Kari Leppänen- nykypäivän realistisen sarjakuvan mestari

[Ossi Hiekkala]

KTL poistaa postauksiaan siinä määrin nopeasti, ettei niiden sisältö tule selväksi myöhemmin.

Kollegojen kritisoinnin vielä ymmärrän mutta se, että aletaan haukkua yleisöä siitä, että tykkäävät vääränlaisesta sarjakuvasta, menee jo ylimielisyyden puolelle.

Loppukaneettina vielä:   Ville Ranta on humpuukintekijä siinä missä moni muukin tätä nykyä, mutta mahdollisuuden sellaiseen salliikin vain se, että julkaisijat ja yleisö ovat mitä ovat. Haluankin kertoa vielä viimeisimmille kvaakin kommentaattoreille, että tällainen sarjakuva-alan henkilö kuin mitä olen ja joka 70-luvun alkuun oli sarjakuvan suurkuluttaja, ei kovin hyvällä silmällä katso, miten genre on suhteellisen lyhyessä ajassa muuttunut nimenomaan sitä lukevan ja tukevan yleisön aikaansaannoksena.

[JJalonen]

Umpirealistista jälkeä on monessa suhteessa helpompi luoda kuin kokeellista, realismista kaukana olevaa. Realistinen, teknisesti hiottu piirrostyyli ensinnäkin suojelee tekijäänsä kritiikiltä. Hienosti ja vaivalla piirretty sarjakuva saa hyväksyntää, vaikka tarina olisikin keskinkertainen ja mitäänsanomaton, tai jopa kerronnallisesti heikko. Karkeammin piirretyllä sarjakuvalla ei tällaista suojaa ole. Jos tarina tai läpät eivät toimi, koreat kuvat eivät ole pelastamassa. Tällöin myös kritiikki on aika pirusti julmempaa.

Tämä on aivan totaalisen häränpyllyinen kommentti taas vähään aikaan.

Umpirealistista piirustusjälkeä ei ole missään suhteessa sen "helpompaa" luoda, kuin kokeellisempaa jälkeä. Realismiin pyrkiminen ja siinä onnistuminen vaatii lahjakkuutta ja armottoman paljon harjoitusta; kokeellisemmat tekijät monasti operoivat jopa ihan pystymetsästä käsin. Kerronnankin suhteen on mahdotonta ajatella, että "taidesarjakuvassa" olisi mitenkään laadukkaampaa tarinointia noin keskivertotasolla.

Tietysti tässä täytyy muistaa, että Suomessa taidesarjakuva on jossain määrin lokeroitunut tuonne hipsteri-nurkkaukseen, eli tiedostavaksi ja itsetietoiseksi piirtäjään henkilöityneeksi liikkeeksi. Itselläni ei ole ihan varmaa kuvaa, että onko muualla Euroopassa yhtä jaoteltua sarjakuvakenttää.

Euroopassa ja maailmalla on runsaasti kokeellisempaa sarjakuvaa. Kokeellista sarjakuvaa joka visuaalisesti noin sivumennen myös räjäyttää pään teknisellä laadullaan. Suomessa joku Tietäväinen pääsisi lähelle, jos alkaisi tässä työstämään "kafkalaista" albumia seuraavaksi.

Pelkistetty piirrosjälki ei itseäni häiritse, kun se on johdonmukaista ja kerronnallisesti toimivaa - Reiser, Gary Larson, J Lehto...

Sitten on tietysti vielä ne saatanan tikku-ukot! ...sen islantilaisen joku kyllä saisi pudottaa laavavirtaan.

Alla
 
meksikolainen Tony Sandoval
http://losmonstruosdetony.blogspot.fi/

argentiinalainen Enrique Breccia

ranskalainen Nicolas de Crécy

Kollegojen kritisoinnin vielä ymmärrän mutta se, että aletaan haukkua yleisöä siitä, että tykkäävät vääränlaisesta sarjakuvasta, menee jo ylimielisyyden puolelle.

Yleisön makuhan on nykyään web-kulttuurin aikana muotoutunut kaikkitekee-kaikkiosaa-mentaliteetille. Blogeja on jokasorttia, ja itseironisesti on niin hip, kun voi digata aivan kädettömiä ja päättömiä juttuja.

[OM]

KTL poistaa postauksiaan siinä määrin nopeasti, ettei niiden sisältö tule selväksi myöhemmin.

Kollegojen kritisoinnin vielä ymmärrän mutta se, että aletaan haukkua yleisöä siitä, että tykkäävät vääränlaisesta sarjakuvasta, menee jo ylimielisyyden puolelle.

 Jokainen ihminen kokee sarjakuvat omalla henkilökohtaisella tavallaan ja siksi makuasioista on ehkä kovin vaikeaa kiistellä ja sanoa koko totuutta.
 Sivuan nyt hieman aihetta josta keskustelemme. Sanoisin tähän väliin sen, että minusta Kari leppänen on jotenkin unohdettu Suomen sarjakuvakultturissa. En ole nähnyt hänestä haastatteluja vuosikausiin tai yleensäkkään mitään juttuja lehdissä. Kaipaisin kovasti sitä, että Kari Leppäsestä saataisiin joskus samanlainen isokokokoinen kirja, jonka Heikki Jokinen kirjoitti Veikko "Joonas" Savolaisesta. Olen kait joskus muistaakseni täällä kirjoittanut, että soitin Heikki Jokiselle ja keskustelimme Kari leppäsestä ja kyselin tuollaisen kirjan perään. Odottelen edelleen ja olen nyt odotellut 15 vuotta, että Kari Leppäsestä tehtäisiin kirja jonka hän todella ansaitsee. Jos mulla olisi rahaa, niin julkaisisin sellaisen itse. Mutta ensi vuonna iskee taloudellinen katastrofi, kun joudun lähtemään nykyisestä asunnosta yksityisten markkinoiden sikakalliisiin vuokra asuntoihin. Mutta se sitten ensi vuonna.

 Ja totuushan on, että kyllä löytyy paljon sellaista, jota ei ehkä voisi sanoa hyvin tehdyksi sarjakuvaksi Suomessa.  Mutta kuten totesin, asiat voidaan ilmaista monella eri tapaa. Ehkä tähän mielenkiintoiseen aiheeseen ole olemassakaan absoluuttista totuutta. On vain meidän  jokaisen mielen ja sielun variaatioita ja toituus on ehkä tuolla jossain?

[Jarkko Sikiö]

Leppäsen käyttämillä tekniikoilla mietteiden julkituominen on tuskaisen hidasta tuottaa ja lukijoille tuskaisen vaivalloista seurata. Vaikeammaksi se käynee, kun osaa vanhoja tekstejä ei palvelimelta enää löydy.

Harmi että Leppänen ilmeisesti itse ne sieltä poisti, sarjakuvan taustat ja vaiheet tekijöiden itsensä kirjoittamana on aina antoisaa seurattavaa. Muistelen Amok-julkaisun taustojen lisäksi siellä olleen muutakin kiintoisaa luettavaa.

Leppänen sentään kuului myös omaan lapsuuteeni Mustanaamioineen ja Achilles Viggen -sarjoineen.

Wordpress ei olisi kovin kummoinen valjastaa käyttöön, ja jos Leppänen on nykytasonsa itseoppineena saavuttanut, myös tuon blogi-alustan perusteet ottaisi pikaisesti haltuun.

Tämän jälkeen voisi Leppänenkin keskittyä mietteiden näpyttelemiseen, kun ei enää tekniikka rajoittaisi tuota ajatusten virtaa, joka Imatrankosken tavoin valtoimena kuohuaa.

[Reima Mäkinen]

Tällöin myös kritiikki on aika pirusti julmempaa.

Kritiikki on aika laaja käsite. Se voi olla ja usein onkin epämääräistä vihjailua, epäolennaisuuksiin tarttumista, henkilökohtaisten traumojen purkua teoksen sisällön unohtuessa ja silkkaa ymmärtämätöntä pörinää. Hyvä kriitikko ymmärtää jotakin aiheesta jota käsittelee (siis tuntee sen joten kuten laajasti) paneutuu teokseen sekä koettaa ymmärtää tekijän tavoitteita ja lopuksi perustelee MIELIPITEENSÄ. Vaikka Leppänen on ansioitunut tekijä, hänen tekstistään paistaa se että ongelmia on muuallakin kuin "kritiikin" kohtessa. En kutsuisi Leppäsen avautumista varsinaisesti kritiikiksi. Pikemminkin hän laukoo mielipiteinään mitä sylki suuhun tuo.
Samaa tekevät toki monet muutkin, jopa siinä mitassa että nettiavautumisista saatetaan pitää arvokkampanakin kritiikkinä kuin mitä se on.
 

Toinen asia on, että realistinen tyyli tarjoaa tekijälleen taiteellisesti turvallisen polun edetä. Yksinkertaistaen, tekijä voi luomistyössään aina katsoa referensseistä ovatko "asiat oikein", eikä omaan visioon tarvitse samassa määrin luottaa. Sen sijaan mitä abstraktimpi ja "taiteellisempi" tyyli, sitä vähemmän kaikille lukijoille (enemmän tai vähemmän) yhteinen käsitys todellisuudesta tarjoaa sarjakuvittajalle raameja ja opastusta kuvalliseen luomiseen.  

Olen eri mieltä kaikesta mitä tuossa väität.

Edit:typo

[matkamies]

Leppänen tuntuu sisäistäneen tään internet-kulttuurin vähän liian hyvin.

Itse olen kasvanut täällä korvessa ja peltojen keskellä ja jotenkin oppinut että ihmisten kanssa pitää aina olla skarpisti ja asiallinen, niin asiat hoituu eikä kenenkään tarvii vetää hernettä nenään. Samaa periaatetta olen koettanut noudattaa täällä internetissä vaikka se toisinaan vaikeaa onkin.

Mikä tahansa Leppäsen viesti tässä olikin, se hukkuu täysin kaikkien asiattomuuksien ja haukkumisen takia minulta, sillä loukkaava kielenkäyttö leimaa minun silmissäni sen käyttäjän välittömästi ja häiritsee liikaa. Siinä mielessä Leppänen on kyllä oikeassa että kirjoittelusta ei juuri ole hyötyä, vaikkei se lukijoiden tyhmyydestä johdukaan.

Asiallisuutta kaivataan, ja näin teinimäinen käytös vanhalta konkarilta ei vain silmissäni ole millään lailla siedettävää.

[Reima Mäkinen]

Sanoisin tähän väliin sen, että minusta Kari leppänen on jotenkin unohdettu Suomen sarjakuvakultturissa. En ole nähnyt hänestä haastatteluja vuosikausiin tai yleensäkkään mitään juttuja lehdissä.

Minulle on jostain syntynyt se käsitys, että Leppänen on aivan omatoimisesti eristäytynyt tai peräti erakoitunut. Silloin tällöin voi hyvällä onnella kuulla miehestä tarinoita kollegoilta tai sarjakuvaharrastajilta, jotka ovat hänet sattuneet tapaamaan. "Blokkaus" onkin tässä mielessä Karilta aivan uusi aluevaltaus. Avautumista on tänä nettiaikana siis tapahtunut aika lailla.

Tässä onkin mielenkiintoinen lähestymiskulma Leppäseen. Siis kysymys siitä miksi hän ei anna haastatteluja, kirjoita foorumeille tai edes käy Sarjakuvaseurojen riennoissa, edes Sarjakuvantekijät ry:n. Olisi tietenkin hienoa jos syynä olisi pelkästään se että, mies on sitä mieltä että työt puhukoon puolestaan, muu on ylimääräistä ja siksi turhaa. Blokkaaminen viittaa kuitenkin vahvasti siihen että on muitakin syitä.
Ja joo, olen samaa mieltä että pieteetillä tehty Leppäs-kirja olisi hieno tapaus. Vaikea vain kuvitella kuka sellaisen pystyisi tekemään.

...tällainen sarjakuva-alan henkilö kuin mitä olen ja joka 70-luvun alkuun oli sarjakuvan suurkuluttaja, ei kovin hyvällä silmällä katso, miten genre on suhteellisen lyhyessä ajassa muuttunut...

Onpa Leppänen kuitenkin siinä mielessä onnekas että ehtinee eläkkeelle ennen kuin digiaika ajaa totaalisesti hänen ohitseen (ja ylitseen). 

[Dennis]

Tämä on aivan totaalisen häränpyllyinen kommentti taas vähään aikaan.

Umpirealistista piirustusjälkeä ei ole missään suhteessa sen "helpompaa" luoda, kuin kokeellisempaa jälkeä. Realismiin pyrkiminen ja siinä onnistuminen vaatii lahjakkuutta ja armottoman paljon harjoitusta; kokeellisemmat tekijät monasti operoivat jopa ihan pystymetsästä käsin. Kerronnankin suhteen on mahdotonta ajatella, että "taidesarjakuvassa" olisi mitenkään laadukkaampaa tarinointia noin keskivertotasolla.

Tietysti tässä täytyy muistaa, että Suomessa taidesarjakuva on jossain määrin lokeroitunut tuonne hipsteri-nurkkaukseen, eli tiedostavaksi ja itsetietoiseksi piirtäjään henkilöityneeksi liikkeeksi. Itselläni ei ole ihan varmaa kuvaa, että onko muualla Euroopassa yhtä jaoteltua sarjakuvakenttää.

Euroopassa ja maailmalla on runsaasti kokeellisempaa sarjakuvaa. Kokeellista sarjakuvaa joka visuaalisesti noin sivumennen myös räjäyttää pään teknisellä laadullaan. Suomessa joku Tietäväinen pääsisi lähelle, jos alkaisi tässä työstämään "kafkalaista" albumia seuraavaksi.

Pelkistetty piirrosjälki ei itseäni häiritse, kun se on johdonmukaista ja kerronnallisesti toimivaa - Reiser, Gary Larson, J Lehto...

......Yleisön makuhan on nykyään web-kulttuurin aikana muotoutunut kaikkitekee-kaikkiosaa-mentaliteetille. Blogeja on jokasorttia, ja itseironisesti on niin hip, kun voi digata aivan kädettömiä ja päättömiä juttuja.

Hyvin kirjoitettu, juuri itsekin olen ajanut takaa välillä kun olen noista tikku-ukoista kirjoitellut.

Leppänen ui vastavirtaan tässä ajassa, jota hallitsee juuri "hipsteri-sajakuvataitelijat" ja heidän falanginsa. Ja juuri tämä "taideporukka" on se joka jaottelee pahiten ja on ottanut  "kaupallisen" sarjakuvan kirosanakseen, puhumattakaan mangasta. Suvaistevaisuudesta ei voida puhua.

Leppänen on siis toisinajattelija ja näitä tarvittaisiin Suomessa enemmän, kaikilla yhteiskunnan aloilla!

[OM]

Dennis kirjoitti osuvasti: " Leppänen on siis toisinajattelija ja näitä tarvittaisiin Suomessa enemmän, kaikilla yhteiskunnan aloilla!

Totta. Sitä suuremmalla syyllä hänen kannattaa jatkaa omaa argumetointiaan ja vapaata mielipiteiden esittämistä.  Tätä juuri tarkoitin tuolla yksi viesti taakseppäin. Karilla on nasevaa kommunikointia ja olisi sääli, jos hän päättää vetäytyä pois "julkisuudesta".
Tämä on ollut rakentavaa journalismia ja asiallista kantoja ottavaa keskustelua hyvässä hengessä.

[Curtvile]

Tämä on ollut hyvää ja asiallista kantaa ottavaa keskustelua hyvässä hengessä.

anteeksi?
Itselläni on sama vika kuin matkamiehellä, koko olkiukkojen heittelystä puolesta ja vastaan on itseni vaikeaa löytää asiallista keskustelua KTLn osalta.

Kvaakissa usein mennään nörttitasolla kielessä ja neppaillaan tietämyksellä, mutta matkamiestä, JJalosta ja Reimaa lukuun ottamatta itseni on vaikea tästä viimeisimmästä keskusteluryppäästä löytää asiallista ja perusteltua keskustelua joka ei menisi henkilökohtaisuuksiin ja pahimmillaan tarkoitushakuisiin homofobisiin kommentteihin(voi olla että tulkitsin Touko Laaksoseen liittyvät kommentit täysin väärin, mutta itse näin niissä yksin hyökkäyksen Leppästä  ja hänen henkilökohtaista arvomaailmaansa kohtaan Tompan seksuaalisesta  suuntaumisesta johtuen,  käyttäen sitä aseena? Loukkauksena?
toivottavasti minun osoitetaan olevan väärässä. )

itselleni on usein sanottu sarjakuvapiirien olevan viime kädessä yhtenäistä ja sopuisaa väkeä mutta tämänkin keskustelun valossa en sitä pysty näkemään.

toisinajattelua toki tarvitaan, mutta tärkein osuus ei ole toisin- osuus, vaan AJATTELU.
Mielipiteitä saa esittää,mutta niille pitää antaa myös perustelu eikä korrekti tapa esittää mielipide ole aloittaa

"XXXX on paska! tämä on absoluuttinen totuus eikä ole kuin yksi totuus"

ei vaikka omat arvot olisivat päinvastaiset kuin tekijällä, koti- tai ulkomaisella lajityypistä huolimatta.
Pitää siitä ei tarvitse, ostaa sitä ei tarvitse, siitä ei tarvitse puhua.

Leppäsellä on selvästi yhä hampaankolossa vanhasta jupakasta ja osalla toista osapuolta nähtävästi myös.

On selvää että henkinen arpi on jäänyt jo mutta ruvenrepimisen voisivat molemmat osapuolet jo näinkin monen vuoden jälkeen jättää väliin.
Sotakirveen kun voi haudata muutenkin kuin toisen kalloon.

[Gothicus]

Asiallisuutta kaivataan, ja näin teinimäinen käytös vanhalta konkarilta ei vain silmissäni ole millään lailla siedettävää.

Leppänen on taiteilija, eikä kansakoulun rehtori. Taiteilijalla on taiteilijan temperamentti, joten henkilökohtaisesti olen tarpeeksi kovien näyttöjen edessä valmis sietämään myös pieniä oikkuja. Jos joku loukkaantuu suoraan itseensä kohdistuneesta (ilkeästä) kritiikistä, niin sekin on ok ja täysin inhimillistä. Kyseisiä henkilöitä ei tässä keskusteluketjussa vain ole näkynyt. Muiden ylemmyydentuntoista kauhistelua ja etusormen heristelyä asian tiimoilta on kiusallista lukea, mutta sitähän on tapahtunut ns. kulttuuriporukoissa maailman sivu. Nouseepa nyt ensimmäisenä mieleeni eräänkin Saarikosken tapaus.

Mutta Leppäsen suomenkielinen blogi taisi nyt, ainakin hänen omien sanojensa mukaan, kadota iäksi bittitaivaaseen, joten onneksi olkoon vaan. Nyt voimmekin siirtyä joukolla paheksumaan jotakin muuta...

[Furin]

Mutta Leppäsen suomenkielinen blogi taisi nyt, ainakin hänen omien sanojensa mukaan, kadota iäksi bittitaivaaseen, joten onneksi olkoon vaan. Nyt voimmekin siirtyä joukolla paheksumaan jotakin muuta...

Hyvää syyllistämistä. Jos KTL on itse käy jonkun kimppuun, niin itketään nyt sitten sitä, kun häntä on kehdattu arvostella asian tiimoilta.

edit: Miten mulla tuleekin KTL:stä mieleen Jore Puusa (ohessa vain yksi esimerkkiketju. Näitä  on satoja). Puusa on hyvä esimerkki siitä, miten kommunikaation aggressiivisuus ja  ruikutus hämärtää viestin, joka olisi oikeasti tärkeää kuultavaa.

[Gothicus]

Puusa on hyvä esimerkki siitä, miten kommunikaation aggressiivisuus ja  ruikutus hämärtää viestin, joka olisi oikeasti tärkeää kuultavaa.[/i]

Paheksukaamme siis Puusaa... hyi hyi hyi.

[Furin]

Paheksukaamme siis Puusaa... hyi hyi hyi.

Hyvä, että ymmärsit pointin 

C. Gothicusta tyhmemmille siis aukiselitettynä: Turha itkeä, jos oma ulosanti hämärtää viestin. Ei sitä itkemistä kukaan estä, eikä kiellä, mutta hyötyä siitä ei sanottavammin ole. Ehkä se oma sielu siitä puhdistuu ja oma kuva kirkastuu.

[matkamies]

Jos syy blogikirjoittelun loppumiseen on pohjoispohjalaisen maatalouslomittajan "paheksunta", niin on yllättävää, että blogi oli näinkin pitkään olemassa.

Ainoa kritiikin kohteeni on siis vain tämä täysin turha haukkuminen ja epäasiallisuus, joka ampuu viime kädessä käyttäjäänsä omaan nilkkaan. Jos Leppänen haluaa parantaa perinteisen realistisen seikkailusarjakuvan asemaa, se tuskin toteutuu pilkkaamalla lukijakuntaa typeräksi ja tyylitajuttomaksi. Jää siis vain kysymys: Mitä tästä kukaan kostuu? Jos se kohottaa vain kirjoittajansa egoa kirjoitella häijysti internetin turvissa niin sama silloin jättää kirjoittamatta lainkaan.