Uusin kirjasto (44) on hyvä esimerkki Galepin tyylin tutkijoille. Opuksessa on kaksi tarinaa, jotka molemmat on merkitty Galepin kuvittamiksi. Tosin näistä ensimmäiseen, kuvitukseltaan varsin kauheaan Yölliseen hyökkäykseen on Virgilio Muzzi saanut myös nimensä toiseksi kuvittajaksi ilmeisesti armosta. Jälkimmäinen eli Mefisto-tarina Murhenäytelmä viidakossa edustaa minulle Galepin osaamista parhaimmillaan. Tyyliltään nämä kaksi tarinaa ovat selvästi tasoltaan aivan eri luokkaa, vaikka periaatteessa kuvittaja on sama ja valmistumisajankohta myös sama. Oikeasti Yölliseen hyökkäykseen Aurelio Galleppini on piirtänyt Texille kasvot, eikä selvästikään niitäkään kaikkia, minkä lisäksi Raffaele Cormio on tussannut tarinasta kymmenkunta sivua. Kaiken muun Virgilio Muzzi on tehnyt. Jälkimmäinen tarina on lähes puhdas dokumentti Galepin taidoista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: Francesco Gamba on tussannut useita sivuja tarinan alkupuolelta (näkyy etenkin niissä kohtauksissa, kun sotilaat rämpivät rämeellä) ja Cormio on tussannut myöhemmin yhden sivun.
Joten on Galepilla ja Galepilla eroa. En käsitä, miksi italialainen kustantamo haluaa edelleen ryvettää sarjan alkuperäisen kuvittajan nimeä merkitsemällä hänet tekijäksi suttuihin, jotka ovat hädin tuskin hänen työpöytäänsä koskettaneetkaan. Varsinkin, kun nykyään on tarkasti tiedossa sivut, mitä kukin on aikoinaan tehnyt.