mutta se lopahtaa tuossa tuokiossa.

Pitkäjänteisyyttä. Sitä pitäisi olla. Kvartaalissa ei synny vielä mitään. Pitäisi antaa aikaa.

...niin enpä usko että suurin osa suostuu sarjakuva-albumiin tarttumaan... Nehän on lapsille.

Kannattaa satsata siis heihin, jotka lukevat muutenkin. Jokainen, joka tarttuu vaikkapa Ryppyjä-albumiin, tajuaa heti tai saa oivalluksen tai jotain sinne päin, ettei tämä tosiaankaan ole lapsille.

Kouluissa on kuulemma jo jotain sarjakuvakasvatusta. Sitä pitäisi saada lisää sinne medialukutaidon ja äidinkielen tunneille.

[tertsi]

huomasin ettei olut se kauppalehden arvostelija joka on sarjakuvapiireissä sisällä.

Minusta oleellista ei ollut se kuka arvostelija on vaan se, että hän kirjoittaa alan ulkopuolisille henkilöille, siis Kauppalehden lukijoille (joille kirjoitettaessa pitää ottaa huomioon, että he eivät ole tottuneita sarjakuvien lukijoita, oletan)

[Aura]

Se oli virhe. Kuten melkein kaikissa viesteissäni olen todennut, toimittajista on koko homma kiinni.

Oiskohan siitä mitään hyötyä että johdolle antaisi palautetta asiasta? Ei varmaan, mutta vaikuttaa siltä että on vähän hakusessa nuo käytännön asiat...

Kouluissa on kuulemma jo jotain sarjakuvakasvatusta. Sitä pitäisi saada lisää sinne medialukutaidon ja äidinkielen tunneilla.

Mangaa on varmaan kiittäminen tästä ainakin osittain. Pelkästään positiivista jos ainaisten mangakurssien ohella tutustutaan sarjakuvaan myös yleisemmin. Sääli vain että kulttuuri on ensimmäinen josta karsitaan kun halutaan säästää.

Koulukirjoissa sarjakuva tuskin on jäädäkseen, sillä niissä yritetään kovasti seurata mikä nuorisoa milloinkin kiinnostaa. Kuulin taannoin että joitakin mangaharrastajia ärsyttää se, että kirjoihin on laitettu manga-asiaa - vielä pahempaa kun kuvituksena on sitä pseudoa!

[tertsi]

Toivo on siis uusissa polvissa, jotka toivon mukaan kasvavat ajattelemaan toisella tavalla.

siis niissä jotka pelaavat vain tietokonepelejä.    

[Aura]

siis niissä jotka pelaavat vain tietokonepelejä.    

Sarjakuva on tuomittu taiteenala.

[tertsi]

Kouluissa on kuulemma jo jotain sarjakuvakasvatusta. Sitä pitäisi saada lisää sinne medialukutaidon ja äidinkielen tunneille.

Vaikutus voi olla myös negatiivinen.
Kävisikö sarjakuvalle niin kuin Kalevalalle, jota peruskoulun pakkoluku sai meidät inhoamaan ikuisesti?