Väritys on tosiaan aika, öh, värikästä. Uskoisin, että tarkoitus on ollut kuvastaa sellaista rentoa kaaosta, jota arki on.
Egolokiset olisi yhtä hyvin sopinut albumin nimeksi. Tässähän kaikki pyörii oman erinomaisuuden ympärillä. Toisaalta, sehän on koko homman idea. Jostain syystä parhaat episodit sijoittuvat albumin alkuun ja loppuun. Varsinkin loppupuolen vähän pidempi Portugalin reissu antaa lupauksen niistä mahdollisuuksista, joita tässä sarjassa piilee.
Enemmän sitä oikeaa elämää eikä niinkään eko-hössötystä, se voisi olla enemmän taustalla. Kolme varjoa oli eittämätön mestariteos, tämä on enemmänkin sellaista välisoittoa. Ranskalainen elämänmeno on niin eksoottista, että sitä ihmettelee kyllä jo ihan muutenkin mitään ideologioita.