Komppaan. Sarjakuvapelit ja yleensäkin kaikki oheistuotepelit ovat usein parhaimmillaankin luokkaa "pelattavissa – rikki". On poikkeuksiakin, mutta hyvin vähän.
Telkkaripuolelta on tullut pari. A Game of Thrones on kai hyvä ja Battlestar Galacticaa olen testannut itsekin. Siinä sitäpaitsi sarjan tematiikka ei ole lainkaan päälleliimattua, osa pelaajista saattaa olla tietämättään(!) cyloneja pelin alkupuolen ajan ja näin yrittää pelastaa taisteluplaneetan kun taas jälkipuoliskolla yrittävät sitten juonia sen tuhoa.
Nyt voin olla tietysti tylsä ja todeta, että Boardgamegeekistä saa
listauksen sarjakuvapeleistä.
Ylipäätään ainakin minulla on semmoinen käsitys, että ennen jotain vuotta 1995 (Suomessa vähän myöhemmin) kaikki lautapelit olivat joko jotain klassikoita kuten shakki, tylsiä ja rikkinäisiä lastenpelejä, seurapelejä (tieto-, piirrustus- ja selityspelit jne.) ja todella raskaista sotastrategioita. Sitten tuli europeliskene ja yhtäkkiä kaikki pelasivat Settlers of Catania.
