Ei voi kylliksi kehua näitä Tex-kirjaston tarinoita. Ovat tasan viiden vuosikymmenen takaa, mutta aivan parasta settiä. Joskus odotusarvot nousevat jo liian korkeiksi, kuten nähtävästi minulle kävi tuo Flagstaffin suuren vehkeilyn kanssa: loppuosa oli melko puuduttaa puhuvaa päätä ja dialogia. Kuvittaja Erio Nicolólla oli ollut hommaa, että oli saanut tehtyä sellaisen kuvituksen tukemaan silkkaa jauhantaa, ettei lukija kuollut tylsyyteen. En muuten ymmärrä, miksei pääkonnan kasvoja voinut heti näyttää. Sitten kun kasvot lopulta paljastuivat, niin ei sieltä lpulta mitään yllättävää esiin noussut. Sitten olikin taas mahtavaa, kun Luvattu maa alkoi, ja toimintaa todellakin riitti. Kyseessä on yksi suosikkitarinoistani.
Julkaisun teknisestä toteutuksesta on kuitenkin vähän moitittavaa. Bonellin artikkeliosuudessa viitataan monesti muihin tarinoihin, mutta aina käytetään viittauksissa Italian julkaisujen numerointia. Kyllä tekstin suomentamiseen mielestäni kuuluu, että tehdään teksti ymmärrettäväksi lukijalle. Varsinkin tässä tapauksessa, kun viittaukset suomijulkaisuihin on harvinaisen helppo löytää. Lisäksi viitekuvat ovat aina italiankielisä, mutta kuvien vaihtaminen nyt olisi jo pikkuisen vaivalloisempaa ja vaatisi vähän jo toimitustyötäkin. Nyt oli muuten Luvatun maan suomentajakin merkitty väärin. Se on Pentti Linnonen, ei Renne Nikupaavola (asian bongasi Petro K.).
EDIT. Ei ollutkaan virhettä kääntäjätiedossa. Nikupaavola oli kääntänyt Flagstaffin, ja Luvattuun maahan kokonaan uuden käännöksen oli tehnyt Nyman, kuten yleensäkin näissä.
