Etusivulla on
pelisarjakuvia käsittelevä artikkeli, joka yhtä lailla käsittelee myös peleinä tunnettuja sarjakuvia. Sarjakuvapeleille
aloitin uuden ketjunsa, joten pitäydytään tässä pelisarjakuvissa.
Tarkennuksena vielä ketjun aloitusviestiin, kuten jo aiemmin totesin, että ketjua ei ole tarkoitettu yleisesti mille hyvänsä peliaiheisille sarjakuville (ts. gamer comics -genrelle), vaan lisenssin alaisille sarjakuvasovituksille kaupallisista peleistä.
Reima Mäkinen ansaitsee erityiskiitokset antamallaan kritiikillä, jonka perusteella hioin raakaversiossani huonosti esiin nousseet näkemykset nykyiseen muotoonsa. Reima ehti ruoskia minua myös termin ”pelisarjakuva” laajentamisesta yleiskieleen, koska minun myötävaikutuksellani sanan pitäisi esiintyä lähiaikoina radiossa. Olen kuitenkin eri linjoilla hänen kanssaan, koska se rinnastuu jo yleisesti käytettyyn ”pelielokuvaan”, ja onhan sana luontevampi kuin ”sarjakuvasovitus peleistä” tai ”peliin perustuva sarjakuva”.
Tässä on muutoinkin hyvä paikka rohkaistua keskusteluun siitä, kuinka pelikulttuuri, tai viihdekulttuuri laajemmin, vaikuttaa sarjakuvaan. Artikkeli toivon mukaan on näkemyksellistä tekstiä, mutta näkemykset ovat henkilökohtaisia tulkintojani, eikä niillä siten ole ennelta lainkaan kaikupohjaa.
Leveämmällä pensselillä voisin kenties maalailla rinnastamalla mangaa kohdanneen kehityksen mm. toimintaelokuvien nousuun, ja tieteiskirjallisuuteen levinnyttä verbaalista kielikuvien ilotulitusta. Kaikki näistä osuvat ajallisesti jossain määrin yksiin, joten mikä lopulta on pelikulttuurin vaikutusta ja mikä viihdekulttuurin murrosta, mene ja tiedä.
Tekstin lopussa kärjistetään näkemyksiä sarjakuvan tulevaisuudesta, mutta tietenkään en väitä pelikulttuurin olevan ainoa sarjakuvaan, edes shonen-mangaan, vaikuttava tekijä. Sarjakuvan kehitykseen vaikuttaa sen omien kehityssuuntien lisäksi viihdekulttuurin ja laajemmin kaikki kulttuuri. Mediaympäristöllä tarkoitan paitsi sanan sanakirjatulkintaa viestisisällön suhteessa toisiin viestisisältöihin, myös sitä mediakenttää itseään ts. pelit ovat tuottaneet omia viestejään minun sukupolvelle lapsesta saakka. Nykyistä asemaa pelaamisella ei vielä minun nuoruudessani ollut, joten siinä suhteessa seuraava sukupolvi kasvaa jälleen omanlaisessaan mediaympäristössä.
Pelisarjakuviin palatakseni, mahdollisesti varhaisin niistä lienee
Atari Force (DC Comics 1982–1986), mutta kyseessä on lähinnä peliteemainen sarjakuva, ei tyylipuhtaasti sellainen pelisarjakuva, jollaista tässä tarkoitan. Sarjasta saa maistiaisen
täällä.
Ensimmäiseksi en Atari Forcea epäröimättä julistaisi myöskään siitä syystä, että mm. Wikipedian
lista pelisarjakuvista on alkutekijöissään, ja artikkelin kuviin tutustumallakin löydätte monia sieltä puuttuvia sarjoja. Sarjakuvapelien historiaan sen sijaan on helpompi uppoutua ja niistä voi lukea artikkelista tai omasta ketjustaan, johon alussa viittasin.
Ensimmäinen pelisarjakuvan nousukausi ajoittuu 1990-luvun alkuun, ja juuri Nintendo-lehden sarjoihin. Kilpailija Segan tallista lähtenyt Sonic kiilasi kuitenkin kärkeen. Sonicilla on
oma ketjunsa myös Kvaakissa.
Artikkelissa pelisarjakuvien historia käsittää monta tuntemattomiksi jäänyttä yritystä. Julkaisuista hyvä otos löytyy tutustumalla
tähän ja
tähän linkkiin. Ikimuistoisiksi en niitä tosin nimittäisi.
Yritykseksi jäänee tosin tämäkin trendi, koska mm. World of Warcraft -lehti katoaa Suomessakin lehtihyllyiltä, kun kuukausittainen lehti ajettiin Yhdysvalloissa alas.
