Uusi toimitusjohtaja palkattiin taloon tekemään muutoksia ja tulosta, ja hän valitsi ilmeisesti jyrkimmän mahdollisimman ratkaisun.
Näemme, että pohjimmiltaan Egmont ei ole ystävällinen firma, joka hyvää hyvyyttään ”brings stories to life”, niin kuin sen slogan sanoo, vaan se on bisnesfirma, joka pyrkii mahdollisimman suureen tehokkuuteen ja tuottoon. Se teki Suomessa ja Tanskassa hyvät voitot myös viime vuonna.
Toivotaan todella, että jatkossa pelkkä tuotto ei ohjaa suomalaisia julkaisupäätöksiä. Korkkarien laittaminen jäihin toistaiseksi on minusta yllätys, sillä nehän ovat suosittuja. Ehkä Egmontin kotimaisessa toiminnassa kuitenkin oli tehtävä jotakin supistusta; mitään en tiedä, mutta arvelen. Eikös esimerkiksi ilmoitustulot ole yleisesti vähentyneet painetussa mediassa? Varmaan esim. palkkakustannukset ovat korkeat, ja ainakin supersankarilehtien ostomäärät hiipumaan päin. Olisi kiva kuulla vertailevaa faktaa ”postitus-, logistiikka- ja tuotantokustannusten noususta”, joista uutisessa lukee.
"Tietokoneet peleineen ja facebookeineen imevät sarjakuvilta lukijoita"
Aina vedotaan aikojen muutokseen ja inter-nettiin. Liekö tuollekaan näkemykselle mitään perustetta.
En ymmärrä tätä kommenttia. Olen sitä mieltä, että totta kai netti ja muut mediat (videot, tietokonepelit, konsolipelit, levyt, kännykät ym.) syövät sarjakuvien myyntiä. Sen voi nähdä kaikkien painettujen julkaisujen, muidenkin kuin sarjakuvien, levikkien laskusta. Kilpailu lasten, nuorten ja aikuistenkin rahavaroista ja ajasta on tänä päivänä erittäin kovaa. Netistä myös ladataan mm. sarjakuvatorrentteja. Siksi Egmont on lähtenyt mukaan digitaalisiin medioihin.
Tanskan Egmontia hoitaa joku ukko ja siinä sivussa hän johtaa myös muita maita. Olisi kyllä kiva tietää miten käytännössä se fifty-fifty jako voi Sanoman kanssa edes toimia päätöksenteossa? (Siis 50% Suomen Egmontin omistus).
Jopa tuo mies on vain Egmontin johtokunnan käsikassara. Hän saa kenkää, jos liiketavoitteita ei täyty.
Aivan, minäkin olen ihmetellyt noiden firmojen työnjakoa päätöksissä. Tavoitteiden yhteensovittaminen kahden eri firman kesken ei välttämättä ole helppoa edes kotimaassa, saatikka kahden eri maan välillä. Esimerkki Egmontin sisältä: kansainvälisessä Egmontissa sarjakuvat on sijoitettu Kids Media -nimen alle. Ilmeisesti Tanskassa yritys kokee sarjakuvien olevan lapsille. Siltä se tarjontakin siellä näyttää. Mutta Suomessa Egmontin tarjonta on huomattavasti monipuolisempi ja on suunnattu myös varttuneemmille. Valitettavasti tämä ”sarjakuvat ovat vain lapsille” –asenne näkyy myös firman kotimaisilla nettisivuilla, joissa yhtenä liiketoiminta-alueena on ”Sarjakuvat ja lastenlehdet”. Olen kirjoittanut aiemminkin, että sarjakuvat pitäisi esittää omana ryhmänään ilman viitettä lukijoiden ikään.
Kuten jo aiemmin mainittiin, Mustanaamio on perinteisesti ollut Tampereella. Lisäksi Aamulehti on tamperelainen lehti. Otsikko on siis oikein oivallinen ja osuva. Myös helposti ymmärrettävä, mutta ehkä se vaatii sitten tamperelaisuutta tai tietoa siitä.
Tosiaan hassua, kun uutisen otsikossa on Mustanaamion lähtemisestä Tampereelta. Se ei avaudu, jos ei ole tamperelainen.
Joo, eihän tuossa vahvistettu Mustis-lehden lakkauttamista. 2000-luvun Mustiksista tulee harvinaisuuksia pienen painosmäärän vuoksi.