Kelkka on kääntynyt
Kyllä meitä viiskymppisiä Kirjaston lukijoita nyt hemmotellaan. Onhan nyt menossa 70-luku, jolloin ilmestyi todella monta Tex seikkailua, jotka voidaan luokitella klassikoiksi.
(Tosin osa näistä jotka meillä ilmestyivät 70-luvulla, olivat alunperin 60-luvun tuotoksia ja klassikkoseikkailuja on varmaan yhtä monta, kuin on lukijaakin, mutta haitanneeko tuo mittään?)
Mun eka Tex oli nro 8/74
Sattumalta ja zäkällä aloitin lehdestä jossa tarina alkoi lehden eka sivulta.
(Montakohan tarinaa 70- ja 80-luvuilla alkoi lehden alussa?)
Niin, numerossa 8/74 alkoi siis seikkailu: Timantti Jimin kosto ja tarinahan vei minut mennessään. Loppuvuoden numerot kävin ostamassa Raahen R-kiskalta, mutta vuoden 75 alusta Tex tuli sitten tilattuna kotiin kannettuna.
Jostain syystä minulla ei ollut tarvetta ostella divareista vanhempia Texejä, Raahessa kyllä oli Kauppakadulla hyvä divari ja siihen aikaan Texit olisivat olleet inhimillisen hintaisia. Mulle riitti ne 4kpl vuodelta 74 ja sit mitä siitä eteenpäin tuli. Alkupään numerot 70-luvulta ostin vasta 90-luvun loppupuolella, jolloin niistä sai maksaa ihan kunnolla
Kelkan kääntämisellä tarkoitan sitä, että pitkään olin sitä mieltä että Texin kuuluu olla mustavalkoinen, mutta heti ensimmäinen Kirjasto muutti mielipiteeni. Tykkään kun on värit ja isommat sivut. En ole silti noita pokkariTexejäkään hävittänyt, kun on tullut kerran hankittua ja niille kirjahyllyt värkättyä, olkoot ja tehkööt jälkipolvet niille mitä tekevät. Mutta lukenut en ole niitä enään juurikaan sen jälkeen kun eka Kirjasto ilmestyi.
Todettakoon tässä että lopetin pokkariTexien ”keräilyn” numeroon 16/1999
2000-luvun Texeistä olen ostanut irtonumeroina Civitellin piirtämät seikkailut.