~~~Osallistu Herra Koipeliini -äänestykseen 28.2. mennessä~~~
0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Nyt tarvitsisin hieman asiantuntija-apua. Minua hieman sotkee tuo Willer-kirjastojen klassikkotarina Traaginen Risti.Se on julkaistu uudestaan kirjastossa n:o 13 seuraavin tiedoin:Bonelli-Galep: Traaginen risti --- La croce tragicaJulkaistu alunperin italiaksi jatkosarjana tammi-toukokuussa 1955.Toinen samalla nimellä kulkeva tarina on klassikkotarina vuodelta 1976:Traaginen risti, joka julkaistiin erikoiskronikkana 2011:La croce tragica - (No 121-124) - marraskuu/1970-helmikuu/1971Alkuperäisteokset: Nuova Ristampa #121 - 124Ja ilmeisesti tämä uudempi Traaginen Risti julkaistaan väreissä juurikin uusimmassa kirjastossa 55?Tällaisena myöhään heränneenä Willerin lukijana (olin enemmän Lännentie- ja Ken Parker-miehiä ja keräsinkin ne kaikki jo 30 vuotta sitten, Willerin kesken jäävät tarinat karsastivat minua jostain syystä), kuvittelin kauan näidenkahden tarinan olevan samoja, mutta selväsikään ne eivät ole. Olisiko jollakulla viisautta hieman valottaa näitä eroja?
Tämä ei ole varsinaisen asiantuntijan vastaus (asiantuntija nro 1 on Janne Viitala + Hannu ym.). Mitään muuta yhteistä ei liene kuin nimi. Edellinen on tyypillinen kökkö ja mitäänsanomaton G.L.Bonelli-Galep-tarina 50-luvulta, jälkimmäinen taas on mestariteos samalta käsikirjoittajalta, mutta kuvittajana on tällä kertaa se kaikkien aikojen suurin Tex-taiteilija (henk. koht. mielipide), Ticci, kultakautensa alussa. Monet pitävät Bonelli-Ticcin Traagista ristiä kaikkien aikojen parhaimpana Texinä.
Ja mitä tulee tuohon erikoiskronikassa julkaistuun Traaginen risti seikkailuun (Bonelli & Ticci), niin siinä alkuperäisteokseksi mainitaan Nueva Ristampat, ja tämä siksi että niistä tarina on Suomessa skannattu. Nueva Ristampa on yksi Italiassa ilmestyvistä uusintajulkaisusarjoista (muita ovat esim Tutto Tex ja Tex Tre Stelle), joissa uusitaan ensimmäisessä Tex-pokkarisarjassa ilmestyneitä numeroita alkuperäisessä järjestyksessä.
Tarkennettakoon vielä, että on käytetty samaa digimatskua kuin Italian nueva ristampoissa. Eli mitään väliskannauksia ei ole tehty, ja siksipä painojälkikin on todella skarppi. Ymmärtääkseni sama digimatsku on ollut myös kirjaston värittäjän/värittäjien käytössä.