Ahokoivun kirja oli kiva ja sympaattinen. Hirmu helppo- ja nopealukuinen. Kaunokirjotus pelästytti vain, kun näin ekan kerran netissä esimerkkisivun - "ei vittu, taidesarjakuvaa" - mutta heti ekan vilkasun jälkeen kirjoitustavan unohti - tai ei kiinnittänyt huomiota, paitsi silloin, kun sanoja korostettiin tikkukirjaimilla, mikäli on munmielestä tosi hauska kikka. Ja paljon parempi, kuin vitun paksulla kynällä korostettu kauno, hähä..
Kirjan luulis sopivan suoraan sinisestä sarjakuvien tekemiseen pyrkivälle erinomaisen hyvin. Paras kohderyhmä on varmaan graafista lahjakkuutta tai edes innokkuutta osoittavat nuoret, sellaset, joilla ei ihan vältsiin oo rahaa ostaa tollasta (ainakaan mulla oli penni tiukalla teininä) mutta lahjaks sopis erinomaisesti. En mäkään ole sarjakuvien tekemisen kanssa pelleillyt kuin vuoden verran, mutta erityisesti tätä foorumia lukeneena ei tossa kirjassa ihan älyttömästi uutta ole. Mukavampi olis ollut saada se silloin vuos sitten, mutta ei ollut mikään turha ostos nytkään. Aina oppii jotain uutta, ja tärkein ominaisuus tässä kirjassa oli sen innostavuus. Kirja markkinoi sarjakuvataiteilua elämäntapana hirmu luonnollisesti ja mukaansatempaavasti.
Ainoa ihmetyksen aihe oli sinänsä varsin kattavasta teknisen toteutuksen selostuksesta puuttuva vihje siitä, että mikään ei sinänsä estä tekemästä sarjakuvaa tietokoneella alusta loppuun. Tai mainittiin se ihan lopussa toki, mutta ohimennen. Toki tämä varmaan johtuu tytön omista työskentelytottumuksista. Tietokoneella alusta alkaen väsertäminen oli ainakin mulle paljon helpompi tapa aloittaa vakava taiteentekoharrastus, eikä sitä photariakaan tarvitse sen kanssa ihan heti ekax ostaa.
Kaunosta vielä: Mä ainakin lopetin kaunon kirjoittamisen koulussa vuonna 1991, eikä kukaan mua estänyt. Alotin uudestaan vasta lukion vikana vuotena. Nykyään toki kirjoitan pelkkää kaunoa, muttei siitä ole nuorten kanssa ongelmaa, lähinnä kummallisia katseita tulee aikuisilta. Jos ostan firmalle jotain, tulee siitä jotain ystävällismielistä naljailua, jos taas aloite on vastapuolella, tulee kaunon käytöstä jo kitinää - "lomake pitää täyttää tekstaten, vaikkei siinä niin lukiskaan".
Ehkä kaunoa tosiaan lukee helpommin, jos sitä itekin kirjottaa. Ahokoivun tyyli on kirjassa sentään selkeämpi, kuin nettiblogisarjakuvissa, joita salaa kävin kurkkaamassa, hähä.