ei jaksa odottaa! 
Tex Willer -genreen ja -keräilyyn kuuluu minun mielestäni olennaisesti
odottaminen ja
unelmointi. Mikä on sen parempaa kuin löytää joku puuttuva numero vuosien jälkeen tai saada käsiinsä lopultakin jonkun tarinan loppuosa. Ehkä ajatukset aukeavat kolmen esimerkistön myötä.
1) Vuonna -65 liuska-aika loppui ja tarina jäi kesken. Loppuosa julkaistiin aika hiljattain. Odotusta oli yli kolmekymmentä vuotta! Täältä kvaakista löytyy ainakin yksi herrasmies, joka on kokenut tämän odotuksen.
2) Löysin kesällä divarista -72/8 numeron, josta olen kilpaillut häviten joka kerta huuto.netissä. Kyllä oli hieno hetki! Tiedän myös varmuudella, että kun saan joskus käsiini yhden vuosia etsimäni numeron, juhlistan sitä reilusti. Eikä pahalta tuntunut sekään, kun lopulta uskaltauduin tilaamaan Italiasta Tex-figuureja. Ovat törkeän hienoja hyllyssä!
3) Unelmoin siitä, että joskus julkaistaan lisää kovakantisia, joissa olisi loput Mefisto/Yama -tarinat. Tosin jo ilmestyneiden kovakantisten julkaiseminen oli sekin yhden unelman toteutuminen. Toinen unelma on se, että Nuova Ristampa -kuvat julkaistaisiin värillisinä. Liekö toteutuvat, mutta jos ei unelmoi, ei koskaan saavutakaan mitään.
Vastaus siis, "odottaminen palkitaan".
Joulurauhaa kaikille.
