Story House Egmont

[xml]

Tunnuslukuja:

Egmont Kustannus Oy Ab
   
   2004      2005        2006       2007        2008
Yrityksen liikevaihto (1000 EUR)
   17101    17870       19335     19870       19460
Liikevaihdon muutos%
   -0.50      4.50        8.20      2.80        -2.10
Tilikauden tulos (1000 EUR)
   775        798         554        652          521
Liikevoitto%
   6.40      6.00         3.50       4.00        2.90
Yrityksen henkilöstömäärä
   57         62           62          60           N/A

Lähde: http://www.finder.fi/Kustantamoja/Egmont%20Kustannus%20Oy%20Ab/TAMPERE/taloustiedot/504995

Egmont kustannuksen sivujen mukaan liikevaihto vuonna 2009 oli 19,3 miljoonaa euroa. Mutta mitähän olivat tulos ja liikevoitto vuonna 2009?

Vertailuksi:
Like:      http://www.finder.fi/Kustantamoja/Like%20Kustannus%20Oy/HELSINKI/taloustiedot/852278
Tammi:      http://www.finder.fi/Kustantamoja/Kustannusosakeyhti%C3%B6%20Tammi%20/HELSINKI/taloustiedot/147364
Valiosarjat: http://www.finder.fi/Kustantamoja/Valiosarjat%20Oy%20/HELSINKI/taloustiedot/183243
WSOY:       http://www.finder.fi/Kustantamoja/WSOY/HELSINKI/taloustiedot/185334

[EetuT]

Helsinki vastaan isossa mittakaavassa suomeen verrattuna Houtskäriä

Edelleen taitan hiukan peistä tästä asiasta, jos Egmontin muu toiminta olisi keskittynyt Houtskäriin, niin mielestäni olisi fiksua, että myös Tampereen toiminta siirrettäisiin sinne. Kuinka paljon firmalle tulee ylimääräisiä kuluja/hukattuja työtunteja, kun työntekijät reissaavat palavereissa Tampere-Helsinki-Tampere väliä, kuinka paljon helpompaa olisi logistiikan kannalta jos kaikki olisi keskittynyt pienemmälle alueelle, yms. Voi olla otta, että noista kertyvät luvut on suuruusluokaltaan hyttysen kakka ja tuo Helsinkiin muutto ei ole taloudellisesi merkittävä asia, en tiedä.

mutta riskien ja suuremman monipuolisuuden myötä kuluttajapohja laajenisi ja jopa toisi vankemmin sen tuloksen +-0 jos ei muuta.

Kirjoituksistasi olen ymmärtänyt, että haluaisit laajempaa valikoimaa sarjakuvista Suomen markkinoille. Tämähän olisi erittäin ok, mutta tähänkin minun on pakko hiukan hangata vastaan. Sarjakuvan (ja kirjankin) hinnat on uutena niin korkeat, että eihän monella ole varaa hankkia kaikkia haluamiaan tuotteita. Sarjakuvan ostajien joukko on kuitenkin isossa mittakaavassa melko pieni, pieni joukko ostaa paljon. Tuo valikoiman massiivinen laajentaminen ei uskoakseni lisäisi sarjakuvan menekkiä, päinvastoin se saattaisi hitusen syödä jo olemassa olevien artikkelien myyntiä. Yleistyksenä, isot firmat ei halua ottaa riskiä, pienillä ei ole varaa ottaa tuota riskiä monen ulkomaisen nimikkeen kohdalla. Mielestäni sarjakuvalla kyllä on olemassa lunastamatonta myynnillistä potentiaalia (kyllä olen, kaupallinen huora), suurimmat ongelmat on näkyvyys ja hinta. Eikä tuolle hinnalle taida olla mitään tehtävissä, jos EU-alueelle ei kerta saada pakkosuomea kouluihin. Kyllä niitä uusia nimikkeitä on tultava tasaisin väliajoin, mutta ei mielestäni niin laajassa mittakaavassa kuin sinä uskoakseni toivoisit.

Tämä vaihtoehto tekisi leivästä ehkä monelle kapeamman mutta tarjoaisi leivän useammalle.

Pienillä kivijalkaliikkeillä ei ainakaan ole varaa leivän kapenemiseen, jos ostoshelvettiketjujen leipä kapenee jonkun nimikkeen kohdalla, ne heivaa sen hevon kuuseen, mikä taas johtaa siihen, että kustantaja ei katso kannattavaksi jatkaa nimikkeen julkaisemista.

Mistä sitä tietää vaikka uudella tj:llä, entisellä markkinointijohtajalla olisi yksi Suomen suurimmista sarjakuvakokoelmista?

Ei se ainakaan suurin ole, suurin käsittää noin 99% kaikesta Suomessa ilmestyneestä sarjakuvasta, ei sillä että tietäisin kaikki isoimmat kokoelmat, mutta eiköhän tuo ole suurin, eikä tämä taaskaan liittynyt mitenkään mihinkään.

Nopealla kelauksella kaikki vastaavat tapaukset ovat Carl Barksia lukuunottamatta liittyneet juuri Egmontin tuotteisiin.

Tässä täytyy suhteuttaa mitä Egmont on tarjonnut vs. kaikki muut. Jos keskeytyksistä puhutaan, niin onhan tuolla muillakin muutama, eikä noita jatkumoja ole muilla hirveästi ollut tarjolla, lisäksi siellä taitaa olla muilla pari one-shottia, mihin olisi kyllä tullut jatkot jos menestystä olisi ollut.

Toimitusjohtaja on vain käsikassara. Voihan olla, että tj tekee työnsä hyvin, mutta ei tunne siitä ylpeyttä, jos joutuu tekemään moraalinsa vastaisia ratkaisuja omistajien tahtoa toteuttaessaan.

Tämä ongelmahan on ratkaistu sillä, että toimitusjohtajilla on toimitusjohtajien palkat.

[Curtvile]

Edelleen taitan hiukan peistä tästä asiasta, jos Egmontin muu toiminta olisi keskittynyt Houtskäriin, niin mielestäni olisi fiksua, että myös Tampereen toiminta siirrettäisiin sinne. Kuinka paljon firmalle tulee ylimääräisiä kuluja/hukattuja työtunteja, kun työntekijät reissaavat palavereissa Tampere-Helsinki-Tampere väliä, kuinka paljon helpompaa olisi logistiikan kannalta jos kaikki olisi keskittynyt pienemmälle alueelle, yms.

Miksi ne reissaisivat? siis totta kai: kokouspalkiot ja matkakuluvähennykset mutta moderni maailma on keksinyt sellaiset hämmentävät asiat kuin telefoonin ja nämä mystiset laatikot ja ruudut joita ainakin itse nyt katson.
jotenkin uskoin että Egmontkin käyttäisi jo intternettiä eikä Pony Expressiä.
Mutta hei, aina oppii uutta.

vähemmän kärjistäen, tajuan poinntisi mutta minusta sen ongelma on sama kuin

Kirjoituksistasi olen ymmärtänyt, että haluaisit laajempaa valikoimaa sarjakuvista Suomen markkinoille. Tämähän olisi erittäin ok, mutta tähänkin minun on pakko hiukan hangata vastaan. Sarjakuvan (ja kirjankin) hinnat on uutena niin korkeat, että eihän monella ole varaa hankkia kaikkia haluamiaan tuotteita. Sarjakuvan ostajien joukko on kuitenkin isossa mittakaavassa melko pieni, pieni joukko ostaa paljon. Tuo valikoiman massiivinen laajentaminen ei uskoakseni lisäisi sarjakuvan menekkiä, päinvastoin se saattaisi hitusen syödä jo olemassa olevien artikkelien myyntiä. Yleistyksenä, isot firmat ei halua ottaa riskiä, pienillä ei ole varaa ottaa tuota riskiä monen ulkomaisen nimikkeen kohdalla. Mielestäni sarjakuvalla kyllä on olemassa lunastamatonta myynnillistä potentiaalia (kyllä olen, kaupallinen huora), suurimmat ongelmat on näkyvyys ja hinta. Eikä tuolle hinnalle taida olla mitään tehtävissä, jos EU-alueelle ei kerta saada pakkosuomea kouluihin. Kyllä niitä uusia nimikkeitä on tultava tasaisin väliajoin, mutta ei mielestäni niin laajassa mittakaavassa kuin sinä uskoakseni toivoisit.

nyt ajattelet ettei nykyinen tilanne voi muuttua.
Että minä ja muut aktiivit ostamme aina ja nykykaavalla ja tyydymme ylihintaisiin sarjakuviin tökeröissä halparatkaisuissa tai tarpeettomissa kovakantisformaateissa ja emme saa intoa lopettaa harrastusta tai äkillistä infarktia koko lössi yht aikaa.
Se käy tämän vuoden ja parin seuraavan markkinasegmenttiajatteluun mutta ei pitkän päälle.
Kapea mutta pitkä joka haalii vähän rahaa mutta niin monelta että luku on sama.

Ennemmin se klassinen kapitalistinen malli: annetaan miljoonalle kiinalaiselle ilmaiseksi öljylamppu ja myydään sitten öljyä kalliilla. Nykymalli koettaa saada kolme kiinalaista ostamaan oman sähkötehtaan hehkulamppunsa myötä.

näkyvyydestä ja hinnasta ollaan samaa mieltä, mutta pohja pitäisi saada laajemmaksi ja tämä nytkin käytävä keskustelu syö myyntiä.
Ei, en saanut juuri aivoinfarktia.
Nykymaailmassa myös se eettinen yritysimago on osa brändäystä ja imagomarkkinointia, millainen yritys on mielikuvana oli se totta tai ei.
Joku ikea koettaa kovasti näyttää että ollaan moraalinen taho, ei lapsityövoimaa vaan mehän autetaan kolmatta maailmaa, opetetaan pikku kädet vääntämään parempia kehnoja huonekaluja jotta pääsevät elämässä eteenpäin-tyyli.

Se että pistetään ihmisiä ulos saa sen nykyisen sarjakuvia ostavan osan takajaloilleen ja laittamaan omat ostoeuromme vaihtoehtoisille tahoille jotka näin eivät tee tai niihin alkukielisiin julkaisuihin ihan periaatteesta.
 kun kerran osaamme.

Senkin pitäisi olla selviö mutta jos ei niin ei.

[EetuT]

Erittäin hyviä pointteja.

nyt ajattelet ettei nykyinen tilanne voi muuttua.

tai niihin alkukielisiin julkaisuihin ihan periaatteesta.

En ajattele etteikö tilanne voisi muuttua, aina kun ajattelen asiaa mielessä on että kyllähän tämä tästä huonommaksikin voisi mennä. Kaikilta kustantajilta, kaikkien uusien kirjojen ja sarjakuvien hintojen pitäisi tulla rutkasti alaspäin, että ne olisi mm. kilpailukykyisiä englannin-/alkukielisien julkaisujen kanssa ja kaiken muun kanssa. Tässä sitten on toisella puolella se, että kuinka kallista työn teettäminen on Suomessa ja kun sitä voittoakin pitäisi tahkota. Ensin myyntimääriä pitäisi saada ylös ja hintaa alas, tämän jälkeen leventää tarjontaa, jolloin tulos olisi vähintään sama? En jaksa tähän uskoa, mutta niin sen pitäisi mennä.

Muokkasin loppua.

[EetuT]

Se että pistetään ihmisiä ulos saa sen nykyisen sarjakuvia ostavan osan takajaloilleen ja laittamaan omat ostoeuromme vaihtoehtoisille tahoille

Ymmärrän tämän täysin, mutta jos tätä pidetään pointtina ostamattomuudelle, niin voi olla niin, että vuoden loppuun mennessä ei tarvitse ostaa miltään suuremmalta suomalaiselta kustantajalta sarjakuvia ja eiköhän ne ulkomaalaisetkin kustantamot yhtälailla laita porukkaa ulos. Pienemillähän tuota ongelmaa ei taida olla, kun ei ole ketään ketä laittaa pihalle. Miten tämä tukisi kustantamoihin jäljelle jääneiden työn jatkumista ja suomalaista sarjakuvaa ylipäätään?

[ksakke]

kaikkien uusien kirjojen ja sarjakuvien hintojen pitäisi tulla rutkasti alaspäin, että ne olisi mm. kilpailukykyisiä englannin-/alkukielisien julkaisujen kanssa

Jos verrataan vaikka kovakantisten albumien hintoja vastaaviin ranskankielisiin, ovat ne hyvinkin kilpailukykyisiä ostajan näkövinkkelistä. Kustantajan näkökannalta hinnan pitäisi olla paljon korkeampi, kun ottaa huomioon sen, että kustannukset ovat korkeammat jo käännöstyönkin takia ja ostava populaatio on murto-osa valtakieliin verrattuna. Lisäksi suuren yleisön kulttuuriin ei täällä kuulu erikseen ostaa sarjakuvia kuten vaikkapa Keski-Euroopassa vaan ne luetaan Hesarin sivuilta.
Toisaalta kustantajien tempoileva kustannuspolitiikka on myös ongelman siemen. Ei kai kukaan tosissaan uskonut, että kaksi numeroa Tempoa olisi ollut suuri suksee? Pidemmällä juoksulla siitä olisi voinut tulla kannattava lisä tarjontaamme. Koukutetaanko ostajat lukemaan suomenkielistä sarjakuvaa, jos julkaistaan vaikkapa albumi Sillagea tai Rapacesia ja jätetään sitten tarina kesken? Itse ainakin haluan lukea omat suosikkini kokonaan ja siksi olen päätynyt ostamaan ne alkuperäiskielisinä, suomenkielisiä ostan hyvin, hyvin harvoin.
Oravanpyörä on siis valmis.

[EetuT]

Jos verrataan vaikka kovakantisten albumien hintoja vastaaviin ranskankielisiin, ovat ne hyvinkin kilpailukykyisiä ostajan näkövinkkelistä.
 
Koukutetaanko ostajat lukemaan suomenkielistä sarjakuvaa, jos julkaistaan vaikkapa albumi Sillagea tai Rapacesia ja jätetään sitten tarina kesken?

En itse ollut verrannut mielessäni hintaa mihinkään, lähinnä olen ajatellut sitä millä tuota menekkiä saisi nostettua järkevälle tasolle, tosin jos toisessa päässä tulee vastaan hinta minkä alle tuotetta ei voi tehdä, niin eihän sitä hintaakaan voi laskea.

Noiden jatkojahan ei ole kirkossa kuulutettu suuntaan, eikä toiseen. Eli turha niitä on vielä manata, sen kerkiää varmasti hoitamaan myöhemminkin. Eipä silti, kyllähän noita esimerkkejä menneisyydestä löytyy ja kesken jättämisellä ei todellakaan rohkaista ketään ostamaan mitään. Voidaan tietenkin kysyä, että jos tämänkaltainen sarjakuva ei myy, niin mitä järkeä sitä on kustantamojen yrittää tuoda suomalaisille markkinoille? Itse melkein uskon noiden jatkoon. Luullakseni tarkoituksena on ollut julkaista noita yhden numeron vuosivauhdilla, eli ei noilla vielä kauheaa kiirusta ole.

Toisaalta kustantajien tempoileva kustannuspolitiikka on myös ongelman siemen. Ei kai kukaan tosissaan uskonut, että kaksi numeroa Tempoa olisi ollut suuri suksee? Pidemmällä juoksulla siitä olisi voinut tulla kannattava lisä tarjontaamme.

Kustantajilla on olemassa itsellään esimerkit siitä, että pitkäjänteinenkään usko asiaan ei riitä ja kun tälläiset esimerkit on olemassa, niin ei niitä lähdetä kovin herkästi enää testaamaan? Voidaanko tästä tempoilevasta kustannuspolitiikasta syyttää pelkästään kustantamoja? Pitääkö isot ketjut vanhoja numeroita juuri ollenkaan myynnissä (tarkoitan siis kirjakauppa tuotteita)? Voidaanko kustantajilta vaatia laajaa tarjontaa, jos jälleenmyyjät ei pidä koko kirjoa valikoimissaan? Juu, erikoisliikkeet kyllä pitää, mutta se on karhun kusi purossa, jos verrataan siihen että isot ketjut pitäisi.

[sila]

Yleensä tästä lastenlehtien lehtitarjonnasta, mihinkään tiettyyn kustantamoon tai julkaisijaan liittymättä:

Yhdessä vaiheessa viime vuonna huomasin meidän isossa K-kaupassa, että ainakin lastenlehtivalikoimat olivat selvästi muuttuneet ja vähentyneet.Mm. Hevoshullun irtomyynti loppui, Villivarsan saa edelleen irtomyynnistä.

Monessa lehdessä on nykyään paljon lisäsälää, esim. kyniä, penaaleita, hiuspompulaa ym.Tästä syystä lehtiä mahtuu telineeseen vähemmän ja ei kovin siistin näköisesti.Niitä ei voi tilata irtomyyntiin niin montaa kappaletta / lehti, koska ne eivät mahdu.Ainakaan noihin ruokakauppojen telineisiin, jossa niitä lastenlehtien heräteostoja tehdään.

Monen muovikuori repeytyy telineessä auki ja saattaa joku muutenkin varastaa noita lisäjuttuja.Tämä lisäkrääsä saattaa myös vähentää lehden "tasoa" tai "arvovaltaa."

Lehtiä ostavien vanhempien,lehtiä kinuavien lasten, satunnaisten lukijoiden ja keräilijöiden mielestä lehti, joka on revitty auki ja siitä puuttuu jotain, ei ole ostamisen arvoinen.Lehtiä jää varmasti tästä syystä myymättä, myymälät tilaavat niitä vähemmän jne..

Kestotilaajiin ei myöskään kiinnitetä mielestäni riittävästi huomiota.Lehtilasku tulee ajallaan, mitään muuta ei sieltäpäin kuulu.Tilaajalahjoja ei saa edes lisämaksusta ostettua,mikä joskus harmittaa myös aikuista keräilijää.Joku tilaajalahja esim. joka toinen vuosi ilahduttaisi myös kestotilaajaa.

Muoks: ja kaiken lisäksi noita sälälehtiä on hankala arkistoida.Vievät sielläkin enemmän tilaa ja pinoon laitto on aika mahdotonta.

[ksakke]

Noiden jatkojahan ei ole kirkossa kuulutettu suuntaan, eikä toiseen.

Ei olekaan, esimerkki oli siinä mielessä huono.

Kustantajilla on olemassa itsellään esimerkit siitä, että pitkäjänteinenkään usko asiaan ei riitä ja kun tälläiset esimerkit on olemassa, niin ei niitä lähdetä kovin herkästi enää testaamaan?

Mutta mikä järki on lähteä kokeilemaan yhdellä, kahdella numerolla, ei mahdu ainakaan minun kallooni? Optisimismi on hyväksi, mutta ei nyt pilvilinnoja kannata rakennella, että heti nappaa.

[EetuT]

Mutta mikä järki on lähteä kokeilemaan yhdellä, kahdella numerolla, ei mahdu ainakaan minun kallooni? Optisimismi on hyväksi, mutta ei nyt pilvilinnoja kannata rakennella, että heti nappaa.

Tuloksia tarkastellaan numeroiden valossa, jos ei viimeistään kakkosella nappaa, niin lakaistaan pois pöydältä?

Miksi siis edes yritetään? Ehkä sen takia, että Tampereen päässä se kuuluu ihmisten työnkuvaan ja siellä olevat ihmiset oikeasti yrittävät keksiä laadukasta tarjottavaa?

Enhän oikeasti edes tiedä vastausta esittämääsi kysymykseen, kunhan vedin kanin hatusta. Eiköhän meikäläisen kirjoittelu, tästä aiheesta riitä, kiitos ja anteeksi.

[Reima Mäkinen]

Monessa lehdessä on nykyään paljon lisäsälää, esim. kyniä, penaaleita, hiuspompulaa ym.

Tämä lisäkrääsätarjonta on mielenkiintoinen trendi. Hommahan on vielä yleisempää maailmalla. Ja maailmalla tarkoitetan tässä Egmontin maailmaa eli Eurooppaa. Suomeen se on tullut hitaasti hiipien eikä tilanne tosiaan ole vielä niin paha kuin vaikka Saksassa tai ranskassa. Siellä kun katsoo markettien/kioskien lehtihyllyjä niin sarjaKuvan ystävä ei voi kuin purra hammasta tai alkaa itkeä.

Ilmeisesti krääsäpolitiikka on ihan linjattu Egmontilla niin että näin niitä lehtiä myydään ja ilmeisesti monet lastenlehdet myös liikkuu juuri sen krääsän voimalla (silloin jos ei ole pitkäjänteisesti rakennettu tilaajakantaa kuten vaikka Akkarin ja Tom &Jerryn tapauksessa)? Ihmeellinen on maailma.

Mietin vaan, että trendimielessä krääsätarjonta on kaikkea muuta kuin vihreää tai kestävää ajattelua, eli kyllä se ihan salena myös karkoittaa potentiaalisia ostajia. Ehkä tämän lisuketarjontamuodin kääntämiseen tarvittaisiin tosiaan ihan uusi firma uudella strategialla.

Jännää on myös se miten yhteispainatukset ja korkeimman tason päätökset vaikuttaa. Suomalainen kun kuitenkin kuluttaa ja ostaa hieman eri matskua kuin ruotsalainen, tanskalainen tai saksalainen. Tai ostaisi/kuluttaisi, jos olisi tarjontaa. Onko muuten muissa Egmont-maissa tulossa leikkauksia?

[J.Salo]

Ei se ainakaan suurin ole, suurin käsittää noin 99% kaikesta Suomessa ilmestyneestä sarjakuvasta, ei sillä että tietäisin kaikki isoimmat kokoelmat, mutta eiköhän tuo ole suurin, eikä tämä taaskaan liittynyt mitenkään mihinkään.

Sanoin "yksi suuremmista", ja nimenomaan suhteessa keskivertosuomalaiseen, ei keräilijöiden keskuudessa. Yritin vastata aiemmin ketjussa esitettyyn epäilyyn, että uusi toimitusjohtaja ei tietäisi sarjakuvista mitään, hänen vanhan tittelinsä ollessa markkinointijohtaja.

Kaikilta kustantajilta, kaikkien uusien kirjojen ja sarjakuvien hintojen pitäisi tulla rutkasti alaspäin, että ne olisi mm. kilpailukykyisiä englannin-/alkukielisien julkaisujen kanssa ja kaiken muun kanssa. Tässä sitten on toisella puolella se, että kuinka kallista työn teettäminen on Suomessa ja kun sitä voittoakin pitäisi tahkota. Ensin myyntimääriä pitäisi saada ylös ja hintaa alas, tämän jälkeen leventää tarjontaa, jolloin tulos olisi vähintään sama? En jaksa tähän uskoa, mutta niin sen pitäisi mennä.

Englanninkielinen sarjakuva on halvempaa ennenmuuta siitä syystä, että katselet ainoastaan albumien hintoja. Ennen albumeja supersankarisarjakuva julkaistaan kuitenkin lehdissä, joiden kappalehinta nykyisellä kurssilla on n. 2,5 - 4,5 euroa per 20 sivua sarjakuvaa (lisäksi hintaa on painettu alas jo n. 12 sivulla mainoksia). Ja tuo on ilman alvia, joka Yhdysvalloissa lasketaan monessa osavaltiossa hinnan päälle. Siinä vaiheessa kun tavara kootaan albumiksi, on toimittajalle, kuvittajalle, piirtäjälle värittäjälle ja tekstaajalle kaikille jo palkat maksettu. Suomalainen Hämähäkkimies-lehti on per-sivu halvempi kuin yhdysvaltalainen. Mainoksiakin vain noin kolme sivua.  Suomalaiset kovakantiset ovat hinnoiltaan jotakuinkin samalla tasolla kuin yhdysvaltalaiset.

Ranskalainen sarjakuva-albumi maksaa kotimaassaan sen 10-15 euroa, joka on suunnilleen se sama hintataso jolla Arktinen Banaani myy omia tuotteitaan Suomessa, muutama euro enemmän kuin millä Egmont myi esim. Sillagea (oliko sen hinta 7-10 euroa?).

Manga-albumi maksaa Japanissa sen 2-4 euroa. Paperi taitaa olla sitä samaa materiaalia jota pistän pakastepitsan alle uunissa. Tässä kohtaa Egmontin hinnat ovat kieltämättä korkeammat, eikä kaikkea voi pistää varmaan paperin ja Japanin korkeamman painosluvun piikkiin. Hinta on kuitenkin yleensä huomattavasti matalampi kuin Yhdysvaltain 8-10 dollaria +alv.  

Lisäksi on muistettava, että jos tulee mieleen yksittäinen esimerkki jossa yhdysvaltalainen albumi on halvempi kuin suomalainen vastine, niin euron arvo on ollut keinotekoisen korkea nyt useamman vuoden (1,5 dollaria yhdellä eurolla), kun "realistinen" arvo on lähempänä 1 EUR=1 USD.

Yhdessä vaiheessa viime vuonna huomasin meidän isossa K-kaupassa, että ainakin lastenlehtivalikoimat olivat selvästi muuttuneet ja vähentyneet.Mm. Hevoshullun irtomyynti loppui, Villivarsan saa edelleen irtomyynnistä.

Onko kyse kaikista Lehtipisteistä, vai ainoastaan lähikaupastasi? Nuo asiat riippuvat huomattavasti myös kaupan kävijöistä.

Monessa lehdessä on nykyään paljon lisäsälää, esim. kyniä, penaaleita, hiuspompulaa ym.Tästä syystä lehtiä mahtuu telineeseen vähemmän ja ei kovin siistin näköisesti.Niitä ei voi tilata irtomyyntiin niin montaa kappaletta / lehti, koska ne eivät mahdu.Ainakaan noihin ruokakauppojen telineisiin, jossa niitä lastenlehtien heräteostoja tehdään.

Toisaalta noiden lehtien levikit ovat muutenkin kovin matalat. Oliko Hämähäkkimies Seikkailee jotain 1000 kpl? En usko että tuoteperheen muut jäsenet tekevät paljoa suurempaa tulosta, vaikka Egmontin sivulta tämän voineekin tarkistaa.

Monen muovikuori repeytyy telineessä auki ja saattaa joku muutenkin varastaa noita lisäjuttuja.Tämä lisäkrääsä saattaa myös vähentää lehden "tasoa" tai "arvovaltaa." Lehtiä ostavien vanhempien,lehtiä kinuavien lasten, satunnaisten lukijoiden ja keräilijöiden mielestä lehti, joka on revitty auki ja siitä puuttuu jotain, ei ole ostamisen arvoinen.

"Lehti ja lelu"-paketin kohderyhmä on 3 - 6 vuotiaat, jotka selaavat lehden parissa minuutissa, värittävät lehdet tussiväreillä ja sitten alkavat syödä Thorin vasaraa. Hyvä teoria, mutta ei oikein toteudu ainakaan omassa lähipiirissäni olevien lasten keskuudessa.

Vanhemmat eivät välitä, eivät edes silloin kuin kohteena on säilytettävä kirja. Sain toistuvasti vielä teini-iässä lahjaksi taskareita ja muita lehtiä joissa kulmat olivat valmiiksi pyöristetty ja kannet täynnä taittumia. En usko että valtaosaa kohderyhmästä - puhutaan mistä tahansa ikäluokasta - tälläiset asiat paljoa kiinnostavat.

Kestotilaajiin ei myöskään kiinnitetä mielestäni riittävästi huomiota.Lehtilasku tulee ajallaan, mitään muuta ei sieltäpäin kuulu.Tilaajalahjoja ei saa edes lisämaksusta ostettua,mikä joskus harmittaa myös aikuista keräilijää.Joku tilaajalahja esim. joka toinen vuosi ilahduttaisi myös kestotilaajaa.

Tuo on kyllä totta. Lehdet tulevat perille hirveässä kunnossa ja Egmontilta tilatut albumit oli hakattu aina verille. Tästä voisi syyttää myös Itellaa, mutta myös huonoa pakkausta. Egmont käytti ainakin muutama vuosi sitten asiakirja-kuorta, jota ei ole pehmustettu.

[sila]

Onko kyse kaikista Lehtipisteistä, vai ainoastaan lähikaupastasi? Nuo asiat riippuvat huomattavasti myös kaupan kävijöistä.

Kaikista lehtipisteistä en toki osaa sanoa,mutta ei tuota Hevoshullua liiemmälti ole ollut myynnissä irtonumerona.On tullut seurattua siistä syystä, että välillä olen ostanut postiluukusta tulleen huonon lehden tilalle paremman.Villivarsan taas ostan aina irtonumerona-molemmista lehdistä on kaikki ilmestyneet numerot.

Lähi-R-kioskilla Hevoshullua ei ole ollut ainakaan 10 vuoteen, sen Tuuvan talli -albumeita, luettavia pokkareita ja kalenteria ja Pollen puuhapusseja yms. kyllä.

Tuon K-kaupan luona ostoskeskuksessa (Hki) on kaksi muuta ruokakauppaa ja kaksi muuta R-kioskia, ja lisäksi on myös neljäs lähikauppa-kaikki nämä n. kilometrin säteellä.Ainut kauppa missä Hevoshullu lehtenä on ollut, oli tuo K-kauppa.

"Lehti ja lelu"-paketin kohderyhmä on 3 - 6 vuotiaat, jotka selaavat lehden parissa minuutissa, värittävät lehdet tussiväreillä ja sitten alkavat syödä Thorin vasaraa. Hyvä teoria, mutta ei oikein toteudu ainakaan omassa lähipiirissäni olevien lasten keskuudessa.

Meillä oli kova ulina ja murina, kun erehdyksessä ostin dinosauruslehden, josta puuttui jotain dinokortteja.Piti mennä kauppaan takaisin vaihtamaan lehti ehjään.(Mutta kortithan eivät ole leluja.) Lisäksi 3-6 vuotiaat eivät pääsääntöisesti osaa vielä lukea, eli sen lehden sitten heille yleensä ostavat ja lukevat vanhemmat.Tässä myös se lehden hinta vaikuttaa.Jos se nousee lisäsälän takia, menekki voi laskea.Eikä niiden vasaroiden laatu kovin hyvä ole, meillä jää nuo pienten lehdet yleensä ostamatta.Kun ne vasarat todennäköisesti hajoavat, niin siitä seuraa -ainakin meillä-taas vinkumista.

[ksakke]

Miksi siis edes yritetään? Ehkä sen takia, että Tampereen päässä se kuuluu ihmisten työnkuvaan ja siellä olevat ihmiset oikeasti yrittävät keksiä laadukasta tarjottavaa?

Jännää on myös se miten yhteispainatukset ja korkeimman tason päätökset vaikuttaa.

Olisi hauska tietää, kuka esimerkiksi päätöksen vaikkapa Tempon julkaisemisesta suomeksi / lopettamisesta teki, tulivatko määräykset muualta?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Joo, ilman muuta Tempon lakkaaminen Suomessa liittyy siihen, että se lopetettiin aiemmin Tanskassa.

Enkä syyllistäisi Suomen Egmontia myöskään Joss Whedonin loppujen Astonishing X-Menien julkaisematta jättämisestä sen takia että suomalaiset tekevät yhteispainatuksia. Totta kai suomalaisten kannattaa olla Tanskan Egmontin kanssa yhteistyössä niin paljon kuin mahdollista kustannusten säästämiseksi. Ei ole kummankaan maan Egmontin vika, että toinen kustantaja (G Floy) julkaisi Whedonit kokoelmina Tanskassa, jolloin Tanskan Egmontin ei yksinkertaisesti kannattanut julkaista niitä X-Men-lehdessä.

Ranskalainen sarjakuva-albumi maksaa kotimaassaan sen 10-15 euroa, joka on suunnilleen se sama hintataso jolla Arktinen Banaani myy omia tuotteitaan Suomessa, muutama euro enemmän kuin millä Egmont myi esim. Sillagea (oliko sen hinta 7-10 euroa?).

Suomenkielisen Sillagen hinta on 13 – 15 euroa.

Toisaalta noiden lehtien levikit ovat muutenkin kovin matalat. Oliko Hämähäkkimies Seikkailee jotain 1000 kpl?

Sinulla tuli varmaan lyöntivirhe. Spider-Man seikkailee -lehden painos on tänä vuonna 11 000.