Sarjakuvapelit

[echramath]

Tämän listauksen mukaan sarjakuvapelejä on runsaat 400 kpl. Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä.

Spergaan nillitän nyt edelleen, että suurin osa noista on kiertänyt nimenomaan videon kautta tai ainakin kuin sattumalta pelikin on tullut samoihin aikoihin kuin elokuva tai tv-sarja. Näin ollen prosessia "sarjakuva siirtyy peliksi" saa seurata melko harvoin ja se on mielenkiintoinen uutinen.

Bone paistaa tietenkin yllättävähkönä nimenä listalta, mutta pitäisi paitsi nähdä peli, viimein lukea Bone kommentoidakseen enempää. Dan Darea jopa mainostettiin sarjakuvallisena. Spy vs Spy löytyy ja Turok. Aika sekalaista seurakuntaa.

Useampikin peli on tietysti käyttänyt sarjakuvallisia keinoa. Ennen muinoin tallennustilaa oli vähän ja kaikki äänikin piti generoida tai soittaa yhdistelemällä erilaisia pieniä sampleja. Äänitetty puhe ei varsinaisesti ollut mahdollista ennen CD-levyjen ilmestymistä. Niinpä puhekupliin saatettiin turvautua esim. tilanteessa, jossa joku parkuu apua ruudun ulkopuolella.

Joskus kerrontakin oli vähän sarjakuvahakuista. Esimerkiksi tässä Phantasy Star IV -esimerkissä dialogi esitellään tekstin ja still-kuvien yhdistelmällä – kertojan ääni on kuten ehkä arvaattekin videon tehnyt pelaaja, ei Megadriven kasetille mahdu puhetta. (tai jos saivarrellaan, "mahtunut silloin", nykyisin on olemassa mm. NES-kasetteja, joihin voi laittaa gigatavukaupalla nykyaikaista korttimuistia)

[Jarkko Sikiö]

Yhteys elokuviin toki on olemassa, ja mm. edelleen tuore Batman: Arkham Asylum lainaa Yön ritarin visuaalista otetta, ja varmasti hyötyy elokuvasta vaikka näin pienen viiveen jälkeenkin.

Tältä kannalta en ryhdy pelejä summailemaan, mutta esim. Tuomari-pelejäkin on useampia, joista vain yksi on elokuvan yhteydessä tuotettu. Välillisesti voi elokuvien vaikutus näkyä samoin kuin tuon parin Yön ritari – Arkham Asylum välillä, joten tulkintakysymys.

Linjaan kuitenkin asian yhä niin, että kun lisenssin omistaa sarjakuvakustantaja tai sen lisenssejä hallinnoiva sisaryritys, kyse on sarjakuvapelistä.

Dan Darea jopa mainostettiin sarjakuvallisena. Spy vs Spy löytyy ja Turok.

Siinä taisivat vaikutteet olla myös välianimaatioita, joihin viittasin Max Paynen yhteydessä. Omistin jonkin Dan Dare -pelin C64:lle, joko toinen tai kolmas, pelistä muistan lähinnä sen mukana tuleen pienen sarjakuvavihkosen.

Spy vs. Spy oli sen sijaan kadonnut muistista täysin, en tainnut oikein pitää siitä. Turok oli veljelläni N64:lle. Sen peleistä Perfect Dark päätyi myös sarjakuvaksi.

Joskus kerrontakin oli vähän sarjakuvahakuista. Esimerkiksi tässä Phantasy Star IV -esimerkissä dialogi esitellään tekstin ja still-kuvien yhdistelmällä – kertojan ääni on kuten ehkä arvaattekin videon tehnyt pelaaja, ei Megadriven kasetille mahdu puhetta.

Erinomaisen hyvä nosto, joka on mennyt minulta täysin tutkan alta artikkelia kirjoittaessani. Nämä ovat ehdottomasti huomattavia. En ole lainkaan varma, etteikö tämä kerronta nojautuisi todellakin sarjakuvakerrontaan, mielessäni olen vain jotenkin yhdistänyt nämä piirteet genresidonnaisiin perinteisiin.

Jokin Phantasy Star -sarjan peleistä minulla oli Mega Drivelle, ehkä kolmas tai sitten tuo neljäs, mutta en pelannut sitä koskaan alkua pidemmälle. Muistelen tuolloin myytäneen useamman pelin paketteja, ja uskoisin saaneeni sen muiden pelien joukossa.

(Hyvänen aika, nyt vasta ymmärrän kuinka äiti aina kauhisteli pelien suurta määrää.)

[Lönkka]

Kyseenalaisesti lista tosin alkaa Alien vs. Predator -peleillä, jotka ovat elokuvalisenssejä. Hirviöiden yhdistelmä esiintyi toki ensi kertaa sarjakuvasivuilla, kuten myös [url=http://kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=989]Kvaak-artikkeli kertoo.

Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?
(Niinkus vuonna 1994, 10 vuotta ennen leffaa?)

Toki leffan jälkeen tuli leffalisensioitua peliä, mutta en silti sanoisi että AVP pelit ovat leffalisenssejä vaan meidalisenssejä (sarjis, peli, leffa, peli -ja ties mitä muuta siinä välissäja lopussa).

AVPstähän tuli aikoinaan myös lyhytikäinen keräilykorttipelikin kauan ennen elokuvaa.

[echramath]

Hyvänen aika, minä olen pelannut tätäkin! Aitojen ja rakennusten ilmestyminen kentälle oli hauska efekti, mutta tuo hirvittävä musiikki oli ajaa hulluksi. Ilmeisesti niin meinasi pelikin, koska tappelu ei ollut helpoimmasta päästä.

Koska olen mitä olen, minä saamatta unta mietin tuota yöllä. En ole koskaan ohjelmoinut Commodore 64:lle konekielellä, mutta BASICilla ihan liikaa ja leikkinyt Shoot 'Em Up Construction Kitillä, jossa aika läpinäkyvästi näki, miten mokoma laite toimii.

Usein jos vähänkin modernimmalla koneella (eli kaikki PC:t) voidaan ollaan grafiikkatilassa, jossa näyttö on sellainen pistematriisi, jossa voidaan muutella pikseleitten väriä softalla miten halutaan. C64:llakin on sellainen tila, mutta se on niin hidas, ettei sitä ajan peleissä käytetty kuin niissä latauskuvissa. Sen sijaan käytettiin erilaisia laitteiston tarjoamia vippaskonsteja.

Pelikäyttöä ajatellen oli koneeseen kehitetty ensinnäkin spritet, pienehköt (tässä tapauksessa 24×21 pikseliä) kuvatukset, jotka ihan raudan voimin liikkuvat ruudulla joka suuntaan. Niitä on yhteensä kahdeksan, mutta jollain ihmeen taikavoimilla ne saadaan olemaan useammassa paikassa yhtä aikaa (älkää kysy miten, se ei enää onnistu BASICilla). Yleensä peleissä kaikki hahmot, viholliset, ammukset ja muu liikkuva sälä on spritejä.

Taustoja taasen tehdään yleensä laittamalla kone moniväriseen tekstitilaan ja tämän jälkeen tamperoidaan koneen merkistö sen näköiseksi, että se sisältää 8×4 neliöitä (kaiken muun hauskan lisäksi moniväritilassa pikseleistä tulee vaakatasossa kooltaan kaksinkertaisia...) joista sitten voidaan koostaa halutun näköisiä taustoja. Tämän tietää, ymmärtää, miksi jonkun taustalla näkyvän talon ikkunat ovat juuri sen kokoisia eikä esimerkiksi pikselin verran korkeampia – se ei olisi mahdollista. Rauta tukee myös itsessään skrollaamista, mikä tietysti on näppärää kaikissa niissä 2D-peleissä joissa koko leveli ei näy kerralla.

Sama pätee Amigaan, ST:hen ja aikalaisiin pelikonsoloihin. Ne ovat hyvin erikoistuneita eläimiä, joiden laitteisto on optimoitu koko joukkoon nimenomaan 2D-peleissä tarvittaviin kikkoihin. Samaan aikaan valmistetuissa PC-koneissa ainoa raudan tarjoama sprite käytettiin kai yleensä hiirikursoriin.

Sitä siis mietittiin aamulla joukolla, että mitenkä nuo puut ja teltat piirrettiin, ja kai ne nyt sitten kuitenkin olivat nekin merkkejä. Piirtorutiini vain on jotenkin merkillinen.

[echramath]

Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?
(Niinkus vuonna 1994, 10 vuotta ennen leffaa?)

AvP:hän lähtee aika pitkälti Predator 2:ssa olleesta pikkuvihjeesta: Predatorien "palkintokaapissahan" oli myös alienin pääkallo. Tämä oli selkeä ilmaus otusten kuulumisesta samaan kaanoniin ja fanit jäivät odottelemaan kohtaamista jossain muodossa.

[Jarkko Sikiö]

Eikös nuo ekat AVP konsoli/ tmspelit ilmestyneet vuosia ennen ekaa elokuvaa?

Kyllä, juuri näin. Hirviöiden yhdistelmä nähtiin ensin sarjakuvasivuilla (1989–1991), sitten peleissä (ensimmäinen 1994) ja vasta vuosia myöhemmin elokuvina (ensimmäinen 2004).

Terminologian suhteen olen heikoilla vesillä, mutta käsittääkseni media franchising on suomeksi immateriaalioikeus. Lisenssi ei siis varsinaisesti ole sen enempää elokuva- tai sarjakuvalisenssi, sanoja käytin kun teknisesti tarkoitin elokuvaan tai sarjakuvaan pohjautuvaa peliä.

En itse ole niin kovin kiinnostunut asiasta, mutta käteen osui ensimmäisenä Booty-sarjakuva, jota tarkastelemalla selviää, että teknisesti Aliens ja Predator ovat molemmat erillisiä tavaramerkkejä, jotka omistaa 20th Century Fox, samoin "text and illustrations", mutta sen sijaan kaiken muun, käytännössä mm. sarjakuvaa varten kehitetyt hahmot, omistaa Dark Horse.

Näin lienee asian laita myös alkuperäisen sarjakuvan kohdalla, joten saivartelun tielle astuttaessa ei peli pohjaudu sarjakuvaan, ellei pelijulkaisija ole hankkinut lisenssiä paitsi elokuvastudiolta, myös sarjakuvakustantajalta. Asian todentamiseksi tarvittaisiin tietysti pelipakkaus, josta asia varmuudella selviäisi.

Minulla ei pelejä nykyään ole, vaikka aikanaan vuoden 1999 versiota tahkosin PC:llä kädet hikoillen. Kyseinen peli oli suorastaan pelottava.

Toki ymmärsin, mitä ajattelit, itse muotoilisin tuon jotenkin siihen tyyliin, että AvP on ilmiö. Saivartelun puolelle mentäessä media franchise on ilmeisesti vain yleisnimitys käsitteille film franchise, comic franchise jne. mitä suomeksi vastaa sana toimilupa tai lisenssi, tapauksesta riippuen.

[Jukka Koivusaari]

Niitä on yhteensä kahdeksan, mutta jollain ihmeen taikavoimilla ne saadaan olemaan useammassa paikassa yhtä aikaa (älkää kysy miten, se ei enää onnistu BASICilla).

  Näyttökeskeytyksellä. Se sama temppu, jolla osan näytöstä sai vierimään.
Elektronisuihkun piirtymistä näytöllä pystyi seuraamaan . Ja  keskeytystoiminto vaihtoi näyttömuistin osoittamaan toiseen muistialueeseen, kun suihku piirsi tiettyä riviä.


muoks

2000AD-hahmot ovat pelin nähneet.

Aah  Nemesis the Warlock jossa ".. ruumiit jäävät kentälle . Välillä sisälmykset purskahtavat ulos ..."

[Severi]

 
Saanen muistuttaa Muumipeleistä.
Niitä löytynee tietokoneille kaupoista tusinan verran sekä netistä sieltä sun täältä ja lisäksi erilaisina lauta- ja korttiversioina.


Kaupoissa on nyt myös Tintin uusin peli alustana esimerkiksi WII, PC, 3DS, PlayStation 3, Xbox 360 tai i-NN.
Tinttipeli on tasohyppely, jonka n. 10 vuotias pelaa läpi alle viikossa.

[Miha]

Aah  Nemesis the Warlock jossa ".. ruumiit jäävät kentälle . Välillä sisälmykset purskahtavat ulos ..."

jep

[Timo Ronkainen]

Tintistäkin löytyy jokunen peli. Hämmentävästi esimerkiksi Tintti Kuun kamaralla ja Tintti Tiibetissä(!) on valittu toiminnallisten pelien lähtökohdiksi.

Tintti kuun kamaralla, Atari-peli vm. 1989.

Timo

[echramath]

Tintti kuun kamaralla, Atari-peli vm. 1989.

Video on Amigasta, mutta tuskin kamalasti eroaa.

Aika kamalaa vedätystä. Ei ihme, jos pelaajista tuli piraatteja, jos ensin meni rahalla ostamaan pelin Tintin on the Moon ja sitten siinä pitää vaan väistellä meteoriitteja ja harhailla järkyttävän isossa raketissa sammuttelemassa tulipaloja sekä tappelemassa Jorgenin kanssa, ja sitten peli loppuu siihen, että päästään Kuuhun!

[Timo Ronkainen]

Sarjakuva-aiheisia lautapelejä (tai BD eli ranskis Jeux BD) koottuna yhteen.
Tinttikin moneen kertaan lautapelinä, mm. myös tuo mainittu kuuseikkailu. Vähän tylsän näköisiä lautoja. (pienestä kameran kuvasta klikkaamalla saa isomman kuvan peleistä).
Edit: Blake ja Mortimer sen sijaan näyttää aika kivalta.


Timo

[Riffe]

Yksi kaikkien aikojen parhaimmista sarjakuvaan perustuvista peleistä, Ducktales, on tulossa HD-versiona saataville. Vanhojen tuttujen paikkojen lisäksi löytyy paljon uuttakin tekemistä.

Olo on kuin pikkupojalla trailerin katsomisen jälkeen, en voi muuta sanoa.

Nauttikaa

[Doctor Phantomizer]

Tuo on kyllä ehdottomasti näyte pelistä, jossa on käytettiin kaikki luovuus toimivan tasoloikkapelin luomiseen lisenssillä. Muistan tuon ajan kun pystyi luottamaan siihen että lisenssipeli oli myös hyvä peli. Toisin kuin Bamse, joka vieläkin nostaa minulla niskavillat pystyyn.

[Jarkko Sikiö]

Muistan tuon ajan kun pystyi luottamaan siihen että lisenssipeli oli myös hyvä peli.

Commodore 64:n omistajat nauravat nyt vatsalihakset kipeiksi.