Heh, kiitos Reima. Tuo Kannus 32:n näyte on siis vuodelta 1987. Tampereen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolle tuli tietokonepääte noin 1986. Se oli yhteydessä keskustietokoneeseen Hervannassa, ja parin asiasta enemmän perillä olevan kaverin kanssa teimme sillä lyhyen animaatiopätkän ja tuon sarjakuvan. Niihinkin liittyy pitkä tarina, mutta se ei kuulu tähän.
Tietokonetta käytin ollessani edistyksellisessä arkkitehtitoimistossa töissä 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Silloin ei ollut vielä mitenkään selvää, että arkkitehdit olisivat tietokoneeseen koskeneetkaan. Vuoden 1995 nurkilla kai hankin ekan oman koneen. En koskaan valmistunut, ja työtkin loppuivat sen edellisen laman seurauksena. Ajauduin sarjakuvantekijäksi ja kuvittajaksi. En ole koskaan ollut niin kiinnostunut itse koneesta, enemmänkin siitä mitä sillä voi tehdä.
Internet-yhteys modeemin kautta tuli kai 1997 tai -98 ja pian tein omat nettisivuni. Olin tehnyt Reima Mäkisen kanssa Minä Peräsmies CD-rompunkin ennen kuin nettiyhteyttä itselläni oli. Modeemin kautta jotain tiedostoja siirrettiin, mutta yleensä vain läheteltiin korppuja postissa. Skanneriakaan itselläni ei aluksi ollut, joten lähetin piirrokset Reimalle skannattavaksi, ja Reima postitti ne takaisin korpulla.
Netti on itseäni hyödyttänyt lähinnä kotisivun toisinaan tuomina piirroskeikkoina. Kuvien lähettäminen lehtiin on nopeutunut ja helpottunut, mutta toisaalta siirtänyt monia työvaiheita piirtäjän kontolle, kun ennen niitä teki lehden taittaja tai graafikko. Verkostoituminen on mukavaa, mutta työn kannalta itselleni ei loppujen lopuksi niin kovin tärkeää. Kyllä homma toimi ihan puhelimitsekin. En ole niin kovin seurallinen, joten netitse on helppo olla edes vähän yhteydessä ihmisiin. Verkostoituminen on enemmän hupia kuin työasioita. Kvaak on sinänsä mainio yhteisö, nuorena olisin varmasti ollut aktiivisempi tämmöisessä systeemissä, vaikka saattaisin kyllä nykyään katua sanomisiani.
Internet on hyvä tapa hankkia tietoa aiheesta kuin aiheesta, mallikuvia piirroksia varten, tapa markkinoida tekemisiään, ja pitää yhteyttä tuttuihin. Siinäpä se. Kun siihen on tottunut on vaikea kuvitella elämää ilman nettiä, mutta oikeasti on tietysti hyvin vähän asioita, mitä en voisi tehdä ilmankin. Netti myös syö paljon aikaa muulta tekemiseltä, kuten nytkin kun tätä kirjoitan...
Piirrän edelleen käsin, mutta kokoan sivut koneella ja väritän myös. En ole kovin hyvä värittäjä, joten siinä kone on kätevä. Toisaalta, ennen tietokoneaikaa oli varsin harvinaista edes päästä julkaisemaan värillisiä piirroksia, jotka ovat nykyään lähes sääntö.
Netin tuoma palaute on niin hämärä käsite, että siihen en paljon luottaisi. Onhan netti luonut lukemattomia ilmiöitä, mutta siihen runsauteen myös turtuu ja yksi hype katoaa nopeasti toisen tieltä. Vaikea sinne(kään) on luoda mitään kovin kestävää.