Itselleni Tex-kirjastossa on kolme pluspuolta ylitse muiden:
Laadukas painojälki. Mukava lukea sarjakuvaa, jonka painojälki on priimaa. Useat textarinat 70-luvulta aina 90-luvun alkupuolelle asti kärsivät huonosta lähdemateriaalista/painatuksesta, jonka takia piirrokset eivät olleet alkuunkaan teräviä. Jos kirjasto jatkuu tarpeeksi pitkään, näitä tarinoita saadaan paremmalla laadulla. Kronikathan eivät ole tuoneet asiaan parannusta, kun niiden matsku on skannattu nimenomaan vanhoista lehdistä.
Normipokkareita isompi koko ja reilusti suurempi sivumäärä. Tämäkin mukavoittaa lukukokemusta. Kovia kansia olisin itsekin sarjalle toivonut. Yleensä tämän hintaluokan julkaisuissa on kovat kannet.
Kronologisuus. Tärkeä seikka huomioon ottaen sen, että seikkailuja sijoiteltiin suomipokkareihin silkasti lottoamalla 70- ja 80-luvuilla, millä sotkettiin julmasti alkuperäinen ilmestymisjärjestys. Jos kirjasto vain jatkuu tarpeeksi pitkään, tämäkin seikka korjaantuu.
Värillisyys ei siis ole minulle kirjaston varsinainen suola. Kahden ekan osan perusteella väritys on ihan ok, mutta olen edelleen sitä mieltä, että mustavalkoisena Tex ja kumppanit ovat parhaimmillaan.