Toivottavasti yt:t menee hyvin ja löytyy muita ratkaisuja kuin ihmisten potkiminen ulos tai sijoittaminen 400 kilometrin päähän sukulaisista ja ystävistä. Niitäkin tiedetään tapahtuneen.
Egmontilla ei kieltämättä ole mennyt hyvin. Hämähäkkimiehen ja muita itseäni kiinnostavien tuotteiden levikki on laskenut koko vuosikymmenen.Toisaalta samaan aikaan ovat tuoneet markkinoille mangan ja "lelu ja lehti"-konseptin. Toivottavasti ne ovat menneet hyvin, mutta olen kyllä huomannut että Egmontin mangat eivät ole niitä, jotka Jenkeissä tai Japanissa olisivat myyntilistojen kärjessä. Muistan lukeneeni jotain vastaavaa Egmontin blogista; asia oli muotoiltu hieman "markkina-ystävällisemmin", mutta oli se siellä kuitenkin.
Ja "Hämähäkkimies Seikkailee" sai jo kerran kirvestä, joten tuskin tämäkään myyntimenestys on ollut.
Ainoat suuret hitit jotka heillä on pyörineet ovat Inuyasha (joka loppui) ja Salapoliisi Conan. Jälkimmäinen on jossain numerossa 60, ja ainakin jenkeissä myynti laskee suoraan verrannollisesti siihen, kuinka pitkään sarjakuvaa julkaistaan ilman uudistuksia. Conan ei ole uudistunut kertaakaan.
Samaan aikaan tietotekniikka on kehittynyt, jolloin työvaiheiden määrä on tietenkin laskenut. Olen kuullut kahdelta tai kolmelta ihmiseltä, että Egmont olisi tutkinut mahdollisuuksia yhdistää kääntäjän, taittajan yms. pestejä yhdelle ihmiselle, joten yrittänevät samaa temppua uudestaan. Toinen asia on, löytyykö heillä nykyisestä miehityksestä monitaitoisia ihmisiä.
Tämän sanottuani..
...vaan tuetaan mieluummin Pappa-Samin ja Petterin tapaisia tyyppejä joita ei kiinnosta paskaakaan se miten paljon sijoittajat saavat pääomalleen korkoa niin kaikki voittavat. Paitsi Erkon suku.
Käsittääkseni sarjakuvan julkaisu on Samille harrastus eikä hänen elantonsa ole siitä riippuvainen. Se, että Sami saa niillä korteilla (ei kokemusta kustantamisesta, kääntämisestä, yksityisyrittäjyydestä tai aikaa tehdä työtä kokopäiväisesti) niin laadukkaita paketteja ulos kun on tullut, on pienoinen ihme.
Petteri tuskin myöskään sylkisi kasvoihin jos Turun sarjakuvakauppa ja Zum Teufel tekisivät isompaa tulosta. Myös työn tekeminen ilman taattua palkkaa on sijoitus.. toive siitä, että jonain päivänä tämä työ maksaa takaisin.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä ihanaa siinä on, että yritys on konkurssin partaalla ja että sijoittaja (joka yleensä on myös yrityksen ainoa työntekijä) stressaa hemmetisti sen edestä, onko ensi kuussa varaa maksaa itselle palkka. Jos sijoittaja ei ole firmassa töissä, niin ei häntä silti hirveästi kiinnosta että sijoituksen arvo tippuu.
Ja toiseen suuntaan; jos firmalla (sanotaan nyt vaikka sarjakuvakustantamolla) on mennyt hyvin ja on viisaat omistajat, niin kustantamolla on iso sotakirstu jolla voi ostaa suuren maailman lisenssejä; voidaan julkaista tavaraa mikä Zum Teufelille olisi mahdoton ajatuksenakin. Ja on mahdollista ottaa riskejä, koska epäonnistuminen ei tarkoita firman konkurssia. Ideaalissa maailmassa työntekijöille maksetaan työstä, toimitusjohtajalle hyvästä johtamisesesta ja sijoittajalle luottamuksesta (toimitusjohtajaan, työntekijöihin ja tuotteeseen).
Isot rahapohatat ovat erikseen, mutta esim. Turun sarjakuvakauppa on osakeyhtiö, jolla on sijoittajia jotka eivät ole kaupassa töissä. Ja vaikka he eivät varmaan odota firmalta isoja voittoja, niin tuskin haluavat menettää rahaansakaan. Varsinkaan kun ainoat tuntemani sijoittajat eivät edes asu Turussa eivätkä näin pääse nauttimaan yrityksen tuotteistakaan.
Ja jos saa vielä hieman avautua; ottaa hemmetisti päähän ihmiset jotka kuvittelevat että jos jollakulla on oma lehmä ojassa, se tarkoittaa ettei sen nautaeläimen saaminen pois ojaa tukkimasta olisi muidenkin tienkäyttäjien etu "tekeeköön vittu itse". Samat ihmiset sitten johdonmukaisesti vihaavat myös täysin julkisia instituutioita. Itellaa on kiva vihata, vaikka kaikki firman voitto menee veroprosentin laskuun jne.